Mätsäriä ja agionnistumisia

Nuppu

Viime viikon alku meni niin tiiviisti töissä, että pumitkin alkoivat hermostua tekemättömyyteen. Kummasti alkaa niilläkin punteissa vipattamaan kun ensin nukutaan isännän kanssa yöunet ja siihen päälle emännän kanssa kuuden tunnin päiväunet. Onneksi antavat kuitenkin minun nukkua yövuoron jälkeen nuo pikku päikkärit kahdessa osassa. Puolen päivän aikaan alkaa kuhina petini ympärillä ja kun herään  on yleensä vähintään sukkani kuljetettu olohuoneeseen ja lelukori käännetty ympäri. Onneksi Ainolla ja Armaksella on toisensa ja ne  keksivät kahdestaan kaikkea kivaa sillä aikaa kun minä nukun. Yleensä ne siis nukkuvat osan ajasta, mutta myös painivat ja juoksentelevat ympäri taloa. Heräämisen ja töihin menon välin, eli nelisen tuntia, yritän pyhittää koirille parhaani mukaan.

Aino

Tiistaina kävin Ainon ja Armaksen kanssa agissa. Meillä oli hyvät treenit ja uusia häiriöitä. Armaksella pysyi hyvin paketti kasassa esteillä. Kuumuminen näkyi tällä kertaa vain palkan kiihkeässä vastaanotossa, eli yhden pienen ruhjeen kanssa lähdin kotiin. Reiteni säästyivät tälläkin kertaa sinertymiltä. Jee! Oikeasti matalassa vireessä työskentelyn vaatiminen toimii Armakselle paremmin kuin hyvin. Armaksesta kyllä löytyy vauhtia sitten kun sille antaa löysiä. Ainon kanssa tapahtui jokin ihmeellinen agipalasten paikoilleen loksahtaminen treenien loppuminuuteilla.

Lauantaina oli odotettu ja tuikitärkeä pääsiäismätsäri. Odotettu sen vuoksi, että se oli taas minun viikon tai kahden viikon sosiaalisin tapahtuma. Kasevan porukka saapui taas meidän seuraksi mätsäröimään. Tälläkin kertaa mätsärireissu päättyi ravintolaan. Juhlistimme siis Usvan ja Kirkan vaatimatonta menestystä hyvän ruuan merkeissä. Toki meidän piti käydä myös shoppailemassa ja hypistelemässä koiratuotteita. Onneksi kaikki eläinkaupat olivat menneet kiinni, joten jouduimme tyytymään Terran ja Tokmannin koiraosastoihin..

Mätsäriin otin Ainon ja Usvan vain mukaani. Aino kävi kiekan pienten aikuisten kehässä ja oli taas kerran vähemmän ihmeissään oudoista kilpakumppaneista. Sain jopa nättiä liikettäkin Ainoon välillä. Sinisten kehään emme sitten ennättäneet veteraanien alkaessa hetkeä aikaisemmin. Usva esiintyi iloisesti ja tuntui edelleen nauttivan hommasta. Hyvä niin, sillä se on tavoitteena Usvan kanssa mätsäröinnissä.

Usva oli vetskujen toinen

Sunnuntain toko ja rallytoko jäivät taas väliin. Tällä kertaa syynä ei ollut nukkumatti vaan Lapin kennelpiirin vuosikokous, jossa minun piti olla edustamassa kerhoamme. Kokous meni tutulla kaavalla ja samoilla vanhoilla kuumilla perunoilla kuin ennenkin. Hyvä paikka tutkailla erilaisia ihmistyyppejä ja persoonia. Jouduin karkaaman kokouksesta hieman aikaisemmin, jotta ehtisin vetämään peto-treenit. Miten sitä voikaan nauttia niin paljon toisten edistymisestä. Porukka on tosi ahkeria ja kouluttajana on palkitsevaa nähdä miten kotona tehty työ tuottaa tulosta. Toivottavasti koulutettavatkin lähtivät yhtä iloisina treeneistä kuin minä.

Pitkästä aikaa ryhmäkuva  pumilaumastani

Tänään varasin extempore hallivuoron ja sain otettua kaikki neljä pumia mukaan. Armaksen kanssa oli aiheena irtoaminen ja oikealta ohjautuminen, mikä on meidän molempien heikompi puoli. Vire pysyi hyvänä, mutta edelleen namien jo peräti väkivaltainen vastaanottaminen näkyi voimakkaana. Jotain kautta kierroksien on ilmeisesti päästävä purkautumaan. Armas jo tietää ettei voi nipistellä minua reisistä ja pakaroita (perhanan ulottuvainen koira), niinpä se sitten nipistää sormista namin ottaessaan. Onneksi tuon pitäisi olla helposti pois kitkettävissä.

Ainon kanssa koin mielettömän onnistumisen elämyksen. Se oli yhtäkkiä ymmärtänyt mistä agilityssä on kyse ja ohjautui ihan ilmiömäisesti. Edistymistä kertaheitolla. Sisarukset ovat tähän asti olleet ihan erilaisia esteillä. Armas on hyvin estesuuntautunut ja palkkautuu jo pelkään esteitä tekemällä. Aino puolestaan on tehnyt vähän sinnepäin namin vuoksi. Nyt se yhtäkkiä haki itse esteitä ollen täysillä hommassa mukana.

Nuppu oli hyvällä tuulella ja irtoavainen, eli esteillä parhaimmillaan. Kaiken kaikkiaan Nuppua pitkään vaivannut jäykkyys ja ylenpalttinen ärtymys oli kokonaan pois. Stressitön ja säännöllinen, eli helppo elämä on tehnyt sille hyvää. Oli ihana nähdä miten mielellään se lähti tekemään minun kanssani töitä, mutta heti kun tuli tauko se hakeutui äitini jalkoihin palvovasti.

Usva piti taas huolen, ettei vaan jää vähemmälle kuin muut. Mummeli pääsi juoksentelemaan putkia ja rimattomia hyppyjä ja näytti nauttivan sydämensä kyllyydestä.