Sillä aikaa kun Aino on kasvatellut mahaansa Nuppu on ahkeroinut.* Meillä piti olla vuoden ensimmäinen mejäkoe toukokuussa Torniossa, mutta koe peruttiin lumitilanteen vakauden vuoksi. Saimme 11.6. pidettävään kokeeseen paikan ja ehdimme käydä kerran tekemässä harjoitusjäljen mökillä, jossa lumi on aina tiukempaan kiinni kuin muualla lähiseutua. Treenijälki oli kutakuinkin 500-600 metriä. Alla videoa treenijäljestä, jossa neljän minuutin kohdalla alkaa mielenkiintoisin osio, eli katkokulma.
Koe pidettiin Mukkajärven maastoissa. Olin lupautunut koeviikonlopuksi keittiöhommiin Mikan ollessa vastaava koetoimitsija. Lauantaina jälkipäivä alkoi klo 10.00 ja kotona olimme ilta seitsemän jälkeen. Sunnuntaina herätys oli julmasti klo 04.30, sillä minun piti olla koepaikalla klo 06.00 keittämässä aamupuuro koeväelle ja laittamassa muutakin aamupalaa pöytään. Päivä jatkui siitä sitten ruokia kokkaillessa ja välillä Armaksen kanssa treenatessa ja ulkoillessa. Viikonloppu oli siis työntäyteinen meille kaikille. Nuppu suoriutui Mikan kanssa erittäin hyvin omasta osuudestaan, jäljestäen mallikkaasti. Valitettavasti kaadolla Nuppu vain nuuhkaisi sorkkaa ja jatkoi matkaa, eli sen kaatokäyttäytyminen oli vain yhden pisteen arvoinen ja silloin ykköstulokseen ei ollut mahdollisuutta. Pisteitä tuli kaikkiaan 39/50 eli ykköstulos oli käytännössä yhden pisteen päässä. Makauksia jäi myös välistä, mutta edelleenkin katkokulmat ja motivaatio jäljen ajamiseen oli kohdallaan. Kokeen tulostaso kertoi, etteivät muutkaan olleet päässeet vielä kunnolla treenaamaan. Nupun sijoitus oli 3/7 ja kokeen kymmenestä koirasta vain kaksi voittajaluokan koiraa saivat ykköstuloksen. Kotiinviemisiksi saimme söpön pienen pokaalin. Kummasti noilla käyttökokeiden muistoesinellä on enemmän merkitystä kuin muilla pokaaleilla ja kiiltavillä.
Nuppu on nyt ilmoitettu kolmeen, ellei jo peräti neljään seuraavaan mejäkokeeseen. Toivotaan, että jostain saadaan koepaikka. Seuraavissa treeneissä pitää nyt ottaa makauksia ja tehdä sorkasta erityisen mielenkiintoinen. Suunnittelin piilottavani treeneissä makauksille nameja (joko sellaisenaan tai pieniin rasioihin piilotettuina, mutta se edellyttää suhteellisen tuoretta jälkeä ettei mikään eläin ehdi syödä herkkuja. Onneksi ei haittaa vaikka välillä teemme tuoreempiakin jälkiä. Koejälki, jonka Nuppu nyt ajoi, oli reilut 21 tuntia vanha. Olisi joskus mielenkiintoista kokeilla missä Nupulla menee jäljen iän yläraja, mutta sitä en vielä tämän koekesän treeneihin sotke. Kokeilevaa treenausta ehtii myöhemminkin.
* Nupun muista kevään ja alkukesän riennoista pitänee tehdä ihan oma postaus, vaikka uutisevat vähän jälkikäteen sitten tulevatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.