Treenit eivät ole veljiä keskenään

Ainorallattelee

Maanantain ohjelmassa oli aamupäivästä nose workin treenailua ulkona. Päädyin tekemään kouluttajamme neuvon mukaan useampia piiloja, tässä tapauksessa pihalle, ja antaa koirien bongata niitä itsenäisesti ja ilman käskyä samalla kun muuten vain mitomme "tiluksia" yhdessä. Ensimmäisen piilo oli mattotelineessä siitä edeten pihan tarjoamien piilojen myötä loogisesti peräkärryn pohjaan, kottikärryn renkaaseen, tontin rajalla olevaan pöyrätelineen runkoon, kukkapenkin miniaitaan ja lopulta takaterassin portaisiin. Tässä harjoituksessa en siis käskenyt koiran tehdä etsintää, vaan palkkasin sen ruhtinaallisesti jos se itse havaitsi ja ilmaisi jotenkin tutun hajun. Ja löytyihän niitä. 

Mattotelineen hajutäppä oli ensimmäinen joka osui Armaksen pitkään nokkaan, peräkärryn täppä ei ollut niin mielenkiintoinen. Sekin löytyi kuitenkin ja Armas alkoi ilmaista sitä sohimalla tassulla "ajoneuvoa". Tassulla näyttämistä olen pyrkinut sammuttamaan, mutta se tuli yhtäkkiä hyvin vahvana suoraan selkäytimestä. Loputkin hajut löytyivät ja tuntui kuin Armaksen päässä olisi syttynyt pieni lamppu myös ulkoetsintöjen osalta. 

Aino pääsi myös etsimään samat piilot heti Armaksen jälkeen. Ainohan ei ole nyt osallistunut lainkaan tiineyden myötä noihin meidän ryhmätreeneihin, ja tämä oli sen ensimmäinen ulkoetsintä. Aino löysi hajut ja kertoi mukavan selkeästi löydöistään. Luonnollisesti se koirista, joka on äippälomalla eikä siten voi osallistua kokeeseen, tekee heti paremmin töitä kun on koe tulossa. Aino nyt muutenkin on hyvin lahjakas nenänkäyttäjä ja keskittyy paremmin työhön, siinä missä veljensä kuluttaa enemmän virtaa (polttaa kynttilää sen molemmista päistä) ja tekee nopeasti annetut tehtävät. Treenit olivat siis molemmilta koirilta onnistuneet ja ajatukset tulevan kokeen suhteen ovat taas..toiveikkaan luottavaisenomaiset! Seuraava vastaavanlainen etsintä on tarkoitus tehdä perjantaina. Viikonlopun kokeen järjestelytkin ovat nyt hyvällä mallilla ja voi enemmän keskittyä omiin koiriin entä miettimään mitä vielä on tekemättä kokeen suhteen.

Maanantain treenit eivät jääneet kuitenkaan tuohon nosettamiseen, vaan klo 17.00 tönötimme häkkikentällä Armaksen ensimmäisissä rallytreeneissä. Toki se on muutaman kerran tehnyt rallya ollessaan Ainon völjyssä, mutta nyt se on päässyt ihan omaan rally-tokoryhmään. Armas oli ajoittain herttaisen pihalla rallyn pyöritysten kanssa ja välillä sen ajatukset karkasivat viereiselle agilitykentälle. Vaikeinta Armakselle rallyssä on ymmärtää miksi koiran pitää yhtäkkiä tehdä asoita eri tavalla kuin aina ennen. Esimerkiksi ohjaajan eteen istuminen oli vaikea suorittaa, koska Armaksen mielestä koiran kuuluu olla ohjaajan vasemmalla puolella. Myöskin "oikealta sivulle" tuntui olevan haastavaa koska vasemmaltakin pääsee ja vielä nopeampaa. Ei kai hyväksi todettuja käytäntöjä kannata niin vain muuttaa? Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Armaksen panokseen noissa treeneissä. Itse olin hieman liian alivirittynyt koiran vireeseen nähden, mutta saatiin kuitenkin treenattua. "Nukkuneen rukous" olisi voinut olla osuva kuvaus minusta kun etenin kyltiltä toiselle. Seuraavaa treenikertaa varten täytyy kotona tehdä juurikin noita pyörityksiä sinne sun tänne ja ennen kaikkea sivulta ohjaajan eteen.

Tiistaina kävimme taas kentällä tekemässä tottista Armaksen kanssa ja pitämässä hauskaa Ainon kanssa. En ihan hirveästi halua revitellä Ainon kanssa lelulla yms. ihan vain kaiken varmuuden vuoksi, joten leikimme patukalla muuten. Aino rallatteli iloisesti vaikka yrittikin tarjota lelua revittäväksi.

Armaksen kanssa otin seuraamista, ilman että olin itse namuautomaatti, paikallaoloja maaten ja istuen, luoksetuloja sekä pk-hyppyä. Edellisen kerran jäljiltä Armas muisti automaattisesti hypätä takaisinkin päin. Nyt pitää pikaisesti treenata eteen istuminen kuntoon, koska nyt Armas tarjoaa hypyn jälkeen suoraan sivulle tuloa. Eteentulo on hyvin väljä ohjattuna, eli se pitää naksutella halutunlaiseksi. Nuo kun saisi vahvoiksi, niin voisi kokoeilla noutoesinettä namiautomaatin tilalle. Tällä kertaa Armas otti vähenevissä määrin häiriötä agikentän tapahtumista eikä kentän laidalle leiriytyneet mopopojatkaan aiheuttaneet tuntemuksia muissa kuin meissä ihmisissä.