NWF-kokeeseen valmistavaa treeniä..

Siellä se haju on!

Armas sai koepaikan ensimmäiseen Suomessa järjestettävään NWF-kokeeseen, eli se pääsee kisaamaan Nose workissa NWF ry:n alaisessa kokeessa. Olemme nyt sitten ahkeroineet ulkoetsintöjen kanssa, kun viimein sää sallii niitäkin tehdä. Toki olisimme voineet aloittaa ulkona treenaamisen aikaisemminkin, mutta jälkiviisaus ei vie tässä hetkessä mihinkään. Takana on siis kaksi treenikertaa melkein sinnepäin menneitä ulkoetsintöjä. Koe on tulevana lauantaina..

Perjantaina olimme treenikaverimme kotipihalla Rantavitikalla ja siellä Armas löysi ulkoetsinnässä hajun, mutta en tiedä olisinko kokeessa osannut sen sanoa löytäneen sitä. Nenä sillä kyllä alkoi viimmatusti pöyriä ennen kuin loikkasi ikkunalautaa vasten, jonka uumenissa haju oli.  Ajoneuvoetsinnässä Armasta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa asuntovaunun renkaan vanne ja haju, joka sinne oli piilotettu. 

Vielä tarvitaan vahvistetta "hajupilveen"

Sunnuntaina olimme toisen treenikaverin luona Pahtajan upeissa rantamaisemissa. Siellä Armas löysi ajoneuvoetsinnässä hajun, mutta ei ilmaissut sitä mitenkään. Tästä olisin kuitenkin osannut arvata sen tehneen löydön, koska se oli juuri ainovia kohtia, mitä se peräkärrystä haisteli. Jälkikäteen olisi pitänyt heti tarttua tuohon löytöön, mutta kokeilin odottaa siltä hieman vahvempaa reaktiota ennen palkkaamista. Ulkoetsinnässä Armasta kiinnosti enemmän Kemijoen virtaava vesi jäälauttoineen ja tyttöjen pissat kuin hajun etsiminen. Tämmöistä tämä on välillä.

Ulkoetsintä on selkeästi ihan eri juttu Armakselle kuin sisällä työskentely, eli treenienkin pitäisi olla sen mukaiset alussa. Oli omaan latteuteeni tällä kertaa tyytymätön, sillä olisin voinut palkata paremmin koiraa pienistäkin onnistumisista. Jotenkin sitä vain pää surisi täynnä treenisuunnitelmia ja analyyttisia ajatuksia koiran toiminnasta, että se tärkein eli koiran vahvistaminen unohtui. Selkeästi pitää keskittyä etsinnän aikana ihan siihen etsintään ja koiraan eikä miettiä liikaa. Eikä myöskään kuunnella treenikavereiden ehdotuksia kesken koiran kanssa työskentelyn, siitä mitä seuraavassa harjoitteessa pitäisi tehdä. Ensin siis kunnollinen suunnitelma, töyskentely parhaalla mahdollisella tavalla ja koira hyvin palkaten, ja sitten lopuksi palaute, analyysi ja neuvot tekemisestä. Onneksi kokeessa kukaan ei huutele kesken suorituksen hyvää tarkoittavia neuvoja.

Nose Work-treenien jälkeen suuntasimme kentälle treenaaman tottista molempien kanssa ja juoksuttamaan Armaksesta nopeita luoksetuloja vahvistavalla "viestijuoksulla" vielä viimeiset virrat pois.

Tästä se lähtee: Ainon bh:n paikallaolo.

Aino sai aloittaa treenit ja vauhtia sillä piisasikin. Nyt alkaa olla alkutiineyden väsymys poissa, vaikka edelleen ruoka menee huonosti alas, ja Aino haluaa tehdä taas innokkaasti töitä. Otimme lähinnä seuraamisia, paikallaoloja sekä rallyn pyörähdyksiä sekä höpötimme kaikkea kivaa, mistä Aino vain tykkää. Illalla ruokakin sitten maistui, vaikka Aino söikin osan ruuastaan namien muodossa. Ainon kanssa on kiva treenata ja se edistyy nopeaa. Tuskin maltan odottaa sen mammaloman loppumista elokuun lopussa.

Armaksen kanssa otimme siis nopeita luoksetuloja sekä aloitimme viimein pk-hypyn treenaamisen. Onneksi muistin treenikassissa olevan makupala-automaatin, joka helpotti kovasti palkkausta. Armaksen vire nousi heti korkealla ja hypyt olivat ilmavia ja tehokkaan näköisiä. Aloitin heti alkuun hyppyyttämällä koiran edestakaisin. Ilta oli valitettavasti pitkällä hämyineen ja koira niin nopea, ettei kamera ehtinyt tarkentaa koiraan. Puuesteellä hyppyytin korkeimmillaan 70 cm korkeita hyppyjä muutaman toiston. Siitä korkeammat täytyy sitten treenata kangashypyllä, joka on turvallisempi, mikäli koira ottaa osumaa esteeseen.