Maanantaista asti olen hymyillyt eikä se onneksi vielä tiistainakaan hyytynyt. Aloitetaan kuitekin tuoreimmasta uutisesta, eli Aino ultrattiin tiistaina tiineeksi. Meille siis tulee juhannuksen aikoihin pentuja jos loppuraskaus menee hyvin.
Ultrassa näkyi kolme pentua, joka voi tarkoittaa hyvinkin 3-6 pentua. Tiineyden oireet olivat hyvin selvät jo viime viikolla, eli Ainolla alkoi aamupahoinvointi eikä huvittanut enää leikkiä Armaksen kanssa. Aino nyt mieluiten pötköttelee joko masuaan esitellen tai hautoo itseään peiton mutkassa. Aamuisin ruoka ei maistu Ainolle ja se on selkeästi pahoinvoivan näköinen, mutta päivän mittaan ruoka onneksi alkaa maistua pieninä annoksina. On siis hyvin raskautetun oloinen jo tässä vaiheessa tiineyttä. .
Maanantain hymyn syypää oli ihana Armakseni, jonka kanssa osallistuimme Nose Workin 1-luokan hajutestiin. Testi oli käyttökoirien järjestämä, eli olin osaltani puuhaamassa sitä. Meillä oli takana treenitauko, itseasisassa Ainon juoksuista lähtien. Yritin kerran treenata juoksun aikana, mutta molemmat koirat hömpöttivät keittiötreeneissä tarjoten kaikkea mahdollista. Vajaa viikko ennen testiä kävin Armaksen kanssa ystävämme autotallissa muistuttelemassa mitä etsitään ja siellä ensimmäinen toisto meni kaiken muun nuuskuttamisessa ja toisella saatiin vauhdikas näyttö ensin väärälle hajumukille ja sitten vielä voimakkaampi oikealle. Tästä muistutuksena itselleni, että Armaksen kanssa ei kannata käyttää mtään munakennoja pienempiä piiloja, koska se rämistelee surutta niiden päältä. No, meillä oli siis takana kaksi treeniä joista toinen oli mennyt ihan holtittomasti ja tuossa jälkimmäisessä olin omasta mielestäni onnistunut olemaan aidosti iloinen koiralle sen suorituksesta ja koira peilasi sitä takaisin.
 |
| kuva Pekka Alamommo |
En kuitenkaan mennyt hajutestiin mitenkään suurin odotuksin vaan valmistauduin henkisesti jo seuraavan päivän uusintamahdollisuuteen. Armas oli suoritusvuorossa 13. ja oli todella innokas ja hyvällä tuulella vuoroaan odotellessa. Koiran ilo oli pirskahtelevaa ja tarttui minuun vieden jännitykseni pois. Halliin menimme suunnitellusti koiran virettä hilliten ja sain maltettua itseni ja tehtyä aloituksen kuten aina treeneissä. Minulla on siis tapana ottaa Armas sivulle ja hengähtää hetki sen kanssa ennen kuin annan sille luvan syöksyä laatikoille. Armas eteni nopeaa, mutta tarkasti oikean laatikon huolellisesti, josta tiesin sen löytäneen hajun. Aikaa sillä kului reilut 17 sekunttia suoritukseen. Sain kehuja koiran hyvästä lukemisesta ja olin siihen itsekin tyytyväinen. Ennen kaikkea olin kuitenkin tyytyväinen koiraani, joka oli kerrassaan loistava koetilanteessa ja teki jopa paremmin keskittyen töitä kuin monessa treenissä. Lisäksi onnistuin taas palkkaamisessa niin että Armas oikein loisti minun iloani.
Armas siis suoritti hyväksytysti 1-luokan hajutestin ja sai kilpailuoikeiden 1-luokan kokeisiin. Toivottavasti ensimmäinen koe olisi jo parin viikon päästä. Aino olisi sääntöjen mukaan saanut vielä osallistua, mutta totesin paremmksi antaa sen nyt rauhassa keskittyä massunsa kasvattamiseen. Sen kanssa ehtii kyllä syksylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.