Lomalaisen puuhastelut

Lauantaina alkoi kesälomani ensimmäinen osa, jonka suunnittelin tulevan viikonlopun koiranäyttelykiireitä silmällä pitäen. Tuntuu mahtavalta olla lomalla, siis ihan oikeasti lomalla. Edellinen loma oli viime elokuussa. Viime kesän lomailin urakalla kun oli pitämättömiä lomia, kertyneitä lomia ja uusia lomapäiviä pidettävänä ennakkoon. Olin siis käytännössä vain heinäkuun töissä. Työt onneksi jatkuivat, mutta talvilomaa ei sitten ollut pidettäväksi. Onneksi tammikuuhun asti oli pelkkää yövuoroa ja pitkiä vapaita, jotka tuntuivat käytännössä lyhyiltä lomilta. Tammikuusta sitten olen tehnyt kolmivuorotyötä ja loman tarve on tuntunut jo hieman takaraivossa. Nyt sitten nautiskelen ansaitusta lomasta reilun viikon ja vapaat päälle. Heinä-elokuussa ja syyskuussa sitten lisää lomailua. Minusta tällainen vapaa tuntuu niin paljon paremmalta kun sen on ansainnut työnteolla, kuin olisi vain jouten noin alvariinsa tekemättä töitä. Nekin vapaat olen joutunut kokemaan silloin kun on ollut työvuorottomia viikkoja.

Keskiviikkona satoi lumipeite maahan säikäyttäen minut ja orvokkini. Onneksi lumi katosi iltaan mennessä. Ehdin kuitenkin kokeilla miksi kesäkenkiä ei kannata käyttää talviolosuhteissa. Sain asiaan niin sanotusti horisontaalisen näkökulman.

Äiti ja tytär samanlaisessa kuosissa

Perjantaina pääsin lomatunnelmaan yövuorosta selvittyäni. Käväisin sorkkaostoksilla ja suuntasimme mökille. Ensitöiksemme teimme Nupulle voittajaluokan teemalla 800metrin jäljen. Jäljen piti olla mökkimallia, mutta vapaasti suunnistaen "tuolla on tie ja tuolla suo"-tyylillä jälki ei ulkoisesti ollut sitä mitä piti. Nuppu jäljesti jäljen seuraavana iltana selviytyen siitä lähes täydellisesti vaikka jälki oli yli 24 tuntia vanha. Viimeinen makaus ennen kaatoa jäi rinteessä hieman sivuun, mutta muuten Nuppu kulki tasaisen varmasti jäljen päällä. Sorkkakin kiinnosti nyt hieman enemmän kuin viime kerralla. Katsokulma oli niin kaunista katsottavaa että ihan liikutuin. Nuppu oli itseensä hyvin tyytyväinen ja paistetteli kehuissa.

Nupun ajama jälki (reilu 800m)

Ainon jälki oli lyhyt veren vähyyden vuoksi. Se tehtiin lauataina aamupäivällä ja ajettiin Nupun jäljen jälkeen. Ikää sillä oli kuusi tuntia. Aino oli selkeästi väsynyt, mutta toinen osuus ja makaus sekä viimeinen kulma olivat kaunista katsottavaa. Sorkka löytyi ja kiinnosti kovasti. Harmittaa ettei verta riittänyt Armaksen jäljelle, mutta toisaalta ilmoittauduin sen kanssa nyt pk-jälkiryhmään. Teen Armaksen kanssa muutaman ihmisjäljen ennen verijäljen aloittamista tälle kesälle.

Aino jäjestämä jälki (n300m)

Ostin kokeeksi kuivattuja peuran sorkkia ratkaisemaan hirvensorkan kylmäketjuongelman. Minulla on enää kolme sorkkaa pakkasessa, joista yksi on ollut pari päivää sulana ja pakastettu uudelleen. Normaalisti käytän treeneissä pintasulaa sorkkaa, jonka huuhtelen roskista ja pakastan uudelleen. Mökkiolosuhteissa viikonlopun aikana tämä kylmäketju katkeaa ja valitetettavasti sorkka alkaa heti pilaantumaan, vaikka sitä säilyttäisi maakellarissa. Peuran sorkka on varsin piiskuinen verrattuna hirven jalkaan, mutta toivon sen ajavan asiansa satunnaisessa käytössä, kun kuitenkin pääsevät pääasiassa makustelemaan oikeita sorkkia.

Jälkien vanhenemistä odotellessä ompelin Ainolla ja Nupulle mökkipannat. Armaksella sellainen jo onkin ennestään kumiankkakuosilla. Noiden pantojen lukot ovat heppoisia, mutta niiden tarkoitus onkin vain pitää tunnistelätkä menossa mukana, silloin kun ulkoilevat tontin ulkopuolella vapaana. Äitini vanha Singeri teki hyvää työtä, sen jälkeen kun onnistuin polkemaan sitä pelkästään oikeaan suuntaan. Polkukoneissa ei ole "pakkia", mutta niin vain se turhan kepeästi hurraa toiseenkin suuntaan.

Sunnuntaina oli sitten aikainen paluu kotiin, sillä olin lupautunut mätsäriin tuomaroimaan pennut. Koiria oli ilmoittautunut sopivasti, joten ehdin pitkään ja hartaasti käsittelemään pennut. Minusta mätsärin tarkoitus on opettaa nuorille koirille, että esiintyminen ja käsiteltävänä oleminen on siedettävää ellei peräti kivaa. Tämän vuoksi mm. hampaat tutkin kaikilta useammin kuin kerran ja kaikki sinkkuroivatkin rauhoittuivat mukavasti käsittelyyn. Pentujen arvostelu ja järjestykseen laittaminen on hankalaa ja toisaalta myös epäreilua, sillä kaikki ovat kuka missäkin kehitysvaiheessa ja ikähaitari on suuri. Koitin taas löytää ikäisekseen erityisen hyviä liikkujia ja iloisia esiintyjiä. 

Kuva: Veera Pallari