Treeniä sääskien kupatessa

Aina valmis mihin tahansa!

Maanantain kohokohta oli illan BH-treenit Armaksen kanssa. Olemme päässeet vain satunnaisesti treeneihin mukaan työvuorojeni vuoksi. Oli kuitenkin ihana huomata miten vähällä treenillä pumipoikani edistyy. Armas on nimensä veroisesti aina valmis ja se tekee töitä minulle iloisesti. Toki se vielä ottaa jonkin verran häiriöitä kiihkeimmistä agilitykoirista sekä paikkamakuussa luoksetuloa suorittavasta koirasta. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ihan mielettömästi ja illan treenit olivat huippukivat molemmista. 

Seuraaminen on mennyt taas kovasti eteenpäin ja Armas pysyy jo kymmenenkin metriä kerrallaan kontaktissa hyvässä vireessä ja ilmeessä. Nyt tuntuu oikealta hetkeltä liittää käskysana liikkeeseen, koska se selkeästi tietää mistä sitä palkitaan. Olen tosin nyt onnistunut opettamaan, että nami on sama asia kuin vapautus seuraamisessa. Muissa liikkeissä palkka ei onneksi näytä merkitsevän vapautusta. Tämä korjaantunee kun saan käskysanalla jatkuvuutta seuraamisliikkeeseen. Oikealle ja vasemmalle käännöksiä Armas on opetellut arjessa koko pienen ikänsä ja nyt olisi aika niitäkin tuoda seuraamiseen. Täyskäännös meillä on jäänyt opettelematta, joten sen otan nyt työn alle.

Paikkamakuun edistymisestä olen enemmän kuin onnellinen. Armas oli pitkään hyvin kuuma kaveri, on toki sitä edelleen, mutta osaamme nyt yhdessä säädellä sen kierroksia hyötykäyttöön. Jostain syystä se nuorempana paineistui paikallaoloharjoituksista niin paljon, että itse hakeutui omalla rauhoittumispaikalle kesken treenien. Päätin tuolloin antaa sille aikaa kasvaa asian suhteen, sillä jos olisin alkanut vaatia paikallaoloa olisin saanut aikaan minua väistävän paineistuneen koiran. Armas on siis opetettu rauhoittumaan "omalle paikalle" kun kierrokset ovat nousseet liian korkealle. Hyvin nopeaa se oppi itse säätelemään asiaa ja hakeutui "omalle paikalle" automaattisesti, jos kuppi meinasi mennä nurin. Nykyään noita tilanteita tulee enää harvoin, mutta edelleen se saattaa kesken kiihdyttävän tapahtuman kiiruhtaa omalle patjalle hetkeksi ja tulla kohta uudelleen touhuamaan. Onneksi siis annoin Armakselle aikaa ja rauhaa kasvaa, koska nyt se on ihan toinen koira paikkamakuuta treenatessa. Nyt siis sekin on kivaa eikä koirassa näy stressin merkkejä.

Onneksi tällä kertaa treenattiin ihan treenaamalla myös luoksepäästävyyttä ja tuomarin seurassa kulkemista. Monelle koiralle helppoja asioita, mutta tuollaisen ei-niin-ihmisrakkaan ja jopa röyhkeähkön nuorena aikuisen uroksen kanssa hyvin tärkeä asia treenata huolellisesti kaiken varalta. Nyt siitä on karissut pois vieraiden ihmisten liiallinen väistäminen, kuten toivoinkin ajan ja rauhan tekevän, ja pääsemme kunnolla työstämään välinpitämättömyyttä ihmisiä kohtaan. Kiireettömyys on tässäkin asiassa ollut kaiken avain.

Luoksetulo on Armaksen vahvuuksia arjessa, joten otan sen liikkeenä harjoitteluun vasta kun Armas osaa olla riittävän hyvin paikoillaan. En halua sille tässä vaiheessa yhtään enempää vetoa minun perään. Asetin itsellen luoksetulon suhteen kotiläksyksi liikkeen loppuasennon opettamisen ajatuksella että jos aloitus ja lopetus ovat hyvin hallinnassa, niin juosta tuo koira kyllä osaa siinä välissä. Myös liikkeestä istuminen ja maahanmeno tulevat ohjelmaan kun paikallaolo on hieman vahvempi. Tällä hetkellä Armas tipahtaa käskystä nopeaa maahan sekä sivulta että edestä ja kaukokäskynä maahanmeno toimii oikein ajoitettuna myös kesken juoksemisen kymmenien metrien päästä. Ollaan siis ihan alussa kaikkien BH-liikkeiden kanssa, mutta onneksi ei ole mihinkään kiirettä. Tilastollisesti minulla on vielä kymmenen aktiivistä vuotta aikaa harrastaa tuon koiran kanssa. Lisäksi ollaan pitkin Armaksen ja Ainon kasvun harjoiteltu monia eri elementtejä niin tottisliikkeistä kuin agijutuista, että nyt moni asia vain vaatii jo osatun onnistunutta yhteenliittämistä.

Kotiläksynä meillä on siis tällä viikolla käskysanan liittäminen seuraamiseen, käännökset (erityisesti täyskäännös) ja luoksetulon loppuasento.

***

Tämän lomapäivän ruksittavia tehtäviä ja tärkeitä asioita oli ystävän luona kahvittelu uusien minijuttujen suunnittelun merkeissä, porotokan tilaaminen ja pokaalien kaiverrustietojen toimittaminen Kaiverrus Kalliolle. Siellä saa aina yhtä hyvää palvelua ja pääsin viimein livenä ihastelemaan juuri saapuneita pokaaleja ja ryhmäkehien palkintoja, jotka olin tilannut näyttelyihimme. Hieman helpotti palkintostressi, mutta hengitän vapautuneesti vasta kun tilaamani porot kopistelevat ovella.