Rutistus viikkoa ennen juhannusta

Perinteisesti meidän juhannukset on ainakin viimeiset kymmenen vuotta mennyt koiranäyttelyssä talkoillen ja eri tehtävissä toimikunnassa puuhailen. Aina silloin tällöin Rovaniemen kv koiranäyttely ei osu syystä tai toisesta juhannukselle, ja tuolloin me olemme kuin orpoja piruja juhannusaattona. Tänä vuonna Moskovassa pidetty maailmanvoittajanäyttely määritteli, että meidän näyttelymme ei voinut olla juhannuksena vaan viikkoa ennen. 

Vaihtelua RYP-pokaaleihin

Minun kontolle tuli taas palkintojen valitseminen ja tilaaminen sekä niistä huolehtiminen ennen näyttelyä, sen aikana sekä näyttelyn jälkeen. Jälleen kerran ennen näyttelyn avaamista odotin kauhulla näytteilleasettajien kommenttejä. Pyrin aina etsimään jotain uutta ja erilaista palkintopöydälle, ja tänä vuonna oli taas pokaaleissa uudenlainen kartiomalli tarjolla sekä perinteisissä poroisa uutta pintaa. Hyvin näytti palkinnot kelpaavan ja laskelmani palkintojen menekistä osui kohdalleen. Huh helpotusta. Näyttelyviikonloppu oli varsin raskas ja sisälsi ennakkotekemisten lisäksi kolme yli kahdeksan tunnin talkoopäivää. Onneksi seura on aina mitä mainioin, joten en yhtään valita vaan odotan taas innolla seuraavaa koitosta, eli elokuun ryhmistä. Oikeasti, miten muuten sitä mieluiten viettäisi viikonloppunsa kuin samanhenkisten ihmisten seurassa?

Leipää ja sirkushuveja.

Joulupukki kuuluu myös tiukasti juhannusperinteisiin, koska Pukki on aina avaamassa näyttelymme. Pelkäsin nyt, että joudun tyytymään joulupukkiin viikkoa ennen juhannusta. Onneksi sitten juhannukseksi osunut työvuoro toi joulupukin tapaamisen myös juhannusviikonlopulle. Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin olen niitä jouluihmisiä ja joulupukki on yksi hyvänmielen suosikkihahmojani. Joulupukin tapaaminen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna on kuin...tuplajoulu keskellä kesää?

Aino ja Armas käväisivät pikapikaa sunnuntaina kehässä Maret Kärdin arvosteltavana. Armas esiintyi jo paremmin kuin kuin aikaisemmin, mutta oli taas kerran tuomarille valitettavasti liian korkea. Se sai eh:n ja voitti luokkansa rotutyyppin ollessa tuomarin mielestä parempi kuin toiseksi tulleella valiouroksella. Arvostelu oli tarkka ja pitkä. Saatiin siis rahoille vastinetta.

"3v, Reilun kokoinen. Rakenteellisesti erinomaista tyyppiä. Sopusuhtainen ja kevyesti liikkuva uros, jolla rodunomaiset kulmaukset. Sopiva raajaluusto. Erinomaiset ääriviivat. Hyvä pää ja ilme. Riittävän tummat silmät. Korrekti purenta. Liikkuvaiset korvat. Hyvä kaula, ylälinja. Hieman tiukasti kiertyvä häntä. Laadultaan erinomainen karvapeite. Väritys voisi olla tasaisempi. Miellyttävä kokonaisuus. Koon ja rotutyypin takia eh."  VAL EH VAK1

Ainon kanssa kehään mennessä näin siitä heti, että sillä ei innostanut homma yhtään. Minua ei ehkä olisi alkanut jännittämään (?!) jos olisin nähnyt tuomarin ihastumista osoittavan ilmeen ja eleen Ainon astuessa kehään. Tuomari moitti minua siitä etten ollut käyttänyt Ainoa tarpeeksi ihmisten ilmoilla sekä Ainon pulleudesta. Esittäessä tuomari kielsi koskemasta häntään, koska hänestä sen laskeutuminen pois tieltä vain paljasti miten hyvä ylälinja koiralla luonnostaan on. Varoitti minua myös vetämästä takajalkoja liian taakse, etten pilaisi ylälinjaa yrittäessäni tarpeettomasti ja keinotekoisesti parantaa sitä. Mistä tuollaisia suorasukaisia tuomareita saisi lisää? ROP lämmitti mieltä kovasti, mutta samalla jäi mietityttämään koiran innoton esiintyminen.

"Sopivan kokoinen. Erinomaista tyyppiä. Vilkkaasti liikkuva, mutta aavistuksen pidättyvä käyttäytyminen ja kehätottumusta kaipaava narttu. Erinomainen sivukuva ilman liioittelua. Sopivasti laskeva ylälinja. Hyvät kulmaukset. Sopiva raajaluusto. Tiiviit käpälät. Hyvä pää, ilme. Tummat silmät. Liikkuvaiset korvat. Liikkeessä kauniisti kaareutuva häntä. Oikean laatuinen karvapeite. Toivoisin tasaisemman värin. Tarvitsee lisää kehätottumusta ja itseluottamusta." VAL ERI VAK1 SA PN1 CACIB ROP

Meidän juhannuskuviin ja tunnelmiin pääsee sitten seuraavassa postauksessa.