Lomalaisen puuhastelut

Lauantaina alkoi kesälomani ensimmäinen osa, jonka suunnittelin tulevan viikonlopun koiranäyttelykiireitä silmällä pitäen. Tuntuu mahtavalta olla lomalla, siis ihan oikeasti lomalla. Edellinen loma oli viime elokuussa. Viime kesän lomailin urakalla kun oli pitämättömiä lomia, kertyneitä lomia ja uusia lomapäiviä pidettävänä ennakkoon. Olin siis käytännössä vain heinäkuun töissä. Työt onneksi jatkuivat, mutta talvilomaa ei sitten ollut pidettäväksi. Onneksi tammikuuhun asti oli pelkkää yövuoroa ja pitkiä vapaita, jotka tuntuivat käytännössä lyhyiltä lomilta. Tammikuusta sitten olen tehnyt kolmivuorotyötä ja loman tarve on tuntunut jo hieman takaraivossa. Nyt sitten nautiskelen ansaitusta lomasta reilun viikon ja vapaat päälle. Heinä-elokuussa ja syyskuussa sitten lisää lomailua. Minusta tällainen vapaa tuntuu niin paljon paremmalta kun sen on ansainnut työnteolla, kuin olisi vain jouten noin alvariinsa tekemättä töitä. Nekin vapaat olen joutunut kokemaan silloin kun on ollut työvuorottomia viikkoja.

Keskiviikkona satoi lumipeite maahan säikäyttäen minut ja orvokkini. Onneksi lumi katosi iltaan mennessä. Ehdin kuitenkin kokeilla miksi kesäkenkiä ei kannata käyttää talviolosuhteissa. Sain asiaan niin sanotusti horisontaalisen näkökulman.

Äiti ja tytär samanlaisessa kuosissa

Perjantaina pääsin lomatunnelmaan yövuorosta selvittyäni. Käväisin sorkkaostoksilla ja suuntasimme mökille. Ensitöiksemme teimme Nupulle voittajaluokan teemalla 800metrin jäljen. Jäljen piti olla mökkimallia, mutta vapaasti suunnistaen "tuolla on tie ja tuolla suo"-tyylillä jälki ei ulkoisesti ollut sitä mitä piti. Nuppu jäljesti jäljen seuraavana iltana selviytyen siitä lähes täydellisesti vaikka jälki oli yli 24 tuntia vanha. Viimeinen makaus ennen kaatoa jäi rinteessä hieman sivuun, mutta muuten Nuppu kulki tasaisen varmasti jäljen päällä. Sorkkakin kiinnosti nyt hieman enemmän kuin viime kerralla. Katsokulma oli niin kaunista katsottavaa että ihan liikutuin. Nuppu oli itseensä hyvin tyytyväinen ja paistetteli kehuissa.

Nupun ajama jälki (reilu 800m)

Ainon jälki oli lyhyt veren vähyyden vuoksi. Se tehtiin lauataina aamupäivällä ja ajettiin Nupun jäljen jälkeen. Ikää sillä oli kuusi tuntia. Aino oli selkeästi väsynyt, mutta toinen osuus ja makaus sekä viimeinen kulma olivat kaunista katsottavaa. Sorkka löytyi ja kiinnosti kovasti. Harmittaa ettei verta riittänyt Armaksen jäljelle, mutta toisaalta ilmoittauduin sen kanssa nyt pk-jälkiryhmään. Teen Armaksen kanssa muutaman ihmisjäljen ennen verijäljen aloittamista tälle kesälle.

Aino jäjestämä jälki (n300m)

Ostin kokeeksi kuivattuja peuran sorkkia ratkaisemaan hirvensorkan kylmäketjuongelman. Minulla on enää kolme sorkkaa pakkasessa, joista yksi on ollut pari päivää sulana ja pakastettu uudelleen. Normaalisti käytän treeneissä pintasulaa sorkkaa, jonka huuhtelen roskista ja pakastan uudelleen. Mökkiolosuhteissa viikonlopun aikana tämä kylmäketju katkeaa ja valitetettavasti sorkka alkaa heti pilaantumaan, vaikka sitä säilyttäisi maakellarissa. Peuran sorkka on varsin piiskuinen verrattuna hirven jalkaan, mutta toivon sen ajavan asiansa satunnaisessa käytössä, kun kuitenkin pääsevät pääasiassa makustelemaan oikeita sorkkia.

Jälkien vanhenemistä odotellessä ompelin Ainolla ja Nupulle mökkipannat. Armaksella sellainen jo onkin ennestään kumiankkakuosilla. Noiden pantojen lukot ovat heppoisia, mutta niiden tarkoitus onkin vain pitää tunnistelätkä menossa mukana, silloin kun ulkoilevat tontin ulkopuolella vapaana. Äitini vanha Singeri teki hyvää työtä, sen jälkeen kun onnistuin polkemaan sitä pelkästään oikeaan suuntaan. Polkukoneissa ei ole "pakkia", mutta niin vain se turhan kepeästi hurraa toiseenkin suuntaan.

Sunnuntaina oli sitten aikainen paluu kotiin, sillä olin lupautunut mätsäriin tuomaroimaan pennut. Koiria oli ilmoittautunut sopivasti, joten ehdin pitkään ja hartaasti käsittelemään pennut. Minusta mätsärin tarkoitus on opettaa nuorille koirille, että esiintyminen ja käsiteltävänä oleminen on siedettävää ellei peräti kivaa. Tämän vuoksi mm. hampaat tutkin kaikilta useammin kuin kerran ja kaikki sinkkuroivatkin rauhoittuivat mukavasti käsittelyyn. Pentujen arvostelu ja järjestykseen laittaminen on hankalaa ja toisaalta myös epäreilua, sillä kaikki ovat kuka missäkin kehitysvaiheessa ja ikähaitari on suuri. Koitin taas löytää ikäisekseen erityisen hyviä liikkujia ja iloisia esiintyjiä. 

Kuva: Veera Pallari

DIY panta, malli nro1

Sunnuntaina kaivoin ompelukoneen viimein esiin ja vuoden tauon jälkeen tein taas  muutaman panna. Olen tehnyt enemmän ja vähemmän pantoja viimeiset kymmen vuotta ja ensimmäisinä vuosina tein niitä jopa myyntiin asti. Nykyisin olen tehnyt pantoja lähinnä vain ystäville ja omaan käyttöön. Uusi pantainnostus lähti Edille tilatusta pannasta. Askartelukaappia kaivellessa yllätyin taas kerran siitä, miten paljon minulla oli materiaalia kaapissa.

Pannat ovat varsin yksinkertaisia toteuttaa. Tärkeintä on muistaa käyttää laadukkaita materiaaleja, koska koiran henki voi olla kiinni kestävästä pannasta. Metallilenkit täytyy ehdottomasti olla hitsattuja ja täyttä metallia. Mitkään käsilaukuista tms. kierrätetyt lenkit eivät ole tarpeeksi kestäviä koiranpantoihin. Tähän pantamalliin menee 3 kappaletta D-lenkkejä. Langaksi ei käy tavallinen ompelulanka, sillä se ei tule kestämään pidemmän päälle vaan napsahtaa kovassa vedossa poikki.. Itse käytän nylonlankaa, samaa millä ommellaan mm. telttoja ja erilaisia markiiseja kasaan. Käyttämäni langan merkki on Nylbond ja lanka on hivenen joustavaa, joten se ei ole heti ensimmäisenä katkeamassa. Onpeleiden on oltava myös riittävän vahvat ja moninkertaiset kriitisistä kiinnityskohdista. Sytkäri tai tulitikut ovat tarpeen siinä vaiheessa kun nylonnauhan päät pitää sulattaa kiinni. Ilman tätä toimenpidettä nauha alkaa iloisesti purkautua itsekseen.

Tähän malliin tarvitaan vain..

Ompelukone

Tavallista vahvempi neula ompelukoneeseen

Mittanauha

Sakset

Sytkäri/tulitikut

Nylon lankaa

Nylonnauhaa

Koristenauhaa

3mm vanulevyä

kangasta/nahkaa

D-lenkkejä 3kpl

Tämänkin pantamallin ohjeita on netti pullollaan mutta pienenä vinkkinä sanoisin kuitenkin, että kannattaa mitata kaulakappale tarkkaan ja ottaa huomioon, että D-lenkit lisäävät pannan pituutta. Minulla oli tavoitteena 34cm panta (kireimmillään), mutta huomasin tehneeni 36cm panna, kun en äkkiseltään enää muistanut miten pitää mitata. No, näitä pantoja valmistui sitten kaksi, toinen toivottavasti oikean kokoinen Kotkan pojalle ja toisen pannan sijoituspaikka jää nähtäväksi.

Luukku nro: 15

Kuinka monta pantaa yksi koira tarvitsee?
Entä, montako pantaa viisi koiraa tarvitsee?

Ennen muinoin kaksi pumia tarvitsi hurjan monta pantaa. Piti olla pyhäpanta, treenipantaa ja arkipantaa, mökkipantaa ja valopantaa. Kummallakin piti olla yksilölliset pannat. Sitten ne valjaat. Oli lenkkivaljasta, vetovaljasta, turvavyövaljasta ja jälkivaljasta.

Sitten tuli se vaihe, että molemmilla piti olla samanlaiset pannat. Jos kokonaisuus ei ollut yhteneväinen se sattui silmiin. Sitten tuli kolmas koira ja varusteet karsiutuivat arkipantoihin, mökkipantoihin ja valopantoihin. Pyhäpannoista tuli aikaa myöten mökkipantoja ja niin vain Nuppukin viilettää pitkin soita ja metsiä blingbling pannassaan. Valjasmäärä pysyi samana, paitsi että vetovaljaista tarvittiin ajan kuluessa vain yhdet, samoin kuin jälivaljaita.

Pumien nro 4 ja 5 jäädessä kotiin pantamäärä supistui entisestään, pentupantojen jäädessä liian pieniksi oli nuorille kunniakasta periä edesmenneen mökkipannat. Jossain vaiheessa olin huomannut, että kannattaa satsata hyviin nahkaisiin tuotteisiin. Kangaspannat ja keinonahat jäivät pois normikäytöstä. Toki muutamia itsetehtyjä Hello Kitty ja Angry Birds pantoja kestää käyttää silloin kun on vain sen yhden kanssa liikkeellä. Lisäksi olen sortunut muutamiin käsityönä tehtyyn fleecepantaa. Esimerkkinä kuvan kettupanta.

Suosin leveitä vinttikoirapantoja. Mimmin arkikäytössä olleen ½-kiristävä vinttarin ostin Järvenpäästä koiran ollessa alta kaksi vuotias. Panta palveli loppuun asti, eli melkein neljätoista vuotta. Hieman olivat metaliosat jo hioutuneet ohkaisiksi. Pannan jätin muistoksi, sillä se kuvastaa kantajansa hyvyyttä ja kestävyyttä. Usvan vastaava panta on ostettu messarista voiton huumassa 2004, eli sekin on periaatteessa vielä ihan käypä kampe, mutta kun piti saada uusi kun muidenkin pantoja päivitettiin. Nykyisin sen panta on uutta Feel Stitch mallistoa. Väri on kuin tehty Usvaa varten ja laatu vastaa hintaa.

www.mustijamirri.fi

Nupun vaaleanpunainen vastaava on Onegan mallistoa ja siinä on pyörönahkainen remmi samaa vaaleanpunaista sävyä tietenkin. Nupun panta on vielä ok, mutta hihna kaipaa kohta päivityksen. Ainon ja Armaksen pannat olivat myös Feel sarjaa. Power ja Bling Vadelma. Ainon panta oli pettymys, sillä kalliista hinnasta ja myyjän vakuutteluista huolimatta hyvin pian oston jälkeen siitä tippui yksi koristekivi. Tämän jälkeen oli pakko hankkia uusi panta. Tällä kertaa punainen Onegan panta + remmi. Laatu päihittää Feel-pannat mennen tullen. Armakselle Feelin nahkapanta oli jossain vaiheessa liian iso, joten ostin Hurtan turkoosin peruspuolikurran. Nyt kun muistin tämän nahkapannan olemassaolon, niin voisimme pikkuhiljaa palata takaisin sen käyttöön.

www.mustijamirri.fi

www.mustijamirri.fi

Noiden lisäksi pumeilla on soljellisia vinttikoirapantoja x kappaletta.eri valmistajilta. Niitä käytetään lähinnä irtipitolenkeillä ja matkustettaessa. Siis, silloin kun pitää saada numerolätkät pantoihin ja varmistettua pantojen kauloissa pysyvyys. Ketjullisia puolikurria en pidä ikinä kaulassa pelkästään, sillä saavat etujalkansa juostessa ketjun väliin (Ainon erikoisuus) ja leikkiessä voi kaverin kulmuri katketa ketjuun. Muutenkaan en pidä niillä mitään ketjullisia tuotteita kaulassa kun juoksevat keskenään. Minulla kaikki osaavat vapautua tarvittaessa puolikiristävistä pannoista. Sen vuoksi ne eivät ole maailman turvallisimpia, mutta sitäkin helpompia käyttää. Mökkipannat ovat sitten yleensä heijastinpantoja tai muita kevyitä ja kestäviä peruspantoja. Niissä on kaikki mahdolliset numerot katoamisen varalta. Mökkipannat ovat yleensä kantajiensa näköisiä, likaisia, kuraisia ja märkiä. Pannat ovat tarkoituksella sen verran väljiä, että niistä pääsee tarvittaessa pois jos koira jää jonnekin oksantynkään kiinni. Blingbling ja pyhäpannat olen kaikki myynyt tarpeettomina, mutta muutama on jäänyt.

Valopantoina meillä on Leuchtie valopantoja, jotka ovat valopannoista parhaimmat vuosien kokemuksen perusteella. Niiden lisäksi löytyy yksi USB ladattava Karlien Visio Led panta Peten koiratarvikkeesta ja vastaama malli maatalouskaupasta. USB ladattava panta näykyy hyvin ja latautuu nopeaa, mutta se ei ole kovin käytännöllinen mökkiympäristössä, jossa ei ole sähköjä saati sitä USB-porttia käden ulottuvilla. Akku tyhjenee jo tunnin ulkoilun aikana. Leuchtiessa sama patteri toimii periaatteessa parikin talvea, eikä panta mene miksikään vaikka ottaisi osumaa toisesta koirasta. Hieman korventaa kun onnistuin jemmaamaan jonnekin kaksi Leuchtieta ennen talvea..

Remmien suhteen olen ronkeli. Ainoastaan nahkaiset kelpaavat. Kaikkien pitää olla samanmittaisia ja mitä pidempiä sen parempi. Kaikkien ei tarvitse olla saman näköisiä, sillä olen huomannut on helpompaa kun ns. tietää kenen narusta nykäisee tarvittaessa. Tällä hetkellä suosin Bravan pyöreitä nahkaisia taluttimia. Ovat olleet kestäviä ja laadukkaita. Ainolla on tosiaan käytössä se punainen Onega-remmi ja Usvalla ja Armaksella on käytössä mustat ohuet. Nuppu käyttää vaaleanpunaista Onega-remmiään. Rasvanahkataluttimia minulla on x kappaletta. Osa enemmän tai vähemmän kuluneita. Kaikki kankaiset remmit olen surutta myynyt. Niistä ei saa kunnon otetta.

Jos pumeilla pitää olla monta pantaa niin vähemmälläkin pärjäisi. Pentupannan jälkeen Leksulla on ollut tasan kahdenlaisia pantoja ja veto sekäjälkivaljaat. Tavallinen talutin ja flexi ovat riittäneet. Leksu tarvitsee hieman erin kestävyysluokan vermeet kuin mitä pumeilla käytän..

Summasummarum hyvä panta on laadukas, turvallinen, esteettisesti miellyttävä ja pääosin nahkainen. Lisäksi se on mahdollisimman leveä ja sopii käyttötarkoitukseensa.

Tämä postaus on osa toivottua tarvike-postaussarjaa. Materialisti minussa oikein hihkuu kun pääsen tekemään inventaariota kaappeihin..