Syksyinen Santavaara

Lauantaina oli täydellinen syksyinen ilma joten päätimme lähteä käymään koko porukan voimin Kuninkaanlaavulla. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin se on lenkki/retkireiteistäni se kaikista mieluisin. Ennen santavaarantietä oli mukava hurauttaa Chryslerillä puolen väliin, mutta tien jo ollessa todella huonossa kunnossa päätimme säästää Skodaa ja jättää auto tien alkupäähän. Onneksi kivikkoista tietä ei tarvinnut kävellä pitkään kun pääsimme pujahtamaan metsään tuttua polkua ja sitä kautta kallioiselle rinteelle. Kuninkaanlaavu on ollut viime aikoina paljon esillä somessa ja lehdissä, joten liikenteessä oli tavallista enemmän ihmisiä. Olemme yleensä tottuneet siihen, että saamme seikkailla rinteessä yksin, mutta nyt ihmisiä oli paikoin ruuhkaksi asti. Se ei tosin ollut mikään huono asia, vaan teki hyvää koirille nähdä vähän muitakin kuin vain omaa sakkia. Välillä saimme perässähiihtäjiä ja välillä piti opastaa ihmisiä oikeaan suuntaan kohti laavua.

Maisema on syy miksi minä aina palaan uudelleen ja uudelleen kuninkaanlaavulle. Ennen hevosten tuloa alueelle saattoi huoletta juoksuttaa koiria irti, ja nyt hevosten lähdettyä ihmisiä on niin paljon, että pääosin koirien pitää olla kiinnni. Mukavana uutuutena alueella on näköalatasanne sekä siisti puucee, joka toisin oli kivasti rakennuttu maiseman puolelle ja vilkkui meidänkin ottamissa kuvissa kuin huutomerkki. Kaiken kaikkiaan kuljailimme vaarassa kaksi tuntia ja pääsin illalla lähtemään hyvällä omallatunnolla yövuoroon koirien ollessa tyytyväisiä ulkoilun kestoon ja laatuun.

Ja niin vain tännekin on pitänyt jättää merkki käynnistä..