Sunnuntaihin herätessäni yövuoron jälkeisiltä päiväunilta päätimme heti lähteä käymään hiidenkirnuilla, josta oli ollut lauantain retkellä puhetta. Olen itse käynyt kirnuilla viimeksi kymmenen vuotta sitten. Nyt oli siis aika käydä uudelleen katsomassa näkisimmekö vilaustakaan hiisistä.
Pumit olivat heti innokkaina kiipeilemässä kallioilla ja kulkivat reippaasti jyrkissä portaissa kukin omalla tyylillään. Tämäkin lenkki piti valitettavasti kulkea flexeissä jo pelkästään turvallisuussyistä ja huomaivaisuuttaan muita kirnuilijoita kohtaan. Pystyin sieluni silmin kuvittelemaan mitä olisi tapahtunut jos Aino, Armas ja Nuppu olisivat irti ollessaan päässeet keikkumaan kirnujen reunoilla ja kilpailemaan siitä kuka pääsee pomppimaan korkeimmalle kivelle. Siinä olisi joku vähintäänkin tönäisty kirnuun tai peräti kalliolta alas.
Kirnukierros oli todella tehokasta liikuntaa. Oikein tunsin miten monesti venäyttämäni polveni lihakset joutuivat kunnolla töihin tasapainotellessani ja kiipeillessäni kivillä ja niiden välissä. Koirat näyttivät oikeasti nauttivan kun pääsivät kiipeilemään ja hyppimään kiveltä toiselle. Kirnut olivat nähtävyytenä edelleen vaikuttavia, vaikka olivat pääosin täynnä vettä. Alueella oli Suomen suurimpien kirnujen lisäksi useampi pienempi ja osa niistä jäi vielä näkemättä. Ehkäpä en anna seuraavan vierailun odottaa itseään kymmentä vuotta.
 |
| Armas ja Nuppu |
 |
| Aino |
 |
| Nuppu kurkistelee kuvajaistaan kirnusta |
Sain nyt viimein aikaiseksi aloittaa pitkään suunnittelemani henkilökohtaisen "lähialueen retkireitit ja retkikohteet tutuksi" kampanjan. Rovaniemen alueella on todella kivoja erimittaisia luontopolkuja ja retkireittejä laavuinen ja silti olen koko ikäni pyörinyt vain tuttujen paikkojen ympärillä. Nyt siis etsin uusia kivoja ulkoilureittejä koska vaihtelu kuulema virkistää. Seuraava tutustumisretki olisi sitten tarkoitus tehdä Joulupukin metsään, jonka olemassaolon vasta huomasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.