Terveystutkimuksista

Perjantaina lähdimme Pelloon kuvauttamaan Ainon ja Armaksen selät, lonkat ja kyynärät sekä kopeloimaan polvet. Pellon eläinlääkärin luona on aina mukava käydä, sillä klinikalla vallitsee jamesherriotmainen henki, ja eläinlääkäri osaa asiansa. Pello on sopivan matkan päässä Rovaniemeltä (98km) ja tiellä on yleensä vähän liikennettä. Poroja toki sitäkin enemmän. Maisemat ovat länsirajalle tyypillisiä, eli maasto on vaihtelevaa ja vaarat kauniita.

Ainon ja Armaksen kaikki kuvat olivat siistit ja toiveikkaana odottelen nyt kennelliiton virallista näkemystä kuvista. Polvet olivat molemmilla terveet.

Klinikalla oli asiaan kuuluvasti myös hurmaava klinikkakoira.

Omien koirien kuvauttamisen oltua nyt ajankohtainen olen entistä enemmän roikkunut koiranetissä ja selaillut terveystuloksia eri näkökulmista (tuottaja, myyjä, ostaja). Harmittavan vähän vielä kuvataan muita kuin aktiivisia harrastuskoiria tai jalostuskoiria. Ns tavallisia kotikoiria ja jalostukseen käyttämättömiä koiria tulisi kuvata huomattavasti enemmän, jotta kasvattajilla olisi enemmän faktatietoa käytössä kun miettivät eri yhdistelmiä. Valitettavasti rodun jalostamista ei auta se, että jalostukseen käytettävä koira on terve, mutta kaikki muut sen sisarukset risoja. Tätä ei tietenkään tiedä jos ainoastaan jalostukseen käytettävä koira on pentueestaan kuvattu, mutta huonot valinnat ovat vältettävissä jos useampi ko. pentueesta on kuvattu. Tieto lisää tuskaa, mutta se myös auttaa tekemään viisaampia jalostuvalintoja.

Koen koirien terveystutkimukset yhteisvastuullisena asiana. Kasvattajien tulisi miettiä järkeviä yhdistelmiä ja välttää ilmeisiä riskejä sekä ottaa selvää asioista. Pennunostajien taas toivoisi suovan ajatuksen sille, että kun (toivottavasti) osaavat vaatia terveitä pentuja, terveistä tutkituista vanhemmista niin myös olisivat sitten itse valmiita osallistumaan terveystalkoisiin ja kuvauttamaan ostamansa koiran. Ajattelutapa "mitä se minua hyödyttää", "tämä on vain kotikoira" tai "emme tarvitse sellaisia" ei vie rotua eteenpäin eikä ainakaan tuota niitä kaikkien haluamia terveitä pentuja. Kotikoirankin on oltava luustoltaan terve, jotta se voi elää täysipainoista koiranelämää.

En myöskään näe järkeä vastustaa uusia terveystutkimuksia (esim. selän kuvaaminen ja geenitestit erilaisten sairauksien varalta kuten primaarinen linssiluksaatio ja degeneratiivinen myelopatia) sen vuoksi, että ajatellaan ettei vaiva koske omaan maan pumikantaa, tai koska sairaita/kantajia on niin vähän löytynyt. Maailmanlaajuisesti ajateltuna pumeja on vähän ja kaikki ovat jotain kautta sukua toisilleen. Jos joltain on löytynyt sairaus x niin se tulee löytymään myös joltain toiselta missä tahansa maailman kolkassa. Mikäli vakavien sairauksien estämiseksi on tehty edes jollain tasolla luotettavia geenitestejä tai muita tutkimusmenetelmiä, niin miksi niitä ei käytettäisi. Lisäksi väite, ettei kannata testaja koska sairaita/kantajia on löytynyt vähän, on väärä jos testattuja on ylipäätään kourallinen. Näkisen asian toisin päin: jos kourallisesta testattuja koira on löytynyt sairaita/kantajia useampi on em. sairaus otettava hyvin vakavasti.

Kasvattajan tärkeä tehtävä on tukea pennunostajia myös tutkituttamaan koiransa ja olemaan itse myös avoimia koiriensa terveystuloksista. Valitettavasti osa jalostuskoiria omistavista vielä tyytyy teettämään koiristaan vain PEVISAn ja JTO:n vaatimat tutkimukset. Terveystutkimukset menevät koko ajan eteenpäin ja jatkossa pyrin tutkituttamaan kaikilta koiriltani vähintään lonkat, selän, kyynärät, polvet ja silmät sekä tekemään geenitestit PLL:n ja DM:n varalta. Kaikki nämä vaikka ihan vain siitä ilosta, että ne ovat mahdollista tutkia. Itse jalostuksen käyttämispäätös on monen tekijän summa ja siihen vaikuttaa koiran terveyden lisäksi myös sen luonne ja perimä. Itse mietin kovasti mikä olisi hyvä porkkana nyt ja tulevaisuudessa saada kasvatinomistajat tutkituttamaan koiransa. Päädyin laittamaan terveystakuun A-pentueelleni eli palautan rahaa takaisin jos koira saa tiettyä rajaa huonomman lonkkatuloksen.

Oma lukunsa on sitten ne koirat, joiden kerrotaan kuvatun ja olevan terveitä, mutta virallisia tuloksia ei ole. Ns. hiljainen tieto koirien terveydestä ei auta ketään muuta kuin sitä, joka sen tiedon on saanut eläinlääkäriltä. On helppoa sanoa koiran olevan terve, mutta tuloksia ei lähetetty kennelliittoon x syytä. Koen tällaiset terveenpaperit valitettavasti samanlaisiksi kuin joku sanoisi koiransa luonteen olevan "sitä ja tätä", ellen tiedä puhuvani ihmisen kanssa asiassa samaa kieltä tai todennut itse asian olevan juuri niin kuin ihminen sen kertoo. Helpommin uskon, jos ihminen kuivailee koiransa sairauksia ja vikoja, koska tuskin on montaa ihmistä joka haluaa uskotella koiransa olevan huonompi kuin onkaan. Tämä tietenkin kertoo ennen kaikkea minun ihmiskuvasta sekä siitä kuinka rakastan faktoja ja suoruutta.

Valitettavasti olen saanut huomata, että kovin moni ihminen kokee koiriinsa liittyvät negatiiviset asiat hyvin henkilökohtaisesti. Ikään kuin koiran rikkinäinen selkä tai huono luonne olisi jotenkin omistajaan liitttyvä piirre. Meillähän on tapana suojata minäkuvaamme kolhuilta monin erilaisin keinoin ja voimme loukkaantua herkästikin jos joku tölväisee arkaan paikkaan. Toiset tuntuvat liittävän myös koiriensa ominaisuudet näihin suojeltaviin ja herkkiin asioihin. Minua aina ilahduttaa vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, jotka välittävät koiristaan aidosti mutta pystyvät silti puhumaan faktat faktoina ilman ylenpalttista sentimentaalisuutta.