Mejäkauden aloitus

Sillä aikaa kun Aino on kasvatellut mahaansa Nuppu on ahkeroinut.* Meillä piti olla vuoden ensimmäinen mejäkoe toukokuussa Torniossa, mutta koe peruttiin lumitilanteen vakauden vuoksi. Saimme 11.6. pidettävään kokeeseen paikan ja ehdimme käydä kerran tekemässä harjoitusjäljen mökillä, jossa lumi on aina tiukempaan kiinni kuin muualla lähiseutua. Treenijälki oli kutakuinkin 500-600 metriä. Alla videoa treenijäljestä, jossa neljän minuutin kohdalla alkaa mielenkiintoisin osio, eli katkokulma.

Koe pidettiin Mukkajärven maastoissa. Olin lupautunut koeviikonlopuksi keittiöhommiin Mikan ollessa vastaava koetoimitsija. Lauantaina jälkipäivä alkoi klo 10.00 ja kotona olimme ilta seitsemän jälkeen. Sunnuntaina herätys oli julmasti klo 04.30, sillä minun piti olla koepaikalla klo 06.00 keittämässä aamupuuro koeväelle ja laittamassa muutakin aamupalaa pöytään. Päivä jatkui siitä sitten ruokia kokkaillessa ja välillä Armaksen kanssa treenatessa ja ulkoillessa.  Viikonloppu oli siis työntäyteinen meille kaikille. Nuppu suoriutui Mikan kanssa erittäin hyvin omasta osuudestaan, jäljestäen mallikkaasti. Valitettavasti kaadolla Nuppu vain nuuhkaisi sorkkaa ja jatkoi matkaa, eli sen kaatokäyttäytyminen oli vain yhden pisteen arvoinen ja silloin ykköstulokseen ei ollut mahdollisuutta. Pisteitä tuli kaikkiaan 39/50 eli ykköstulos oli käytännössä yhden pisteen päässä. Makauksia jäi myös välistä, mutta edelleenkin katkokulmat ja motivaatio jäljen ajamiseen oli kohdallaan. Kokeen tulostaso kertoi, etteivät muutkaan olleet päässeet vielä kunnolla treenaamaan. Nupun sijoitus oli 3/7 ja kokeen kymmenestä koirasta vain kaksi voittajaluokan koiraa saivat ykköstuloksen. Kotiinviemisiksi saimme söpön pienen pokaalin. Kummasti noilla käyttökokeiden muistoesinellä on enemmän merkitystä kuin muilla pokaaleilla ja kiiltavillä.

Nuppu on nyt ilmoitettu kolmeen, ellei jo peräti neljään seuraavaan mejäkokeeseen. Toivotaan, että jostain saadaan koepaikka. Seuraavissa treeneissä pitää nyt ottaa makauksia ja tehdä sorkasta erityisen mielenkiintoinen. Suunnittelin piilottavani treeneissä makauksille nameja (joko sellaisenaan tai pieniin rasioihin piilotettuina, mutta se edellyttää suhteellisen tuoretta jälkeä ettei mikään eläin ehdi syödä herkkuja. Onneksi ei haittaa vaikka välillä teemme tuoreempiakin jälkiä. Koejälki, jonka Nuppu nyt ajoi, oli reilut 21 tuntia vanha. Olisi joskus mielenkiintoista kokeilla missä Nupulla menee jäljen iän yläraja, mutta sitä en vielä tämän koekesän treeneihin sotke. Kokeilevaa treenausta ehtii myöhemminkin.

* Nupun muista kevään ja alkukesän riennoista pitänee tehdä ihan oma postaus, vaikka uutisevat vähän jälkikäteen sitten tulevatkin.

Armas Nose Work kokeessa

Osallistuimme Armaksen kanssa kerhomme järjestämään NWF-kokeeseen 27.5. lauantaina. Meillä on ihan loistava NW-porukka missä treenaamme ja saimme yhdessä vedettyä mukavasti 20 koiran kokeen läpi. Koe oli Nose Work Finlandin ensimmäinen virallinen 1-luokan koe ja tuomarina toimi Pekka Alamommo. Tänään tuli kokeeseen liittyen hauska yllätys, kun Lapin Kansan sähköinen lehti lävähti näkyville. Olimme päässeet NW-jutun kuvituskuvaan ja videolle!

Minulla ei ollut Armaksen kanssa koetta ajatellen mitenkään erityisiä tulostavoitteita, vaan lähdin testaamaan tämänhetkisen taitotasomme. Ulkotreenejä meillä oli alla vasta pari viikkoa, eli vain muutamat hassut treenit, ja niiden perusteella odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Armas oli koeaamuna nimensä mukaisesta valmis tositoimiin. Itselleen tyypillisesti se oli hirmuisen hyväntuulinen ja kontaktinhakuinen. Minuakaan ei jännittänyt, niin paljon kuin olisi voinut, sillä koiran into tuntui hyvältä ja rauhoitti minua. Olimme suoritusvuorossa neljäntenä ja koepäivä alkoi sisätiloissa tehdyillä etsinnöillä. 

Ensimmäisenä oli sisätilaetsintä, jossa haju oli kirjahyllyssä. Armas nuuskutti kovasti ja teki hyvin töitä. Näin selkeästi sen olevan hajun perällä, mutta tulkitsin sen ilmaisun liian hätäisesti noin 50cm päässä oikeasta hajun lähteestä. Meidän tuomittiin väärään löytöön. Annoin Armaksen työskennellä loppuun ja sain siltä huomattavasti selkeämmän ilmaisun. Ohjaajan moka, mutta tästä opin kovasti. Aikaa olisi ollut 2 minuttia ja minä hätäilin 31 sekunnin kohdalla. 

Palkkasin koiran leikittämällä hyvästä suorituksesta ja siirryimme seuraavaan osioon. Armaksella tuntui olevan vielä enemmän vauhtia kun se pääsi laatikoille. Oikea haju löytyi 15 sekunnissa selkeällä ilmaisulla. Loppujen lopuksi Armas tuli tässä osiolla toiseksi aikansa perusteella. Näiden suoritusten jälkeen olin niin hyvällä tuulella ja onnellinen koiran työskentelystä, että olisin voinut itkeä ilosta.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsimme aloittamaan ulkoetsinnät. Ulkotilaetsinnässä haju oli halkopinossa ja Armas ihan pihalla. Tässäkin oli aikaa 2 minuuttia etsiä ja 1,14 sekunnin kohdalla Armas päätti merkata muutamalla tipalla isoimman pölkyn. Tästä tuli luonnollisesti keskeytys ja kolme miinuspistettä. Siirryimme heti seuraavaksi ajoneuvolle, joka oli traktori peräkärryineen. Armas oli innolla mukana, mutta sitä kiinnosti etsimistä enemmän penkereen alla seisoskelevat ihmiset ja viereisen koirahoitolan ulkotarhoilta tulevat tuoksut. Tuuli oli voimakas, mutta en usko sen haitanneen, jos koira olisi selkeämmin tiennyt mitä olemme pihalla tekemässä. Tässä oli kuitenkin kiva huomata, miten sain Armaksen aina innostumaan ja keskittymään minuun ja etsintöihin ihan vain liikkumalla innostavasti. Hajua ei kuitenkaan löytynyt traktorista 2 minuutissa. Lopullinen sijoitus oli kokonaistuloksissa 18/20 pisteitä 25/100 ja miinuspisteitä kolme, aika oli 06:15, eli jokainen nollattu osa-alue toi kokonaisaikaan lisää osa-alueeseen käytettävissä olleen maksimiajan.

'

Ensimmäinen koe meni siis ohjaajan ja koiran taitojen mukaisesti ja olen suoritukseen siksikin hyvin tyytyväinen. Armas tuntui kisakaverina vakaalta työskentelyvireensä puolesta ja säilytti hyväntuulisuutensa paineistumatta. Kokeen jälkeen pää on raksuttanut treenikuvioita ja kalenteria olen selaillut hieman jo uuden koepäivän löytämiseksi. 

Ajatuksia koe herätti kovasti mm. koejärjestelyiden puolesta, siitä miten tulosten ilmaisua voisi kehittää, tämän hetken sääntöjen ymmärrettävyyttä sekä miten niiden tulkitaa sekä dopingsääntöjen mahdollista tarpeellisuutta, mutta päälimmäisenä ajatukset pyörivät siinä miten laji on loppujen lopuksi nopeuskilpailu, tai siitä on vaarassa tulla sellainen. Itselläni ei sinänsä pitäisi olla pumin kanssa mitään valittamista, koska pumi pystyy tekemään töitä ripeästi mutta tarkasti. Lähinnä mietin lajin säilyttämistä mielekkäänä myös niille ei niin nopeille koirille ohjaajineen. Ettei lajista tulisi samanlaista kilpajuoksua kuin agilitystä, jossa vain tietyntyyppiset koirat ovat niitä, joiden kanssa pärjää kilpajuoksussa aikaa vastaan. Tämän hetken säänöillä virheitä tulee suorituksista yllättävän vähän ja lopullisen sijoituksen virheettömällä suorituksesta määrää aika. Toki luokan nousuun oikeuttavia tuloksia saa kerättyä hitaillakin koirilla, mutta niillä ei niin helposti pääse sitten palkinnoille. Tosin tässäkin pitäisi muistaa, että säännöissä puhutaan kokeesta, ei kilpailusta. Kokeessa mitataan ensisijaisesti osaamista ja toissijaisesti kilpaillaan muita vastaan.

Täältä pääsee lukemaan artikkelin ja katsomaan videon Armaksen ja muutaman muun työskentelystä kokeessa.