Tänään meidät tavoitti suru-uutinen. Edi oli jo jonkin aikaa kipuilut ja syytä hankaliin kiputiloihin ei ollut löytynyt eläinlääkäreiden tutkimuksista huolimatta. Siinä kohtaa, kun apua koiran olon parantamiseen ei löydy täytyy ihmisen tehdä ainoa mahdollinen epäitsekäs ratkaisu ja päästää paras ystävä pois.
Edi jää minulle muistoihin rauhallisena ja harkitsevana pikkukoirana, josta kasvoi iso ja komea uros. Olen onnellinen, että sain seurata Edin elämää loppuun asti välimatkasta huolimatta. Suuri kiitos Edin perheelle näistä vuosista ja ennen kaikkea Edin hyvästä hoidosta. Kasvattajana parempaa en voisi toivoa.
"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.