Nose work treenailua ja oman toiminnan tarkastelua

Ollaan kiitettävän säännöllisesti saatu talvikausi käytyä NW treeneissä. Edistymistä on tapahtunut, mutta pitkin talvea on ollut epäilys, että olenko viemässä koiria oikean suuntaan, ja jos olen niin en kai kiirehdi liikaa. Välillä tuntui että edistyminen oli huippunopeaa ja välillä tuli ihan totaalisia taantumisia ja nämä kaikki saattoi olla yhden ja saman treenikerran sisällä. Onneksi olin kuvannut ahkerasti alkupään treenejä ja nyt enemmälti viimeisen kuukauden ajalta. Noita treenejä vertailessa edistyminen ei ollut mitenkään merkittävää, vaan jankkasin samojen ongelmien kanssa koko ajan.

Teki hyvää pysähtyä ihan oikeasti ajatuksen kanssa arvioimaan oma toimintaa. Sitä tiedänkö mistä aion palkata koiraa, palkkaanko oikeasti siitä mistä haluan palkata ja mitä vahvistan treeneissä tietämättäni. Täytyy sanoa, että heti ekan videon jälkeen en mitenkään erityisesti kiitellyt itseäni. Oli harjoituksia, joissa en tajunnut palkita koiraa kun se sanoi minulle löytäneensä hajun, vaan vaadin näyttämään uudelleen. Turhautin koiraa, ja välillä ihan puhtaasti jankkasin liikaa. Oli myös liian monta samanlaista etsintäharjoitusta samalla treenikerralla. Ja sitten ne ilmaisun kriteerit olivat ihan hukassa. Voi jestas sentään. Oli siellä paljon hyvääkin, ainakin nuo koirat. Tämän vuodatin treenikaverilleni, jonka kanssa sovimme että alamme enemmän ottamaan kantaa toistemme tekemisiin, koska niitä omia mokia ei todellakaan itse huomaa.

Tämän postauksen videot ovat näiden itsensä ruoskimisien jälkeen kuvattu ja oma ote on jo parempi. Voisin vielä miettiä loppupalkan parantamista, kun nyt se videolla näyttä aika laimealta. Vaikka aloituksen pyrin pitämään rauhallisena, niin voisin kyllä jo lopussa revitellä ja antaa koiralle kiitosta enemmän.

Tällä hetkellä olen siis ottanut tietoisesti hieman askelia taaksepäin treeneissä ja (1)palkkaan jo hajulle menosta sekä erikseen otan (2) muutamia toistoja hajun tarkan sijainnin näyttämisestä. Varsinaisen ilmaisun katson molemmille koirille ihan sen mukaan mitä ne alkavat tarjota. Armaksella ja Ainolla olisi voimakas tassulla näyttäminen, mutta luulen ettei sitä NW kokeissa katsota hyvällä. Molemmat tarjoavat myös helposti maahan menoa. Lisäksi olemme nyt ottaneet kivan lopputreenin, jossa (3)vahvistetaan jo pelkästään etsimistä. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että jokaisessa laatikossa on pieni nami ja hajustetussa laatikossa on jackpot. Näitä jälkimmäisiä treenejä on otettu nyt kahdella treenikerralla ja jo ekan jälkeen muutos koiran työskentelyssä oli merkittävä.

Positiivisia muutoksia koirien työskentelyssä on aloituksen rauhoittuminen. Minun ei enää tarvitse roikkua painona etsimään ryntäävälle koiralle. Liika vauhti alussa on kostautunut sillä, että koira on polttanut itsensä loppuun liian nopeaa. Tämä on näkynyt siten, että koira on lopettanut etsimisen ja kysynyt minuta mitä tehdään. Nyt tuo alun paineistuminen näkyy enää siinä, että molemmat ravistelevat itseään kerran etsinnän aikan, mutta eivät ole lopettaneet työskentelyä. Käytännössä olen siis saanut koirien työskentelyvireen hieman matalammaksi, jolloin malttava myös käyttää nenäänsä paremmin. Tämä sama juttu on opittu jo mejätreeneissä ja sen siirtäminen NW-treeneihin oli järkevää. Pumilla kun puhutaan vireen laskemisesta, niin se ei juurikaan vaikuta lopputuloksen saavuttamisen nopeuteen, vaan siihen miten työt tehdään.

Toinen mihin olemme treeniporukkana oppineet kantapään kautta kiinnittämään vielä enemmän huomiota on hajun liikkuminen ja leviäminen, ja sen miten monta etsintää on järjevä saman tunnin sisällä tehdä samassa kohtaa hallia. Selkeästi mitä enemmän tuhraillaan samassa nurkassa, sitä epämääräisimmiksi menee koirien ilmaisut, koska haju liikkuu ilmavirran mukana ja laatikoiden liikkuessa etsittävä alue on pian yksi iso hajupilvi. Myös siihen millaiseen materiaaliin hajutippa laitetaan on nyt kiinnitetty enemmän huomiota. Ei siis käytetä pelkästään niitä huopatarroja, vaan vaihdellaan materiaalia, ettei koira opi etsimään esimerkiksi huopatarrojen liiman hajua.

Yksi asia, mihin vielä kiinnitin huomiota näitä viimeisiäkin videoitani katsoessani on se, miten ajoittain pyrin pitämään rintamasuuntani kohti oikeaa laatikkoa, samalla kun koira etsii sitä. Välillä näytän perätä intensiivisesti tuijottavan sitä. Ei näin. Sinänsä on vielä kiva itse tietää missä laatikossa on haju, koska tavoitteena on tällä hetkellä vahvistaa koiralle hajulle menemistä. Sokkolaatikossa tämä ei onnistu, vaikka niitäkin on ollut ihan hyvä välillä treenata. En nyt kuitenkaan halua opettaa koiraa siihen, että minua lukemalla löytyy oikea laatikko. Enhän mejätreeneissäkään tönötä kohti jäljen kulkusuuntaa nuolen lailla koiran etsiessä sitä.

Lopuksi vielä Armaksen palkkautumista. pieni videopätkä Otimme NW treenien jälkeen vielä hieman agia ja lopetimme treenit pieneen revittelyyn. Armas siirtyi tämän jälkeen isännän mukana ulos enkä siksi saanut Ainosta kuvamateriaalia. Edellisellä treenikellalal kerralla Armakselle jäi vielä niin paljon puhkua, että Ainon vuorolla ravisteli kangashäkkinsä ovea. Nyt häkissä on soma ruokinta-aukko. En halunnut kokeilla mitä metallihäkille kävisi Armaksen käsittelyssä. Oli muuten viides rikkoutuntu kangashäkki tässä taloudessa. Ainoa ei voi ajatellakaan enää pitävän niissä jos ulkona on jotain mielenkiintoisempaa. Sille riitti yksi kerta kangashäkistä irtaantumisen oppimiseen, mutta minulla meni kolme kangashäkkiä asian tajuamiseen. Saa nähdä vieläkö Armas pysyy kangashäkissä, kun ei se varsinaisesti tuostakaan edes yrittänyt ulos. Pitäisikö vielä se kuudes häkki kokeilla..