Kuulumisia ja juhlahumua

Armas ja tammikuinen valoilmiö

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa meidän kuulumisia kunnolla, joten jos tässä nyt pikaiset ajankohtaiset kertoisin. Joulukuu meni itsensä edestä töitä tehdessä ja treenatessa. Pääsimme käymään pääasiassa NW treeneissä kun taas rally-toko ja temppuryhmä sekä tottistreenit jäivät turhan monesti työvuorojen tai koirakokousten jalkoihin. Treeneistä pitänee tehdä ihan oma postaus kun alkaa "vapaat".

Aino

Tammikuu on vielä mennyt töiden merkeissä ja kevään koiramaisten yhdistyshommien kasaamisessa ja käynnistämisessä sekä kevään opintojen suunnittelemisessa. Helmikuusta pääsen toivottavasti jo palaamaan kunnolla opiskelijan rooliin töiden jäädessä sivutoimisiksi. Tammikuussa on ollut jo ekat luennot. Kuinka tunsinkaan itseni yliopistolla vieraantuneeksi opiskelijaympyröistä ja vanhaksi muiden opiskelijoiden rinnalla, mutta ennen kaikkea kuitenkin hyvin motivoituneeksi.

Opiskelujen ja töiden vastapainona ovat sitten harrastukset, joiden avulla jaksaa tehdä kahta ensiksi mainittua. Koirajuttuja onnistuin kuitenkin vähentämään aikalailla jättäessäni suunnitellusti RKK:n puheenjohtajuuden seitsemän vuoden jälkeen haikein mielin. Kotikerhossani aion nyt keskittää ylijäävät resurssini pk-jaostoon liittyviin toimintoihin sekä kesän näyttelyn järjestelyhommiin. Pumit ry:n jutut ovat kuitenkin tänäkin vuonna etusijalla omien koirien treenaamisen ohella.

Edi "Kotkanpoika"

Tammikuun tähtihetkiä on luonnollisesti ollut A-pentueen 4-vuotissynttärit, joita juhlimme kaksi päivää, sillä ovathan pennut syntyneet molemmin puolin vuorokautta. Nyt voi ja täytyykin sanoa koirien olevan jo aikuisia sekä siirtyä pois termistä "pikkukoirat", jolla aina jaottelimme aikuiset ja nuoret koirat toisistaan. Nyt kun kotona ei ole kuin Aino ja Armas ei ole tarvetta jakaa laumaa edes sanoilla. Juhlimme oikein kermakakulla merkkipäiviä, sillä samaan aikaan myös äitini täytti vuosia.

Täytekakkuja onkin tullut tehtyä (ja syötyä) viimeisen vuoden aikana yksi jos toinenkin, sillä se on ollut työssäni yksi kuntouttava menetelmä muiden joukossa. Kulunut työvuosi on ollut yksi parhaita saadessani etuoikeuden tehdä töitä ihmisten kanssa, joiden elämässä on tapahtunut isoja muutoksia, ja joiden kanssa on päässyt iloitsemaan ihan arkisten normaalien asioiden sujumisesta oman uuden elämän aloittamiseen. Samalla sitä on tullut vielä paremmin tietoiseksi siitä, miten itsekin voisi vielä enemmän iloita pienistäkin asioista mitkä omassa elämässä on hyvin. Loppujen lopuksi niitä täytekakulla juhlittavia asioita löytyy yllättävän paljon!

Siinä ne nyt ovat, minun kaikki koirat: Aino, Armas ja Nuppu