Luukku nro 6

Itsenäisyyspäiväään on monena vuonna kuulunut keskustelu sodassa palvelleista koirista. Halusin ehdottomasti esitellä  nämä  omistamani teokset. Ne antavat hyvän kuvauksen siitä, mikä merkitys hyvillä sotakoirilla on ollut rintamalla. Kirjat ovat vanhoja, kuten asiaan kuuluu.

Ensimmäisenä on Pääesikunnan vuonna 1963 hyväksymä sotakoirien koulutusopas. Opas on taskumallia, eli kooltaan noin 10cm x 15 cm ja sivuja siinä on 112. Kirjanen aloittaa koirista yleensä päätyen erikoiskoulutusten kautta sotakoiran perushuoltoon. Se on varsin yksityiskohtainen ohjeiden ja kuvien kanssa.

"Sotakoirien eri käyttölajit vaativat eriluonteisis ja aistimuksiltaan erilaisia yksilöitä. Yleisenä vaatimuksena on, että koiran tulee olla valpas, voimakas ja hyvähermoinen sekä suuria rasituksia kestävä. Lisäksi sen tulee olla karaistunut ja sen karvapeitteen lämmin, että se pystyy toimimaan talvioloissakin 

Vartiokoiran tulee olla tehtävässään tarkka. lahjomaton ja petomaisen hillittömältä vaikuttava. Sen on pelkäämättä puolustettava vartiokohdettaan, mutta kuitenkin täydellisesti alistuttava ohjaajansa vaatimuksiin. Miinanetsintä- ja jälkikoirien tulee olla luonteeltaan säyseämpiä, palvelushaluisia ja tehtävissään  huolellisia ja niiltä vaaditaan tarkkaa hajuaistia. Partiokoiralle luonteen herkkyys, valppaus ja varovaisuus luovat edellytykset menestykselliseen käyttöön"  Sotakoiraopas 1963

Sotakoira (1944) taas kuvailee osittain Ricky-koiran näkökulmasta sotatoimia. Pohjan Ricky mainitaan myös teoksessa Suomen koirat sodassa ja rauhassa (1999), joka on hyvä katsaus sotakoirien historiasta nykyaikaan.

Minulle Sotakoira- kirja oli yksi lapsuuteni suosikkeja ja muistan sen olleen ensimmäinen oikea kirja minkä lainasin koulun pienestä kirjastosta. Sydän verillä koiran kohtalosta luin kirjan hitaasti, mutta hartaasti läpi. Tässä valossa ei kai ole kummallista, että minulla on em. kirja kahtena painoksena hyllyssäni. Kuvassa olevan kirjan löysin divarista 1998 ja vieläkin muistan miltä tuntui kädet väristin ottaa se myyntihyllystä ja kantaa kassalle. Jotkut kirjat jäävät elämään omaa elämäänsä, jopa ilman ilmeistä syytä. Tämä teos on kai yksi syy siihen miksi olen niin kiinnostunut kaikesta vanhasta koiriin liittyen.

Varsinaisia ajan ja tapahtumien kuvauksia sotakoirien käytöstä ovat teokset Koiria sotapoluilla (1967)  ja Sotakoiria partioretkillä (1974). Ne ovat tyyliltään perinteisiä sotakirjoja, mutta keskittyvät sotakoiriin ja niiden ohjaajiin. Kirjoissa on hyvät kuva- ja karttaliitteet koirista ja niiden käytöstä. Jälkimmäistä kuvaillaan tekstillä "Kirja sotasankareista, jotka eivät itse kerro urotöistään" ja teoksen loppusanoissa toivotaan muistomerkin pystyttämistä sotakoirille. Mikä onkin sittemmin pystytetty Mikkelin Jalkaväkimuseon pihalle. Karhusen teoksessa kuvaillaan irlanninsetteri Peggy Brown, joka oli kuuluisa sotaretkillään ja erittäin kuvattu myös sotamiesten kanssa. Liekö edellisen postaukseni mysteerisetteri juurikin Peggy. 

Kaikkia esittelemiäni kirjoja on vielä saatavilla varsin hyvin käytettyinä ja löytyvät kirjastoista Sotakoira-opasta lukuunottamatta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin, mikäli aihe kiinnostaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!