Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa yhteistreeneihin sitten parin viikon takaisen nose work- kurssin. Totta puhuakseni emme ehtineet tässä välissä treenata yhtään kotona, vaikka aikomus oli vakaa. Nyt pääsi Ainon lisäksi myös Armas mukaan.
Ensimmäisessä harjoituksessa halliin levitettiin läjä pahvilaatikoita ja hajutäppä oli namin kanssa yhdessä laatikossa. Aino aloitti innolla ja löysikin hajutäpän ja namit varsin nopeaa. Toisella kierroksella otimme sisäetsintää, eli lavastimme huoneen halliin saatavilla olevista tavaroista. Hajunlähde oli piilotettu tuolinjalan poikkipuuhun ja avuksi oli vielä sivelty maksapasteijaa. Tällä kertaa Ainon keskittyminen hieman tökki alussa, ja sen piti muutaman kerran haukahtaa veljelleen vastauksia. Olin tuonut harjoitusten välissä myös Armaksen halliin ja se hieman haittasi Ainon keskittymistä. Aino löysi hajun kyseltyään muutaman kerran minulta neuvoa. Pyrin olemaan huomioimatta koiraa tuolloin. Aino huomasi kuitenkin hyvin nopeaa, että itse pitää tehdä töitä. Kolmas sisäetsintä oli tarkoituksella helpossa paikassa, korkean kartion päällä, mutta tällä kertaa päätimme joukolla kokeilla ensimmäistä kertaa hajutäppää ilman apunamia. Aino ilmaisi täpän hyvin tökkäämällä sitä. Voin rehellisesti sanoa olleeni varsin tyytyväinen Ainoon. Tällä ehdollistamismäärällä, joka on naurettavan pieni, pikkupumi jo tietää mitä sen pitää etsiä.
Armas pääsi ekaa kertaa ikinä treenaamaan nose workiä. Kotona minun piti tehdä sen kanssa etukäteistyö, mutta aika vain meni muuhun. Hallilla Armas otti hieman kierroksia muista läsnä olevista, mutta ei niin pahasti kuin olisin kuvitellut. Toki siitä näki, että se on tottunut treenaamaan vain omalla porukalla. Työmotivaatio säilyi silti. Otimme ensimmäisellä kerralla laatikkotreenin, eli kaikissa laatikoissa oli namit. Armas oli vauhdikas, ja alussa kävi tosi kuumana, kuin agiradalle menevänä. Laatikko, missä oli hajutäppä oli ns. jack pot, eli kourallinen nameja. Armaksen työskentely ylitti kaikki minun odotukset. Se oli nopea,varma ja tehokas. Toinen harjoitus olikin jo sisäetsintää. Päätin kokeeksi edetä nopeaa, sillä totesin, että jos koira ei hoksaa ja meinaa turhautua, niin voimme aina palata laatikkotreeneihin. Sisäetsinnässä hajutäppä oli siis siellä tuolin jalan poikkipuussa. Armas oli edelleen vauhdikas, mutta tällä kertaa muistin vaatia siltä rauhan ennen kuin päästin sen etsintäalueelle. Kuinka ollakaan Armas löysi maksapasteijan, ja samalla toivottavasti hieman jo yhdisteli namin ja eukalyptyksen hajun jotenkin liittyvän toisiinsa. Kolmas harjoitus olis sama kuin Ainolla, eli kartion päällä täppä, mutta Armakselle laitettiin kuitenkin sentään namit täpän päälle. Armas oli sen verran vauhdikas, että tarjosi matkalla tasapainotyynyä ja lopulta onnistui kaatamaan kartion. Huomasi kuitenkin namit ja pääsin palkkaamaan sen hajutäpästä tulevaan hajupilveen. Tästäpä onkin sitten mielenkiintoista jatkaa.
Nämä eivät olleet minulle ihan tyypillisimmät treenit, sillä en yleensä etene näin nopeaa koirieni kanssa, vaan pyrin tekemään pohjatyön kunnolla. Toisalta, minulla on välillä taipumusta jumiutua koulutuksen johonkin vaiheeseen kun pähkäilen liian pitkään seuraavaa askelta. Kumpi sitten on järkevämpää. Aika on tosin opettanut, että pumi kestää myös asioiden uudelleen opettelun, jos ekalla kerralla tuli opetettua jotain väärin. Nyt kuitenkin on ajatuksena viedä Ainon treeniä eteenpäin etsien hajutäppää pääasiassa ilman namiapua, sekä välillä vahvistaen namin kanssa vhaastavissa harjoituksissa. Lisäksi pitää miettiä kunnolla sen ilmaisu ja alkaa työstämään sitä. Armaksen kanssa teen vielä sitä jonkin aikaa laatikko ja sisäetsintöjä käyttäen nami+ haju yhdistelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.