Lähdettiin koko perhe käymään tälle kesälle mökillä. Koirat olivat onneissaan kuten aina.
Pumit juoksivat niin, että tanner tömisi ja kuntta lensi. Ainoa ei tällä kertaa, kumma kyllä, menojalka vipattanut. Tavoitin sen kameralla milloin mistäkin haaveksimasta tai nuuskuttamasta kukkasia. Juoksun jälkeistä mielialaa ilmassa.
Leksulla oli edelleen uintikielto päällä, mutta se päätti olla noudattamatta sitä. Portit eivät paljoa pidättele sitä, jos se päättää puskea läpi. Niin vain Leksu löytyi pariin otteeseen rannalta. Pihalta kun katsoi niin isot korvat vain näkyivät.
Pihalla se tapansa mukaan piilotti joka ikisin koiralelun minkä se löysi. Jokin logiikka sillä on asiassa, mutta kun etsimme pumien kanssa niiden lempileluja metsästä niin aina ei kamalasti jaksa naurattaa. Pääasia kuitenkin on, että pappakoira pääsee nauttimaan. Esineiden etsiminen metsästä on taas hyvää harjoitusta pumeille. Tosin, tällä kertaa punainen Cuz jäi jonnekin mättään koloon odottelemaan parempia aikoja.
Mäkäriä ja sääskia oli aivan sairaasti. Olin ottanut mukaan veret ja valjaat, agikepit ja kaikki tokotarvikkeet. Ajatuksena oli hyödyntää metsät ja iso piha. Kepit sain pystytettyä ja klo 02.00 treenattua pienen hetken Armaksen kanssa. Pihalla kävi silloin hentoinen tuulevire ja elukoita ei siinä hetkessä ollut. Jäljestämisen jätin suosiolla jollekin sateiselle ja kylmälle päivälle. Toivottavasti niitäkin vielä tulee ennen koetta.
Nuppu ja Usva käyttivät mäkärien vuoksi koppia tiuhaan. Kaikki koirat valeltiin huolella sääskimyrkyillä, mutta mäkäriin ei juuri mikään tepsi. Jostain syystä nuo inhat elikot eivät syö sisätiloissa. Pikkukoppiin, kuten mökin oveen on asennettu sääskiverhot, joita koirat osaavat näppärästi käyttää. Mökillähän pumit saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos nukkumaan menoon asti miten tykkäävät, poislukien ne ajat kun Leksu viipottaa pihalla tai metsälenkeillä tai siellä järvessä. Yhtä aikaa irti niitä ei edelleenkään tohita päästää.
Pumit pääsivät lauantaina uimaan. Usva oli jo aamusta kinunut uimalelun itselleen saunasta ja riipinyt siitä täytteet ulos. Lelun korjaus oli äänekäs operaatio, sillä se oli pumeille selvä merkki että lähdetään uimaan.
Erämääjärven rauha riikkontui hetkessä pumien porhaltaessa rannalle. Kummasti mitään tosi kivaa ei voi tehdä hiljaa. Rannalla Ainokin taas innostui tuttuun tapaansa juoksemaan muiden mukana ja muita vedättäen. Tällä kertaa kaikille neljälle oli varattu omat uimalelut, mutta Usva tyytyi kahlailemaan ja Aino ui ja juoksutti omaa aarrettaan. Nuppu ja Armas uivat samaa lelua kilpaa.
Pumit juoksivat niin, että tanner tömisi ja kuntta lensi. Ainoa ei tällä kertaa, kumma kyllä, menojalka vipattanut. Tavoitin sen kameralla milloin mistäkin haaveksimasta tai nuuskuttamasta kukkasia. Juoksun jälkeistä mielialaa ilmassa.
Leksulla oli edelleen uintikielto päällä, mutta se päätti olla noudattamatta sitä. Portit eivät paljoa pidättele sitä, jos se päättää puskea läpi. Niin vain Leksu löytyi pariin otteeseen rannalta. Pihalta kun katsoi niin isot korvat vain näkyivät.
Pihalla se tapansa mukaan piilotti joka ikisin koiralelun minkä se löysi. Jokin logiikka sillä on asiassa, mutta kun etsimme pumien kanssa niiden lempileluja metsästä niin aina ei kamalasti jaksa naurattaa. Pääasia kuitenkin on, että pappakoira pääsee nauttimaan. Esineiden etsiminen metsästä on taas hyvää harjoitusta pumeille. Tosin, tällä kertaa punainen Cuz jäi jonnekin mättään koloon odottelemaan parempia aikoja.
Mäkäriä ja sääskia oli aivan sairaasti. Olin ottanut mukaan veret ja valjaat, agikepit ja kaikki tokotarvikkeet. Ajatuksena oli hyödyntää metsät ja iso piha. Kepit sain pystytettyä ja klo 02.00 treenattua pienen hetken Armaksen kanssa. Pihalla kävi silloin hentoinen tuulevire ja elukoita ei siinä hetkessä ollut. Jäljestämisen jätin suosiolla jollekin sateiselle ja kylmälle päivälle. Toivottavasti niitäkin vielä tulee ennen koetta.
Nuppu ja Usva käyttivät mäkärien vuoksi koppia tiuhaan. Kaikki koirat valeltiin huolella sääskimyrkyillä, mutta mäkäriin ei juuri mikään tepsi. Jostain syystä nuo inhat elikot eivät syö sisätiloissa. Pikkukoppiin, kuten mökin oveen on asennettu sääskiverhot, joita koirat osaavat näppärästi käyttää. Mökillähän pumit saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos nukkumaan menoon asti miten tykkäävät, poislukien ne ajat kun Leksu viipottaa pihalla tai metsälenkeillä tai siellä järvessä. Yhtä aikaa irti niitä ei edelleenkään tohita päästää.
Pumit pääsivät lauantaina uimaan. Usva oli jo aamusta kinunut uimalelun itselleen saunasta ja riipinyt siitä täytteet ulos. Lelun korjaus oli äänekäs operaatio, sillä se oli pumeille selvä merkki että lähdetään uimaan.
Erämääjärven rauha riikkontui hetkessä pumien porhaltaessa rannalle. Kummasti mitään tosi kivaa ei voi tehdä hiljaa. Rannalla Ainokin taas innostui tuttuun tapaansa juoksemaan muiden mukana ja muita vedättäen. Tällä kertaa kaikille neljälle oli varattu omat uimalelut, mutta Usva tyytyi kahlailemaan ja Aino ui ja juoksutti omaa aarrettaan. Nuppu ja Armas uivat samaa lelua kilpaa.
 |
| Utelias Armas |
 |
| Kauhukolmikko keksivät astetta isomman vesilelun. |
 |
| Armas ja Nuppu |
 |
| Armas ja uusi kumiankka panta |
 |
| Aino |
 |
| Nuppu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.