Kevätkuulumiset

Ainonen

Meinasin otsikoida postauksen "Karanteenikuulumisiksi" mutta emme sanan varsinaisessa merkityksessä ole asettuneet eristykseen vaan vietämme normaalia elämää virusta vältellen. Ainoa selkeä vaikutus tällä ajalla ja epidemialla on, että emme pääse treeneihin tai hallille treenaamaan ja työ pitää minut erityisen kiireisenä. Tavoite on tietenkin pysyä terveenä, joten olemme tietoisesti alkaneet opetella tekemään viikon tai edes puolen viikon kauppaostokset kerralla. Asia on itseasissa ollut pitään muutenkin to do-listalla. Ystäviä en normaalioloissa ikinä ehdi tapaamaan, joten sosiaaliset suhteet hoituvat edelleen sujuvasti ahkeralla somettamisella ympäri Suomea levittyneiden ystävien kanssa. Toki harmittaa, että kaikki kevään kivat jutut on peruttu ja meidän oman Nord näyttely on myös peruttu. Kaikki nämä ovat kuitenkin pieniä murheita siihen mitä maailmalla on tapahtunut ja kuinka pitkään tämä kummallinen aika tuleekaan vielä jatkumaan.

Onneksi sosiaalinen media takaa myös koiraihmisille tekemistä ja kivoja vinkkejä koiran aktivointiin. Pumit ry:n fb-sivuilta löytyy kivoja haasteita ja Pulmun rally-tokotreenit siirtyivät facebookiin. Melkein ehdin jopa osallistua World Virtual Pumi Show'hun, mutta en onnistunut mahduttamaan koirien trimmausta työvuorojen väliin siten, että olisin ehtinyt videon vielä koiristani tehdä. Jos töitä olisi vähemmän myös Sporttirakin jäsenyys houkuttelisi kovasti. Toisaalta saan kyllä kaiken ylimääräisen ajan käytettyä kouluhommien tekoon. Nytkin olin alkamassa kirjoittamaan tiukassa aikataulussa esseetä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, mutta eksyinkin tänne kirjoittamaan meidän kuulumisia.

Armas

Toisaalta, vaikka treenitauko harmittaa, niin se tuli hyvään aikaan. En ehtinyt alkuvuodesta treeneihin niin monesti kuin olisin toivonut työvuorojen osuttua aina su-ma akselille. Niissä vähissä treeneissä missä kävin minua vaivasi riittämättömyyden tunne. Minulle ei ilmeisesti sovi treenata koiran tasoa selkeästi vaativammassa ryhmässä, mutta silläkin on ollut vaikutusta etten ole ehtinyt kauheasti treenata treenien välissä. Nyt ollaan tauolla puuhasteltu pikkujuttuja. Toki tauko tuli siinäkin mielessä hyvään saumaan, sillä Aino ja Pulmun juoksut osuivat sopivasti keväälle.

Pulmu

Tällä kertaa Aino aloitti ensin ja Pulmu seurasi reilun viikon myöhässä. Yleensä Armas käy kiihkeänä noin viisi päivää, mutta tyttöjen tärppien vain pitkittyessä tulikin ongelmia. Huomasin apukeittiön lattialla veritippoja ja Armaksen pippeliä talouspaperilla pyyhkiessä ei veren alkuperä jäänyt epäselväksi. Kävimme  13.4 päivystyksessä ja tutkimusten jälkeen Armaksella todettiin eturauhanen hivenen turpeaksi ja saimme antibiootit, kipulääkkeet ja Leksun kanssa aikoinaan tutuksi tulleen Ypozanen. Verinen pissa jäi nopeasti pois laajakirjoisella AB:lla. Ypozanesta en huomannut mitään sivuvaikutusta Armaksella, kun Leksulla se vaikutti sen seurallisuuteen kovastikin. Ypozane toi sitten 6kk dopingvaroajan, mutta eipä tässä olekaan tulossa mitään mihin osallistuisi hetkeen.

Yövuorolaisen unta vartioimassa Nukkumatti ja Nukkumaija

Äitienpäivänä kävimme juhlistamassa äitejä, ja Nuppu sai juhlapäivän kunniaksi manikyyrin. Kynsiä leikatessa kävin sen nisät samalla läpi ja huomasin niissä nisäkasvaimiin viittaavia muutoksia. Eilen kävimme lääkärissä näyttämässä nisiä ja muutamaa rasvapattia. Yhdestä patista otettiin ohutneulanäyte, mutta sekin osoittautui vaarattomaksi. Nisien suhteen ei tarvitse nyt hermoilla ja Nuppu saa jatkaa hyväkuntoisen veteraaniin elämää. Tosin, nisiä pitää seurata ja hampaat pitää ennen kesää siltä hoidattaa. Hammaskivien poisto olisi edessä myös Armaksella.

Kuka on kuka?

Kevein mielin kevääseen

Viimeksi kirjoittelin muutoksista joita odotin tulevaksi. Nyt kun viimein sain paikallisen kerhon sihteerin mapin järjestykseen ja painettua sen kiinni, voin kertoa että mieli on keveä. Tarkoituksena oli heittää mappi uuden sihteerin portaille ja kaasuttaa mielipuolisesti nauraen pois paikalta, mutta irtaantuminen  noista hommista näyttää tapahtuvan pienin askelin uutta auttaen. Viime torstaina oli ensimmäinen koirakokous tälle vuodelle, mutta se ei tapahtunut omien koirien kustannuksella, eli yksi osa tavoitetta saavutettu. Oli mukava päästä jo miettimään kesän näyttelyä ja sen palkintoja, vaikka puuhakkain aika sen suhteen onkin vasta edessä.

Yksi asia kaiken muutoksen keskellä on varmaan: tekeminen ei lopu. Ikinä. Käyttökoirien aktivistin hommien tilalle tuli opiskelujutut. Niiden iänikuisten yliopisto-opintojen lisäksi opiskelen nyt myös sosionomiksi amk:ssa Kemissä. Kävin syksyllä pääsykokeissa kokeilemassa ilman odotuksia ja sain koulupaikan. Kemissä ei onneksi tarvitse käydä kuin muutamana päivänä kuussa kuluttamssa koulun penkkejä. Motivaatio on korkealla ja samalla sain uutta intoa tahkota vanhojakin opintoja, joita ei paljoa olisi edes jäljellä. Nyt kun on suunta viimein selvillä, ja kaikki opinnot tukevat toisiaan, niin voisin pikkuhiljaa luopua ikuisesta opiskeluoikeudesta yliopistossa.. 

Koirille kuuluu paljon ja pääasiassa kivaa. Pulmu on ollut hyvin dramaattisesti valeraskautettu ja Aino ei siitä paljoa ole jäänyt huonommaksi. Armas on oma energinen itsensä, ja on yrittänyt olla narttujen välisissä suhteissa auttavana ja häiritsevänä tekijänä. Onneksi valeraskusbuumi näyttää jo hellittävän ja eri huoneisiin pesänsä tehneet nartut jo leikkivätkin ulkona keskenään. Nuppu tulee kuulema perässä valeraskautensa kanssa, ja kohta jo varmaan marssiikin pitkin asuntoa vinkuva hirvipötkylä suussaan tyytymättömästi huokaillen.

Tämän kevään treenikuviot meillä on mukavasti. Armaksella on agilityryhmässä paikka ja Ainolla sekä Pulmulla omat ryhmäpaikkansa rally-tokossa. Kursseillekin olen kerennyt ja niitä on mukavasti vielä tulossakin tässä kevättalven aikana. Ensimmäinen näyttelykin on ihan pian ja ollaan jopa treenattu.  Nyt tuntuu harrastaminen kivalta. Miään varsinaisia tulostavoitteita en tällä vuodelle asettanut, vaan tehdään ja mennään sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.