Juhannusta viettämässä

Aloitimme juhannuksen vieton jo keskiviikkona lähtiessämme mökille heti arkivapaiden alettua. Tänä vuonna minulla oli vain juhannusaatto vapaana, eli lauantaina ja sunnuntaina oli töihin meno. Päädyin käymään mökiltä töissä, jotta edes loput perheestäni pääsivät täysipainoisesti mökkeilemään. Koirat nauttivat taas vapaudesta tulla ja mennä avonaisesta ovesta miten halusivat. Tosin, tulin huomanneeksi että koirat viettivät mielellään aikaa paljon myös sisällä ja pistäytyivät ulkona lähinnä vain jos pihalla tapahtui jotain, tai jos ihmiset olivat liikekannalla.  Syynä lienee hirveä sääskien ja mäkäräisten määrä.

Otin vapaat lähinnä levon kannalta, koska edellinen viikko vielä tuntui selässä. Heti alkajaisiksi innostuimme kuitenkin laittamaan saunamökin ihan meitä neljää varten. Olisi ollut filmaamisen arvoinen näky kun kuljetimme äitini kanssa yöttämässä yössä sänkyjä edestakaisin mökkien välillä, ennen kuin osasimme päättää mikä laitetaan lopullisesti mihinkin. Saunatupa onkin ollut jo kaksi vuotta ihan liian vähällä käytöllä ja saimme nyt mukavan oman tilan sinne. Saunatupa oli ennen ihan täysin isäni ja Usvan valtakuntaa ja sinne ei Nuppu ole ikinä halunnut mennä jostain syystä. Armas totesi heti kelpuuttavansa tupasen kakkoskodikseen ja livahti sinne nukkumaan aina kun akkojen kotkotukset alkoivat sitä rasittamaan. Tuntui hyvältä saada tupa taas kunnolla käyttöön.

Meillä oli kaikki mejävermeet mukana, mutta jotenkin sitä sitten iski laiskuus, paarmat ja selkäkramppi niin pahoiksi, että päädyimme siirtämään viimeistelytreenit tälle viikolle. Sen sijaan käytin aikani puuhastelemalla niitä juttuja, mitä en ehdi koskaan muulloin tekemään. Koneella olisi ollut montakin rästijuttua kirjoitettavana, mutta akku tahtoi olla vähissä. Sain siis tehtyä Ainolle pitkään haluamani uuden näyttelyhihnan, jossa kaulan kohdalla on nahkalevike tuomassa käyttömukavuutta. Sen lisäksi tein prototyypin unkarilaishenkisestä puolikurrasta. Unisieppari oli pakko tehdä ison tuvan ikkunaan, vaikka en ole taipuvainen uskomaan mihinkään huuhaaseen.

Torstaina ukkospilvet saartoivat mökkimme kahdesta suunnasta ja saimme hyvän aikaa kuunnella ukkosen pauketta mökin täristessä salamoiden iskiessä maahan. Tuntui niin kovin kaukaiselta ne ajat kun talossa oli koiria, jotka reagoivat ukonilmaan pelkäämällä tai ärtymällä. Nykyinen lauma, eli Aino, Armas ja Nuppu hömpöttelivät pihalla omia juttujaan jyrinästä huolimatta ennen kuin siirryimme sisälle, jolloin koirat vain pötköttelivät kuin mitään ei kuuluisi missään. Tuollaisista koirista osaa olla kiitollinen.

Ainolla on sitten valeraskaus päällä ja ajatukset suuntautuneet pesimiseen. Heti mökille päästyään se alkoi puuhailla luolansa kimpussa, ilmeisesti aikeissa laajentaa sitä. Välillä se kävi mallaamassa pesäpaikkaa hirsikoppiin ja näkyi se myös suunnittelevan varapesää kuistin alle. 

Uutena mökkijuttuna Aino ja Armas pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemaan veneilyä. Molemmille löytyi onneksi vielä Mimmin ja Usvan vanhat pelastusliivit ja venekin pysyi vielä yhtenä kappaleena. Pidin nyt ekalla kerralla kaksikon varuilta remmeissä, mutta ihan tarpeettomasti. Aino hoksasi heti veneilyn idean ja asettui makoilemaan veneen pohjalle tylsistyneen oloisena. Armas oli aikeissa heti alkuun mennä uimaan, mutta rauhoittui sitten istumaan ensin ankkurin ja sitten Ainon päälle.

Aina valmiina, jos vaikka rantaportti avataan!

Jotain on tekeillä..

Aurinko pisti parastaan

Armas pötköttelee ankkuri päässään

Rutistus viikkoa ennen juhannusta

Perinteisesti meidän juhannukset on ainakin viimeiset kymmenen vuotta mennyt koiranäyttelyssä talkoillen ja eri tehtävissä toimikunnassa puuhailen. Aina silloin tällöin Rovaniemen kv koiranäyttely ei osu syystä tai toisesta juhannukselle, ja tuolloin me olemme kuin orpoja piruja juhannusaattona. Tänä vuonna Moskovassa pidetty maailmanvoittajanäyttely määritteli, että meidän näyttelymme ei voinut olla juhannuksena vaan viikkoa ennen. 

Vaihtelua RYP-pokaaleihin

Minun kontolle tuli taas palkintojen valitseminen ja tilaaminen sekä niistä huolehtiminen ennen näyttelyä, sen aikana sekä näyttelyn jälkeen. Jälleen kerran ennen näyttelyn avaamista odotin kauhulla näytteilleasettajien kommenttejä. Pyrin aina etsimään jotain uutta ja erilaista palkintopöydälle, ja tänä vuonna oli taas pokaaleissa uudenlainen kartiomalli tarjolla sekä perinteisissä poroisa uutta pintaa. Hyvin näytti palkinnot kelpaavan ja laskelmani palkintojen menekistä osui kohdalleen. Huh helpotusta. Näyttelyviikonloppu oli varsin raskas ja sisälsi ennakkotekemisten lisäksi kolme yli kahdeksan tunnin talkoopäivää. Onneksi seura on aina mitä mainioin, joten en yhtään valita vaan odotan taas innolla seuraavaa koitosta, eli elokuun ryhmistä. Oikeasti, miten muuten sitä mieluiten viettäisi viikonloppunsa kuin samanhenkisten ihmisten seurassa?

Leipää ja sirkushuveja.

Joulupukki kuuluu myös tiukasti juhannusperinteisiin, koska Pukki on aina avaamassa näyttelymme. Pelkäsin nyt, että joudun tyytymään joulupukkiin viikkoa ennen juhannusta. Onneksi sitten juhannukseksi osunut työvuoro toi joulupukin tapaamisen myös juhannusviikonlopulle. Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin olen niitä jouluihmisiä ja joulupukki on yksi hyvänmielen suosikkihahmojani. Joulupukin tapaaminen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna on kuin...tuplajoulu keskellä kesää?

Aino ja Armas käväisivät pikapikaa sunnuntaina kehässä Maret Kärdin arvosteltavana. Armas esiintyi jo paremmin kuin kuin aikaisemmin, mutta oli taas kerran tuomarille valitettavasti liian korkea. Se sai eh:n ja voitti luokkansa rotutyyppin ollessa tuomarin mielestä parempi kuin toiseksi tulleella valiouroksella. Arvostelu oli tarkka ja pitkä. Saatiin siis rahoille vastinetta.

"3v, Reilun kokoinen. Rakenteellisesti erinomaista tyyppiä. Sopusuhtainen ja kevyesti liikkuva uros, jolla rodunomaiset kulmaukset. Sopiva raajaluusto. Erinomaiset ääriviivat. Hyvä pää ja ilme. Riittävän tummat silmät. Korrekti purenta. Liikkuvaiset korvat. Hyvä kaula, ylälinja. Hieman tiukasti kiertyvä häntä. Laadultaan erinomainen karvapeite. Väritys voisi olla tasaisempi. Miellyttävä kokonaisuus. Koon ja rotutyypin takia eh."  VAL EH VAK1

Ainon kanssa kehään mennessä näin siitä heti, että sillä ei innostanut homma yhtään. Minua ei ehkä olisi alkanut jännittämään (?!) jos olisin nähnyt tuomarin ihastumista osoittavan ilmeen ja eleen Ainon astuessa kehään. Tuomari moitti minua siitä etten ollut käyttänyt Ainoa tarpeeksi ihmisten ilmoilla sekä Ainon pulleudesta. Esittäessä tuomari kielsi koskemasta häntään, koska hänestä sen laskeutuminen pois tieltä vain paljasti miten hyvä ylälinja koiralla luonnostaan on. Varoitti minua myös vetämästä takajalkoja liian taakse, etten pilaisi ylälinjaa yrittäessäni tarpeettomasti ja keinotekoisesti parantaa sitä. Mistä tuollaisia suorasukaisia tuomareita saisi lisää? ROP lämmitti mieltä kovasti, mutta samalla jäi mietityttämään koiran innoton esiintyminen.

"Sopivan kokoinen. Erinomaista tyyppiä. Vilkkaasti liikkuva, mutta aavistuksen pidättyvä käyttäytyminen ja kehätottumusta kaipaava narttu. Erinomainen sivukuva ilman liioittelua. Sopivasti laskeva ylälinja. Hyvät kulmaukset. Sopiva raajaluusto. Tiiviit käpälät. Hyvä pää, ilme. Tummat silmät. Liikkuvaiset korvat. Liikkeessä kauniisti kaareutuva häntä. Oikean laatuinen karvapeite. Toivoisin tasaisemman värin. Tarvitsee lisää kehätottumusta ja itseluottamusta." VAL ERI VAK1 SA PN1 CACIB ROP

Meidän juhannuskuviin ja tunnelmiin pääsee sitten seuraavassa postauksessa.