keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Piteån kansallinen ja pumijuttuja 28.- 29.5.2016

Kuva: Mirjami Hornela
Toukokuun viimeinen viikonloppu oli kovasti odotettu ja sen eteen tehtiin paljon töitä. Piteån kansallinen näyttely oli vain sivuseikka ja vauhdinottoa viikonlopun varsinaiselle tapahtumalle eli Pumit ry:n kevätkokoukselle ja yhdistyksen mätsärille.

Piteån näyttelyssä oli taas kerran mukava käydä. Sain juteltua pumijuttuja kolmella kielellä ja tehtyä hieman pr-työtä yhdistyksen eteen. Aino ja Armas pärjäsivät ihan mukavasti, vaikka ei vielä sertejä saatukaan. Tällä kertaa oli tyytyminen varaserteihin. Itse näyttelystä ei kuvia valitettavasti ole, sillä saimme auton liian lähelle kehää ja päädyimme käyttämään molemmat koirat yksitellen kehässä autosta käsin. Kameramiehini oli siis koiravahtina sisarusten käydessä vuoron perään esiintymässä. Taktikointi kannatti, sillä kumpainenkin keskittyi kehässä liikkumiseen kaikennäköisen kiilaamiseen sijaan. Armaskin jopa liikkui paremmin kuin ikinä ennen, toki ei vieläkään riittävän hyvin. Liekkö tuoreilla, keitetyillä, maksanameilla (jotka tätä kirjoittaessa tajusin vieläkin olevan näyttelyrepussa..) ja bh:n seuraamistreeneillä ollut vaikutusta. Tuomarina meillä oli Ann Long-Doyle Irlannista, jolla itselläänkin on pumi. Oli siis mielenkiintoista käydä hänen kehässään.

"Strong male, well ang. over all, good head shape. Good ear prop., strong bone, strong hind quarters. Could have moved better on the day, but over all sound" Champion class EXCELLENT, Competition class 2. Best Male 3. Reserve CAC
Ainoa hieman haittasi vapiseva pöytä, jota en meinannut saada millään tuettua heilumattomaksi. Aino sai koottua itsensä pöydällä tasapainoilusta huolimatta ja esiintyi hyvin.

"Strong soud bitch. Good conformation over all. Lovely dark eye. Good shaped head. Correct earset. Good bone. Strong hind quarter. Good coat. Moved with drive." Champion class Excellent, Competition class 1, Best Bitch 2. Reserve CAC

Piteåsta kurvasimme Ouluun ja yövyimme ihastuttavassa Lasaretin hotellissa. Hotelli oli sijainniltaan mitä parhain koiria ajatellen ja olisin mieluusti voinut viipyä siellä pitempäänkin. Ympäristö oli ihastuttava ja hotelli tunnelmallinen, jossa oli hyvällä maulla sekoitettu uutta ja vanhaa.


Sunnuntaina oli sitten hartaasti odotettu kevätkokous, joka saatiin sukkelasti nuijittua läpi ja kiirehdimme pussittamaan mätsäripalkintoja ja laittamaan kaiken kuntoon ennen osallistujien saapumista. Meillä oli Hau-Hau Champion sponsorina ja saimmekin varsin mukavasti palkintoja, jotka tuntuivat olevan myös osallistujien mieleen. Minulle oli langennut tuomarin osa ja pääsin arvostelemaan isoja aikuisia. Kuinka ollakaan, taas kerran valikoitui sinisten ja punaisten voittajiksi metsästyskoiria niiden upeiden liikkeiden ja lihaskunnon vuoksi. Päivän oli kaikkinensa onnistunut ja erityisesti mieltä lämmitti se miten saimme paikalle muita pumisteja talkoilemaan ja osallistumaan tapahtumaan. Kiitos kaikille!

Kuva: Mika Pasanen




tiistai 7. kesäkuuta 2016

Posion ryhmänäyttely 7.5


Nyt kun sain hetken kirjoittaa menneitä juttuja ylös, niin täytyy häveten aloittaa toukokuun alusta. Päätin ihan harjoittelumielessä ilmoittaa vain Armaksen Posion ryhmikseen. Harjoittelu hieman taas jäi ja sain näyttelykaverikseni voimiensa tunnossa olevan uroksen, joka oli innosta pinkeänä koko näyttelypäivän. Puolustukseksemme kerrottakoon, että Ainolla oli juoksu loppusuoralla ja Armas oli ehtinyt ennen näyttelyä sopivasti hehkuttaa siskonsa parhaita päiviä ihan ajan kanssa. 
Viime hetken treenit..

Armas oli itseasiassa ensimmäistä kertaa ilman muita oman lauman koiria näyttelyretkellä, mutta se ei näyttänyt sitä haittaavan yhtään. Se oli kuin kala vedessä nauttien ainoan koiran osasta. Armas nukkui koko hieman toista tuntia kestävän matkan ja oli näyttelypaikalla se olikin sitten varsin virkeä. Pumeja oli ilmoitettu vain kolme, eli Armaksen lisäksi narttupentu ja nuorten luokan narttu.



Kehässä liikkeet menivät varsin vauhdikkaasti mutta pöydällä Armas taas malttoi seistä koko komeudessaan. Se oli niinkin ryhdikkäänä, että tuomarimme Elena Ruskovaara sai mitattua sen peräti 49 cm korkeaksi. Tämä olikin Armaksen ennätyskorkeus. Hylkyhän siitä rapsahti, mutta en osannut olla pettynyt tai edes surkutella asiaa, sillä arvostelu oli muuten hyvä ja koiran näköinen. Armaksen ollessa 47,5cm, olen koko ajan vain odottanut milloin mittaan lipsahtaa ylimääräinen senttijä ja lähdemme hylätyn kanssa kehästä, sillä tuollakin korkeudella sen voisi tiukka tuomari hylätä. Tuomari kehui Armaksen lihaskuntoa erityisen hyväksi ja arveli senkin tuovan sille lisää korkeutta.

"Valitettavasti liian iso. Hyvin maskuliininen, jäntevä. Mittasuhteiltaan oikean mallinen uros. Erinomainen vahva ylälinja ja hyvä lihaskunto. Varsin hyvä karva. Korrektit silmät ja korvat. Tarpeeksi täyttynyt kuonontyvi. Malttamaton liikkuja, pomppii mieluusti. Malttaessaan oikea askelpituus. Tiiviisti kiertynyt häntä. Malttaessaan myös tyypikäs liikkuessaan ylälinjan puoleen (puolesta?). Koko määrää palkintosijan." VAL HYL


Rop-pentu




ROP