Mökkeilyä

Lähdettiin koko perhe käymään tälle kesälle mökillä. Koirat olivat onneissaan kuten aina.

Pumit juoksivat niin, että tanner tömisi ja kuntta lensi. Ainoa ei tällä kertaa, kumma kyllä, menojalka vipattanut. Tavoitin sen kameralla milloin mistäkin haaveksimasta tai nuuskuttamasta kukkasia. Juoksun jälkeistä mielialaa ilmassa.

Leksulla oli edelleen uintikielto päällä, mutta se päätti olla noudattamatta sitä. Portit eivät paljoa pidättele sitä, jos se päättää puskea läpi. Niin vain Leksu löytyi pariin otteeseen rannalta. Pihalta kun katsoi niin isot korvat vain näkyivät.

Pihalla se tapansa mukaan piilotti joka ikisin koiralelun minkä se löysi. Jokin logiikka sillä on asiassa, mutta kun etsimme pumien kanssa niiden lempileluja metsästä niin aina ei kamalasti jaksa naurattaa. Pääasia kuitenkin on, että pappakoira pääsee nauttimaan. Esineiden etsiminen metsästä on taas hyvää harjoitusta pumeille. Tosin, tällä kertaa punainen Cuz jäi jonnekin mättään koloon odottelemaan parempia aikoja.

Mäkäriä ja sääskia oli aivan sairaasti. Olin ottanut mukaan veret ja valjaat, agikepit ja kaikki tokotarvikkeet. Ajatuksena oli hyödyntää metsät ja iso piha. Kepit sain pystytettyä ja klo 02.00 treenattua pienen hetken Armaksen kanssa. Pihalla kävi silloin hentoinen tuulevire ja elukoita ei siinä  hetkessä ollut. Jäljestämisen jätin suosiolla jollekin sateiselle ja kylmälle päivälle. Toivottavasti niitäkin vielä tulee ennen koetta.

Nuppu ja Usva käyttivät mäkärien vuoksi koppia tiuhaan. Kaikki koirat valeltiin huolella sääskimyrkyillä, mutta mäkäriin ei juuri mikään tepsi. Jostain syystä nuo inhat elikot eivät syö sisätiloissa. Pikkukoppiin, kuten mökin oveen on asennettu sääskiverhot, joita koirat osaavat näppärästi käyttää. Mökillähän pumit saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos nukkumaan menoon asti miten tykkäävät, poislukien ne ajat kun Leksu viipottaa pihalla tai metsälenkeillä tai siellä järvessä. Yhtä aikaa irti niitä ei edelleenkään tohita päästää.

Pumit pääsivät lauantaina uimaan. Usva oli jo aamusta kinunut uimalelun itselleen saunasta ja riipinyt siitä täytteet ulos. Lelun korjaus oli äänekäs operaatio, sillä se oli pumeille selvä merkki että lähdetään uimaan.

Erämääjärven rauha riikkontui hetkessä pumien porhaltaessa rannalle. Kummasti mitään tosi kivaa ei voi tehdä hiljaa. Rannalla Ainokin taas innostui tuttuun tapaansa juoksemaan muiden mukana ja muita vedättäen. Tällä kertaa kaikille neljälle oli varattu omat uimalelut, mutta Usva tyytyi kahlailemaan ja Aino ui ja juoksutti omaa aarrettaan. Nuppu ja Armas uivat samaa lelua kilpaa.

Utelias Armas

Kauhukolmikko keksivät astetta isomman vesilelun.

Armas ja Nuppu

Armas ja uusi kumiankka panta

Aino

Nuppu

Tästä se taas lähtee..

Tänään koirilla oli kuolettavan tylsä päivä, tai ainakin Aino ja Armas luulivat niin. Minun yövuoroputki loppui viidennen yön jälkeen ja nukuin koko päivän. Kävin toki välillä sen verran hereillä, että koirat pääsivät pissalle. Koin lopullisen heräämisen klo 17.40 ja tajusin, että ahvenentalutus alkaisi tasalta. Kiireesti paimensin ukon ja nuorison autoon ja kentälle. Tämä oli se meidän ns. pehmeä lasku takaisin kentälle pitkän tauon jälkeen.

Aino ja Armas olivat alkuun kuin siipiä vailla, mutta asettuivat kuuntelemaan lopulta. Minä vastasin Ainon luotsaamisesta ja meillä oli kivaa. Armas joutui isäntänsä kanssa kahden varsin äänekkään koiran väliin, ja pumipoika oli kuulema ihan pyörällä päästään. Välillä ehdin seuraamaan heidänkin treenejä ja ainakin silloin Armas oli varsin kootusti, tarjoten parempaa sivulletuloa isännälleen kuin minulle.

Aino sai vaatimaansa häiriötreeniä ja joutui keskittymään ihan vain minun kuunteluun. Mielellään se olisi kommentoinut välillä muidenkin juttuja, varsinkin silloin kun minulla ei ollut sille puuhaa tarjolla. Puuhakkaana sen antoi sitten kaikkensa minulle. 

Kontakti ja sen pitäminen oli siis näiden treenien varsinainen teema. Vaikeinta Ainolle oli keskittyä minuun kun muut ottivat luoksetuloa, mutta kun toistakymmentä koiraa lähti vuorollaan meidän edestä niin pumikin jo turtui. Kotiin päästyään kauhukaksoset olivat huomattavan rauhallisia. Ainakaan sohva ei illan aikana siirtynyt kovin montaa metriä ja sohvapöydällä olevat esineet säilyttivät muodostelmansa, eli meillä ei harrastettu tänä ilta sisällä parkouria.

Huomenna olisi sitten Nupun ohjatut tokot, toivottavasti.

Tällä hetkellä meidän viikon ohjatut treenit näyttäisivät tältä, jos aikataulut muuten passaavat:

MA: 

TI:  Ainon ja Armaksen ahvenentalutus klo 18.00

KE: Nupun toko klo 19.30-21.00

TO: Nupun agi klo 17.00-18.30 ja Ainon ja Armaksen toko klo 18.45-19.45

PE: Ainon ja Armaksen agi klo 18.30-20.00

Sitten aina jossain välissä pitää ehtiä metsään tekemään jälkeä ja muut omatoimitreenit päälle. Usvan ja Leksan treenit tulevat noilla omatoimikerroilla ja kotona aktivoiden. Onneksi ei ole painetta harrastaa juurikaan muuta. Postcrossing, bloggaus ja ministely tyydyttää pienen puuhailun tarpeen aina kun jää aikaa.

     

Leksu kävi maanantaina lääkärissä. Patti on todennäköisesti ärtynyt limapussi kinnernivelen kohdalla ja siinä on tulehdus. Patti pitäisi leikata pois, mutta Leksan kokoisella ja haastavuustasoisella koiralla haava ei todennäköisesti pääsisi parantumaan, vaan pysyisi auki jo pelkästä liikkeen aiheuttamasta ärsytyksestä. Leikkauksen sijaan koitetaan saada patti rauhoittuman antibiooteilla ja kipulääkkeillä. Onneksi Leksa ei onnu jalkaa, vaikka muuten vikookin pattia. Raukalla menee taas uintihommat pieleen ja tarhassakaan se ei saa nauttia köllöttelystä kärpäsvaaran vuoksi. Remmilenkkejä ja töttterö päässä toistaiseksi, voiko kurjemmin olla.