lauantai 15. elokuuta 2009

Treeniä


Keskiviikkona oli taas pitkästä aikaa ilta vapaana, joten päätin sitten lähteä Nupun kanssa kentälle katselemaan palveluskoiria ja ottamaan oppia. Oikeastaan ihmisten tapaaminen oli minulla päälimmäisenä mielessä. Nuppu ei tosin ollut kovinkaan sosiaalisella tuulella. Saimme kuitenkin onnistuneita ihmiskontakteja, kiitos siitä kaikille treenikavereille! Uuteen koirakaveriinkin yritin Nuppua tutustuttaa, mutta ei oikein lämmennyt Armi-kultsulle vielä keskiviikkona.

Ukkostamaankin alkoi kesken "treenien", mutta eipä se näyttänyt Nuppua yhtään hidastavan. Innolla pyysi saada tehdä lisää ja taas lisää töitä. Uskomaton pentu. Se ottaa mielettömän ihanasti kontaktia minuun ja työskentelyinto on mitä mainioin. Ihanaa, kun joku on minusta niin kiinnostunut ;). Treenasime perusasentoa ja seuraamista ihan huomaamatta.

Torstaina kävin trimmaamassa Titiuu-pumin ja Mimmi, Usva sekä Nuppu pääsivät mukaan. Koirat eivät olleet aikaisemmin tavanneet, mutta ihmeen hyvin tulivat heti toimeen. Nupulla ja Titiuulla meni leikit heti yksiin. Olipa vain ihana katsoa kuinka pennut leikkivät ja juoksivat minkä kintuistaan pääsivät.





Iltasella olikin sitten jälkitreenien vuoro.

Leksulle tein alo-jälkeä hieman haasteellisemman jäljen ja koira ajoi sen aika kivasti treenimäärään nähden. Kuulema jäljessä oli muutama kulma liikaa, mutta mitä jäljenpänä seurasin niin Lex selvitti ne oikein mallikkaasti ;). Nyt pitäsi aloittaa viimein niiden keppien ilmaisun opettaminen. Tiedänkin jo miten sen opetan, mutta löytyisi vain muutama hetki aikaa..

Nuppu pääsi viimein ajamaan ensimmäisen jälkensä. Jälki oli noin. 10 metriä pitkä ja joka askeleella oli lihapullan palanen. Muutaman namin Nuppu keräsi talteen alusta, mutta sitten jälki alkoi vetää sitä voimakkaammin ja namit jäivät syömättä. Lopussa oli purkissa lihapullan palasia, joihin ahne pentu meinasi sitten tukehtua.. Olin iloisesti yllätynyt miten mukavasti ensimmäinenen jälki sujui. Tahtoo tehdä lisää.. Nupun kohdalla pinnistelin, että saisin alun oikein rauhalliseksi, ettei sille tulisi samanlaista kiirettä jäljelle kuin Usvalla on.

Jälkitreeneissä Nuppu oli sosiaalisella tuulella. Se kävi tervehtimässä ihmisiä ja jopa alkoi leikkimään Armin kanssa, mitä se ei keskivikkona tehnyt. Lauman mukana olo vaikuttaa siihen erittäin paljon, mitä tulee uusien tuttavuuksien solmimiseen. Nupulle näemmä riittää jo pelkästään se, että isot koirat käyvät vain hetken paikalla ja ovat lopun aikaa autossa. Hassu pentu, mutta hyvä kun tuonkin nyt tietää.

Usvan jälki oli suhteellisen lyhyt, mutta erittäin vaikeaan maastoon. Pohja oli osittain soinen ja kuoppainen. Jälkeä polkiessa astuin kerran suon silmäkkeeseen. Metsä paikoin turhankin tiheää. Huonosti hajustuneita keppejä laitoin jäljelle kuusi, eikä Usva sitten nostanut niistä yhtään. Hiljensi hieman keppien kohdalla, mutta ei ilmaissut niitä muuten. Jäljen se ajoi erittäin tarkasti ja tavallista rauhallisemmalla tahdilla. Viikonloppuna olisi tarkoitus sitten tehdä uusi jälki paremmin hajustuneilla kepeillä.

Mimmi pääsi viimeisenä intoa puhkuen jäljelle. Se jäljesti yllättävän hyvin, vaikka näki tuulen pyörittäneen jälkeä mallikkaasti. Ajatella, että meinasin jättää muorin kotia.. Oikeasti on ihan sama montako jälkeä tekee ja ajaa, kun saa ne tehtyä siten, että seuraava on heti valmis kun toiselta tulee. Koirien vaihto käy varsin näppärästi kun kaikki osaavat odottaa vuoroaan.

Perjantaina oli tarkoitus lähteä tekemään peltojälkeä, mutta onnistuin jumittamaan selkäni aamulenkin jälkeen niin lahjakkaasti, etten päässyt puoleen päivään sängystä pois. Syynä lienee alkuviikon selälleen lentäminen ja raskaiden tavaroiden nosteleminen siihen päälle iltavuorossa.

Lauantaille olisi sitten ohjelmassa Nupun trimmaus, sekä muutama pieni jälki koirille. Verijäkeäkin olisi kiva kokeilla, mutta maltan nyt olla sekoittamatta sitä vielä mukaan..

Nuppu painoi eilen 8,4 kg ja säkäkorkeutta on n. 39cm.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Kipeitä koiria


Eilen oli varsin tapahtumarikas päivä. Kävimme taas piipahtamassa muutaman tunnin eläinlääkärin luona.

Usvalla alkoi aamulla korvatulehdus, samalla huomasin sen silmän sidekalvojen olevan ärtyneet. Uimisestahan se tietenkin johtui. Ei auttanut kun varata aika illaksi lääkärille. Ilman näkemistä ei reseptiä suostunut kirjoittamaan.

Iltapäivälenkillä metsässä Nuppu keksi ottaa jotain pientä suuhunsa. Oletin sen olevan metsänroska, ja sitä se toivottavasti olikin.. Hetkisen päästä pusikosta alkoi kuulua kamala huuto ja kiljuminen. Nuppu ryntäsi kakoen ja valittaen syliin. Suun aukominen ja nieleminen teki silminnähden älyttömän kipeää. Keräsin koirat kasaan ja lähdin kotia soittamaan eläinlääkärille valittavan pennun kanssa. Lääkärit olivat joko kiinni töissään tai lomalla. Nuppu alkoi mennä veltoksi ja poissaolevaksi, mikä tosin on pennuille (ja Usvalle) tyypillistä kun jotain kamalaa sattuu. Onneksi sama lääkäri, jolle Usvalle oli illaksi aika lupasi meidät ylimääräiselle ajalle. Klinikalla Nuppun valitus oli jo vaimennut säälittäväksi vikinäksi. Kipeää kävi siis aina kun Nuppu nielaisi.

Rauhoituksessa pääsin näkemään mitä nielusta löytyi. Mitään ylimääräistä siellä ei ollut, mutta nielurisat ja ruokatorven pää olivat erittäin ärtyneet. Äänijänteet olivat myös hieman punakat. Nuppu on jonkin aikaa (reilun viikon) yskinyt satunnaisesti, ja sillä tavoin oireillut tulehtunutta kurkkua. Tänään kävin hakemassa antibiootit, niillä ja kipulääkkeillä mennään. Ilmeisesti se mitä Nuppu metsässä nielaisi oli raapaissut nielua ja vaiva tuli sitten esille.

Tänään Nuppu on jo ollut oma reipas itsensä. Tosin ehkä hieman kärttyisä. Ruoka maistuu samaten mustikat metsässä. Käpyjä ja kiviä se ei tänään enää tavoitellut entiseen tapaansa, toivottavasti otti opikseen. :)

Ei kahta ilman kolmatta.. Mimmi lensi tänään vanhempieni luona kerrostalon käytävässä oikein lahjakkaasti nurin portaissa, ja mätkähti kivilattialle mahalleen. ilmeisesti polveen sattui, sillä vikoi toista takajalkaansa. Kevyellä hieronnalla, silityksellä ja sympatialla sain sen jatkamaan portaissa kulkemista. Tuli kyllä taas kirottua ankarasti idiootit, jotka vaativat kerrostalon kiviportaiden vahausta! Usva oli kuulema edellisenä päivänä lentänyt myöskin nurin. ihmettelinkin miten se liikkui niin jäykästi tänään. Mimmille annoin puolikkaan Rimadylin ensiapuna, sille kun tahtoo jäädä jännitystiloja selkään noista kaatumisista. Hirvittääkin ajatella kuinka moinen sattuu. Itse kaaduin samaisissa portaissa kipsin ja kyynärsauvojen kanssa helmikuussa. Saman verran tuli portaita laskettua alas. Eipä tuntunut mukavalta..

Suunnitelmissa oli oikein reipas ja harrastusten täyteinen viikko.