Polskeessa polskimassa..

..ja muita maaliskuisia mietteitä.

Maaliskuu oli meillä varsin aktiivinen kuukausi. Tehtiin ja puuhattiin niin paljon, ettei ollut jaksamista enää hehkuttaa tekemisiä blogin puolella. Yllä oleva kuva koostaa kivasti koko kuukauden yhteen.



Kävimme siis Koirauimala Polskeessa uittamassa koiria spanieleiden vanavedessä. Uintikerta oli Lapin spanielikerhon sponsoroima ja todella tervetullutta vaihtelua meidän arkeen. Polske oli uusi tuttavuus minulle, mutta ihastuin paikan käytännöllisyyteen ja mukavaan ilmapiirin. Koirat selkeästi näyttivät nauttivan uimisesta.

Aino ja Nuppu käyttivät tuolla ensimmäisellä kerralla uittajan palveluita eivätkä pistäneet yhtään huonona asiana vierasta ihmistä auttamassa uimisessa. Aino lähti uimaan kevyellä kannustuksella ja Nuppu tarvitsi hieman vetoapua. Nuppu kuitenkin huomasi hyvin nopeaa jutun jujun ja selkeästi nautiskellen ui laajaa ympyrää altaassa. Uittaja oli todella hyvä käsittelemään koiria ja vei ne reippaasti uimaan.

Armas pääsi ilman uittajaa altaaseen, sillä epäilin ettei se olisi kivaa seuraa altaassa kaikessa raisuudessaan. Ratkaisu oli oikein hyvä, sillä Armas odotteli malttamattomana omaa vuoroaan tyttöjen uidessa ja se hyppäsi uimaan epäröimättä lelun perään. Todennäköisesti Armaskin olisi ottanut uittajan palvelut mukisematta vastaan, mutta koska uiminen on sen juttu niin meni hyvin ilmankin. Pitkällä narulla oli helppo alkuun ohjata sitä kulkemaan rampin kautta kuivalle maalle, mutta senkin se huomasi nopeaa itse. Lelu oli taas niin ihana, että se suussa piti mennä pesulle asti. Tuonne pitää päästä vielä uudelleen uittamaan koiria. Oli sen verran mukava kokemus kaikille meille.

Maaliskuun aikana Armaksella kertyi mukavasti hiihtokilometrejä Mikan kanssa ja Aino pääsi potkukelkalla vauhdin hurmaan. Mitä enemmän kilometrejä Armakselle kertyi alle sitä paremmin se alkoi vetää. Aino puolestaan oli ihan liekeissä potkukelkasta ja jäällä viilettämisestä.

Liikkumisen ohella Armas on treenannut ahkerasti tiistain tottisryhmässä ja edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen onnellinen olen siitä meidän surkuhupaisasta paikallaolosta, josta on tullut jo ihan oikea paikallaolo istuen tai maaten. Nyt on menossa haku kesän ryhmiin ja toivon pääseväni Armaksen kanssa aloittamaan myös rally-tokon. Nose work treeneissä olemme myös ahkerasti käyneet ja harjoituksenomaiset hajutestit ovat menneet hyvin molemmilla. Olenkin ilmoittanut kaksikon ihan oikeisiin testeihin toukokuulle.

Armas

Aino on päässyt säännöllisesti nose workin lisäksi rally-tokotreeneihin ja temppuryhmään, josta jälkimmäinen loppui harmikseni maaliskuun myötä. Temppuryhmä toi yhdessä tekemisiimme mukavaa rentoa vaihtelua ja pääsin naksuttelun ilossa taas uuteen ulottuvuuteen. Taivas tuntuu olevan rajana siinä mitä sillä voin Ainolle opettaa. Lisää vain tarvitsisin vapaata aikaa, mutta eikähän sekin tässä järjesty huhtikuun aikana.

Aino

Aino

Maaliskuun mukaviin asioihin kuului myös Nupun 8-vuotissynttärit. Asiasta innostuneena ilmoitin sitten Nupun jo kahteen näyttelyyn, joista toinen on pian Pellossa. Synttärisankari otti vanhenemisen tyynesti. Toinen oikein mukava uutinen oli Ainon C.I.B-tittelin vahvistaminen.

Nuppu

C.I.B Camms Censation "Veijo"

Maaliskuun aikana selkeytyi taas pentusuunnitelmat ja kävimme Kuusamossa katsomassa Veijoa, joka osoittautui olevansa luonteeltaan juuri sellainen pumiuros, josta Ainoon yhdistettynä haluan pennun. 

Meitä oli vastassa iloinen pumi, joka toivotti meidät tervetulleeksi kotiinsa häntä heiluen. Veijo on siis avoin ja äänivarma pumipoika, joka elää uroslaumassa. Rakenteeltaan se on tasapainoinen ja luustoltaan jämäkkä, mutta ei silti anna liian raskasta vaikutelmaa. Veijon sukutaulussa on monta tuttua koiraa, terveitä ja pitkäikäisiä tapauksia, jotka ovat osittain samoja kuin edesmenneideni sukutauluissa. Yhdistelmä toisi siis jotain uutta ja jotain vanhaa meille ja siinä yhdistyy suuresti arvostamani vanhat Karvakorvat. Nyt odottelemme malttamattomina Ainon juoksun alkamista. Toiveissa on siis kesäpennut.

Veijo

Lisätietoja suunnitellusta pentueesta täältä!

Maistiaisia meidän joulusta

En tiedä olenko koskaan (kuinka monesti) maininnut olevani jouluihmisiä, siis niitä jotka rakastavat tunnelmoida jouluvalojen loisteessa ja pakata lahjoja sieviksi paketeiksi ja tietenkin väsätä niitä joulukortteja ihan omin pikkukätösin. Tämä joulu oli ensimmäinen moneen vuoteen, jolloin en ollut töissä. Olen kaksi viimeisintä joulua viettänyt nykyisessä työpaikassani joko ollen aattoa vasten yössä ja nukkunut sitten aaton koomassa tai aattoyön pois kotoa. Viime joulu oli sinällään synkkä ja liian erilainen, koska perheemme toinen jouluihminen ei ollut enää keskuudessamme. Tänäkin vuonna meinasin ensin automaattisesti kattaa neljälle.

Tänä jouluna olin kipeänä, mutta en antanut se estää perinteistä hautausmaakeikkaa ja viime hetken joulukuusen metsästystä. Joulukortit jäivät kyllä tekemättä ja aaton vastaisena iltana jaksoin vaivoin laittaa joulukoristeet. Onneksi kuitenkin se viimeinen musta tekokuusi löytyi  ja sain lukea aattoyönä sen loisteessa lahjakirjaani. Vietimme siis kolmen aikuisen joulun ja päätimme, että yksi pieni lahja riittää jokaiselle. Sain toivomani tukijalan kännykälleni, eli treenien videointia varten, ja Sisko Koskiniemen esikoisteoksen, jotta työasiat eivät unohtuisi ja motivoituisin opiskelemaan lisää. Koirat saivat perinteiset lelu- ja herkkupakettinsa ja tällä kertaa Jälki eläinkaupan tontut vastasivat niistä sievimmistä paketeista kuusen alla. Minun jouluni koostui siis nukkumisesta ja rentoutumisesta sekä rakkainpieni kanssa seurustelusta. Suklaata, hyvää ruokaa ja viiniäkin riitti. Voiko ihminen muuta toivoa?

Tapaninpäivänä oli taas petokurssin vetäminen. Saimme aikaan mielestäni varsin kivat treenit ja pääsin myös Ainon ja Armaksen kanssa pitkästä aikaa agilityä treenailemaan. Meillä onkin ollut yli kahden kuukauden treenitauko. Kamalaa, miten aika meni juoksun ja muiden kiireiden kanssa ihan hukkaan. Tapailimme Rkk ry:n viikon rataa, joka oli tehty hallille valmiiksi, mutta pääasiassa keskityimme Armaksen kanssa rytmin ja rauhan löytämiseen estesuoritusten välillä. Aino kanssa tapailtiin estefokusta, eli estehakuisuutta ja itsenäistä esteelle irtoamista (ensi vuoden teema). Toinen oli alkuun kuin purkka tukassa ja toinen sinkoili miten sattui pienemmästäkin pakkoliikkeestäni. Koirilla oli kivaa ja minun selkäni ei huutanut hoosiannaa joulun henkeen. Päästiin taas esteille ja tekemisen makuun!

Hyvää Joulua!