maanantai 1. tammikuuta 2018

Pentuonnea


Pulmu on nyt ollut viikon verran lauman jäsenenä. Isot koirat jo sietävät sitä mukavasti ja Pulmu on oppinut meidän rytmiin tuoden niihin pentulisän. Kaksi ensimmäistä iltaa se alkoi selkeästi yöunille klo 22.00 ja heräsi kunnolla hieman viiden jälkeen. Nyt se ottaa, lukuisten päivänokosten lisäksi, pidemmät iltaunoset ja herää puuhastelemaan puolen yön jälkeen. Siitä se nukkuukin kivasta seitsemään jolloin meidän päivä alkaa hetkeksi. Minut hyvin tuntevat tietävät millainen yökupeksija olen ja aikaiset aamut eivät ole minun juttu. Herään normaalisti hoitamaan koirat aamu kahdeksalta, mutta herkästi laitamme koko porukka nukkumaan muutamaksi tunniksi heräämisen jälkeen, koska tällä hetkellä teen pääsääntöisesti iltavuoroja opintojen ohella. Pulmukin on alkanut hahmottamaan tämän rytmin ja ruoka-aikojen järkevällä suunnittelulla olen saanut aamuyön rahoitettua.


Sunnuntaina Pulmu täytti 8 viikkoa ja kävimme tervehtimässä Nuppua. Toki Nupulla oli varmasti jo jokin käsitys pennusta, koska äitini on käynyt pentua meillä vahtimassa ja vienyt tuoksuja kotiinsa. Nuppu otti pennun tyynesti vastaan nuuhkittuaan sen pikaisesti. Pulmu sai ihan rauhassa koluta joka nurkan ja testailla Nupun lempileluja. Nuppu kiinnosti sitä leluja enemmän ja välillä Pulmu olikin kuin herhiläinen Nupun kimpussa. Pulmu on siitä hauska pentu, että se ei pienestä komentamista ota itseensä ja Nupun komennukset saivat se vain riehaantumaan. Samalla reissulla Pulmu punnittiin ja painoa on kertynyt nyt 3,4kg.


Uuden vuoden juhlinta otettiin meillä vastaan nykyisellä rauhallisella otteella. Paukuttelu alkoi viiden aikaan, jolloin Aino ja Armas kävivät kävelyllä. Seuraavan kerran Aino halusi ulos hieman ennen klo 23.00. Mitään suurempaa hätää sillä ei sitten ollutkaan, vaan olisi vain halunnut takapihalle juoksentelemaan ja leikkimään Armaksen kanssa. Pentu sai tehdä paparille koko päivän asiansa, koska en halua ottaa mitään riskiä, että Pulmu pääsisi säikähtämään raketteja. Hiljaa hyvä tulee. Puolen yön aikaan oli täysi sotatila päällä ja sisälle kuului ja näkyi rakettien räiske. Pentu leikki hirveässä hepulissa 90-luvun hittien soidessa taustalla ja isot koirat vetivät sikeitä. Nupulla kuului menneen yhtä mukavasti uuden vuoden vastaanotto. 

Sitä osaa olla enemmän kuin kiitollinen kun on tällä hetkellä lauma, jossa kukaan ei pelkää. Vielä muistan elävästi senkin ajan kun piti miettiä mihin lähteä koirien kanssa juhlimaan, että raketteja ei kuuluisi. Hämärästi muistan ne ajat kun sitä oli jossain oikeasti muka juhlistamassa uutta vuotta. Näin on nyt hyvä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.