"Karvainen lapsesi"

Ai, minäkö muka?

Otsikon lausahduksen kuulen aina epäsäännöllisen säännöllisesti. Lähinnä tilanteissa, joissa keskustelevat perheelliset yrittävät ottaa hyvää hyvyyttään minut lapsia koskevaan keskusteluun mukaan. Viimeisin keskustelu herätti minut miettimään lausahdusta ja sitä kaikkea mitä se voisi pitää sisälläään. 

Tässä mainitussa keskustelussa, josta en onnistunut pyristelemään irti, päädyttiin pohtimaan miten kaikilla hassuilla tavoilla voisin osallistua "karvaisten lasteni" kanssa lastentapahtumaan ilman että kukaan huomaisi niiden olevan koiria. Sinällään keskustelu sai hupaisia piirteitä viihdyttäen siihen osallistuneita, jopa minua. Päädyin lopulta kuitenkin miettimään, että miten joku muu olisi voinut tilanteessa asiaan suhtautua. Jos kärsisin siitä, etten ole äiti-ihminen, perheellinen joidenkin määritteiden mukaan, olisin voinut kokea keskustelun loukkaavana ja kiusallisena. Nyt se oli huvittava ja vain hieman kiusallinen. 

Kiusallinen sen vuoksi, etten keksinyt miten kertoa tosikkomaisen ystävällisesti etten näe järkeä siinä, että koiriani verrataan lapsiin, koska ne ovat minulle koiria. Ei enempää eikä vähempää, vaan juurikin oman eläinlajinsa edustajia, ei ihmislapsen korvikkeita. Mikäli kokisin tarpeelliseksi hankkia lapsen korvikkeita, niin todennäköisesti ensimmäisenä tekisin jotain sen eteen että lisääntyisin ja saisin niitä karvattomia lapsia. Joten, kun en sitten keksinyt ystävällistä tapaa tuoda ajatuksia ilmi saamatta keskustelukumppaneita nolostumaan yritin olla mahdollisimman tylsä aiheen tiimoilta. Yleensä se toimii keskustelun tappajana. 

Toki myönnettäköön, että on paljon niitä ihmisiä, jotka puhuvat koiriensa kohdalla lapsistaan tai karvalapsistaan. Se suotakoon heille. Minulle tuo on niin vierasta, että ihmisen puhutellessa koiriani lapsikseni alan väistämättä miettiä pidetäänkö minua jotenkin yksinkertaisena vai onko vika puhujassa. Tämä siitäkin huolimatta, että samalla ymmärrän asiasta puhuttavan ihan vilpittömin mielin ja yleensä vain siksi etten jäisi keskustelun ulkopuolelle ja tuntisi itseäni jotenkin erilaiseksi.

Kävimme työkaverin kanssa hieman tuota aikaisemmin mielenkiintoisen keskustelun aiheesta miten perhe määritellään. Hän kysyi minulta määrittelenkö itseni ja puolisoni perheeksi vai olemmeko pariskunta. Vastasin pariskunta ja jätin mainitsematta miten määrittelin meidät pitkään laumaksi, jos tuli puhe koirista. Silloin kun koiria oli viisi elimme laumassa ja laumana ihan konkreettisesti. Nyt kun koiria on kotona vain kaksi, niin olemme lähinnä koirallinen pariskunta. Harvoin kyllä tuon ei-koiraharrastajille omatoimisesti esille, että minulla on koiria tai harrastavani koiria. Syystä minkä olen aikaisemminkin maininnut, eli sille milloin jaksan puhua koirajuttuja on aikansa ja paikkansa. Toki sosiaalisessa mediassa eli facebook, instagram yms. profiloidu voimakkaasti koiraharrastajana, mutta se on eri asia miten paljon missäkin tilanteesta asiasta puhun. Sosiaalinen media on minulla käytössä ihan vain koiraharrastustani varten.

Se, etten määrittele koiriani lapsikseni tai mielestäni koirat eivät tee pariskunnasta perhettä, niin se ei tarkoita etteikö koirani merkitsi minulla todella paljon, perheen verran tunteita. Minun määrittelyni ei sulje pois sitä, etteikö joku muu saisi määritellä perhettään toisin. Asioiden määrittely joksikin ei sulje merkitystä pois, ellei asia määritellä merkityksettömäksi.

Tämän kirjoituksen punainen lanka kai olisi se miten annettaisiin koirien olla koiria ja lapsien lapsia. Se, että toisilla on toisia tai jopa molempia on ihan normaalia ja minä pystyn keskustelemaan myös lapsijuttuja ihan sujuvasti ilman että koiriani vedetään mukaan ja pistetään kapaloon. Joskus on jopa vain kiva olla hiljaa ja seurata muiden keskustelua nyökkäillen välillä ystävällisesti hymyillen osallistumisen merkiksi. Silti, vaikka en aina jaksakaan puhua koiristani tai koirista yleensä, niin saa niistä silti minulta kysyä ja aiheesta viritellä keskustelua. Ihan samalla tavalla kuin mielelläni juttelen lasten kasvatuksesta ja pohdin varhaisen kiintymyssuhteen rakentumista ja sen merkitystä yksilön kehityksessä.