Viimein koitti kauan odotettu tapahtuma. Olin maailmanvoittajassa edellisen kerran vuonna 1998 kun WDS oli Helsingissä, ja luonnollisesti tälläkin kertaa piti päästä. Olosuhteiden pakosta ilmoitin kaikki neljä näyttelyyn, vaikka mm. Armaksella ei turkki ollut ehtinyt mieleiseeni mittaan tammikuisen episodin jäljiltä. Usvan kohdalla koin alkuun pienesti huonoa omatuntoa, kun aikomukseni oli raahata vanha koira isoon tapahtumaan toiselle puolelle Suomea. Huono omatunto karisi lopullisesti siinä vaiheessa kun Usva alkoi valmistautua Helenan kanssa kehään menoon. Vanhalla koiralla oli kuin olikin parempi turnauskestävyys kuin nuoremmilla. Siinä missä Aino ja Armas olivat poikki edellisen päivän Pumi Showsta oli Usva täynnä virtaa ja tarmoa. Vanha koira osaa käyttää joutenolon ja odottelun viisaasti hyödyksi nukkumalla.
Armas meni ensimmäisenä kehään ja edellisen päivän ujosteluista ei ollut enää tietoakaan. Liikkeet menivät paremmin myös, vaikka tunsin kuinka tälläkin kertaa polveeni tartuttiin innostuksesta. Tuomari oli unohtanut tarkoituksella mittakepin kotiin ja yhteisymmärryksessä totesimme Armaksen olevan koon puolesta ylärajalla.
Tuomari Tapio Eerola lausui Armaksesta seuraavaa
Aino oli hyvin väsynyt kehässä. Seisominen onnistui jotensakin tuettuna, mutta liikkeistä ja näki että pikkukoiralla oli väsy ja kiire Usvan kainaloon nukkumaan.
Nupun kohdalla kävimme taas hyvässä hengesä keskustelua sen säkäkorkeudesta. Nuppu sai kiitosta päästään ja tuomari arvasi sen olevan nuorten koirieni emä. Kehui miten oli jättänyt ei pelkästään kokoaan, mutta myös pään pituutta ja luustoa pentuihinsa.
Usvan esiintymistä oli ilo katsoa. Se selvästi nautti kasvattajansa kanssa esiintymisestä.
Valitettavasti ihan kaikista näyttelyyn osallistuneista pumeista ei ole kuvia. Lisäilen kuviin koirien nimet aikanaan..
Armas meni ensimmäisenä kehään ja edellisen päivän ujosteluista ei ollut enää tietoakaan. Liikkeet menivät paremmin myös, vaikka tunsin kuinka tälläkin kertaa polveeni tartuttiin innostuksesta. Tuomari oli unohtanut tarkoituksella mittakepin kotiin ja yhteisymmärryksessä totesimme Armaksen olevan koon puolesta ylärajalla.
Tuomari Tapio Eerola lausui Armaksesta seuraavaa
"Erittäin kookas.Tyypiltään kuitenkin moitteeton ja mittasuhteiltaan neliö. Pitkä hyvä pää. Silmät, korvat, purenta ok. Sopiva rintakehän vahvuus. Rodunomaiset tasapainoiset kulmaukset. Hyvä turkin laatu. Napakat vetävät askeleet." NUO ERI, NUK 2
Aino oli hyvin väsynyt kehässä. Seisominen onnistui jotensakin tuettuna, mutta liikkeistä ja näki että pikkukoiralla oli väsy ja kiire Usvan kainaloon nukkumaan.
"Kookas, mittasuhteiltaan oikea. Kaunis pitkä pää. Silmät, korvat, purenta ok. Erinomainen rintakehän syvyys. Rodunomaiset kulmaukset. Hyvä turkki. Ei oikein suostu esiintymään. Hätäiset askeleet." NUO ERI, NUK 3
Nupun kohdalla kävimme taas hyvässä hengesä keskustelua sen säkäkorkeudesta. Nuppu sai kiitosta päästään ja tuomari arvasi sen olevan nuorten koirieni emä. Kehui miten oli jättänyt ei pelkästään kokoaan, mutta myös pään pituutta ja luustoa pentuihinsa.
"Kookas, erittäin voimakas. Jo urosmaisen vaikutelman tekevä. Komea pitkä pää. Silmät, korvat, purenta ok. Voimakas rintakehä. Vahva raajaluusto. Hyvät kulmaukset edessä, erittäin voimakkaat takana. Vetävät pitkät askeleet" VAL EH
Usvan esiintymistä oli ilo katsoa. Se selvästi nautti kasvattajansa kanssa esiintymisestä.
"13v. Kookas, oikeat mittasuhteet. Komea pitkä pää. Silmät korvat, purenta ok. Hampaat erinomaisessa kunnossa. Voimakas rintakehä. Hyvät kulmaukset. Hyvä turkki. Askelpituus hyvä. Hieman iä jo näkyy liikunnassa." VET ERI, VEK 2
Valitettavasti ihan kaikista näyttelyyn osallistuneista pumeista ei ole kuvia. Lisäilen kuviin koirien nimet aikanaan..
Uroksia
Veteraani urokset
Nartut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.