Aika on mennyt kamalan nopeaa, enkä ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään. Pitää aloittaa lokakuusta kuulumisien kertominen.
Lokakuun puolessa välissä kävin Lexan kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa. Kouluttajana toimi luonnetestituomari, joka on myös kokenut virkakoiraohjaaja. Koulutus oli kaiken jännittämisen arvoinen. Meillä on Lexun kanssa hallittavuudessa välillä suuriakin ongelmia ja kaikeksi onneksi koira näytti ongelmien laajuuden heti koulutuksen alkuvaiheessa. Koulutus ei ollut Lexun kannalta kovinkaan kepeä, sillä se joutui ehkä ensimmäistä kertaa elämässään nöyrtymään kunnolla ihmiselle. Saimme todella hyviä neuvoja ja ohjeita jatkaa pienen projektimme parissa. Tykkäsin kovasti kouluttajan reiluudesta koiria kohtaan ja opin taas paljon uutta omasta koirastani. Kaikeksi onneksi Lelu ei ole niin kova koira mitä esittää.
Nupulla oli Peto-treenien viimeiset kerrat lokakuussa. RYhmämme oli kutistunut kovasti lumien tultua maahan.. Viimeisimmissä treeneissä tapahtui erittäin nopeaa edistymistä Nupun sosiaalisuuden osalta. Koira ei enää ota juurikaan painetta muista ryhmän koirista. Kontaktikävelyssä ja muissa liikkeissä meillä on kovasti treenattavaa, ihan siitä syystä etten ehtinyt keskittyä niihin kurssin aikana. Todella hyödyllinen kurssi meille ihan jo noiden toisten koirien vuoksi.
Samalla pitää kehaista, ettei minulla ole enää kahta remmirähjää, vaan kiva kolmen pumin lauma joka ei juurikaan reagoi ohikulkeviin koiriin. Toki se vaatii minulta vielä valppautta ja ennakointia kieltämisen kanssa. Paljon meni namia ja hieman paineilmaa. Ajallisesti edistyminen tapahtui erittäin nopeaa. Iso kiitos tästä kuuluu äidilleni, jonka kanssa suunnittelimme ja toteutimme tämänkin operaation. Helpottaa hirveästi, kun kaikki koiria ulkoiluttavat toimivat samalla tavalla.
Kuun vaihteen Peko-leiri jäi ikävä kyllä meiltä väliin osin töiden vuoksi. Onneksi saimme peko-toiminnan käyntiin omassa kerhossamme. Tulevalle viikonlopulle onkin suunnitteilla kovasti treeniä. Tämän viikon tavoite olisi saada Nupulle noudon alkeet jollekin mallille, jotta pääsisimme sunnuntaina Haku-ilmaisutreeneihin.
Marraskuussa aloitimme Usvan kanssa agilityn pitkän tauon jälkeen. Viimeksi treenasimme kunnolla/tavoitteellisesti ennen tammikuun nilkkaleiikkausta. Sen jälkeen kävimme muutaman kerran tekemässä jotain kun minulla oli kipsi vielä jalassa. Jalan kuntoutuminen kesti kesään ja senkin jälkeen juokseminen oli enemmän kuin huteraa. Nyt sain Usvan kunnon siihen mitä se oli ennen sterilointia ja uskalsin ilmoittaa sen ryhmään. Oma jalkani kulkee matkassa, periaatteessa se on parempi kuin ennen leikkausta. Tarkoituksena on lonkkakuvata Usva ensi vuoden puolella mielenkiinnosta. Nyt mennään koiran ehdoilla, eli minä tarkkailen neuroottisesti sen liikkeitä. Vieläkään ei näy merkkejä kivusta, vaikka koiralla todettiin nivelrikon alkua vuonna 2004. Toisaalta tekisi mieli pitää koira pumpulissa, mutta kun se rakastaa niin töiden tekemistä ja varsinkin agilityä. Kaikki tähän asti koiran tutkineet eläinlääkärit ovat kieltäneet agilityn lopettamisen, ettei koira menisi huonoon kuntoon.
Marraskuun ensimmäinen treeni meni ihan yllättävän hyvin. Kontaktit olivat kamalat, mutta koira liikkui hyvin. Se ei myöskään haukkunut, eikä varastanut lähdöissä. Se oli kuin..tottelevainen koira ;). Usva ei myöskään huutanut vanhan tavan mukaan kentän reunalla muiden tehdessä töitä. Vaan malttoi olla hiljaa, vaikka näki että tiukkaa teki. Meidän hiljaisuustreenit kotona ja lenkeillä näyttävät purevan myös hallilla. Mielenkiinnolla odotan tämän päivän treenejä..
Nupulle olen aloittanut noudon lisäksi kontaktipintojen opettamisen. Vanhana olemme jatkaneet keppejä sekä maahan menoa. Koira on 7kk eikä osaa vielä mennä käskystä maahan. Tarjoaa sitä kyllä. :D Nupun kanssa ensimmäinen tavoite olikin hyvän suhteen luominen, harmooninen laumaelämä sekä hallittu arki. Se puoli alkaa olla kunnossa ja voimme nyt keskittyä rauhassa harrastuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.