Kerhonmestaruus mejä 30.7

Nuppu osallistui Mikan kanssa Rkk ry:n mestaruuskokeeseen viikonloppuna. Olin itse sihteerin roolissa sunnuntaina. Kokeeeen oli ilmoitettu kuusi voittajaluokan ja kolme avoimen luokan koiraa. Maastot olivat hyväksi havaitut Mukkajärven alueen metsiköt, joissa tälläkin kertaa oli jonkin verran riitahavaintoja. Metsä oli ollut täynnä paarmoja, mäkäriä ja sääskiä. Lauantaina oli ollut jälkien teon aikana niin rankka sade, että piilomerkkeinä olleet tarratkaan eivät olleet enää meinanneet tarttua puihin. 

Voittajaluokan koirille tuomarina toimi Heikki Ryynänen. Mika ja Nuppu pääsivät jäljellä kolmantena ja heti jäljen jälkeen sain soiton Mikalta, että hän tuo Nupun pikapikaa metsästysmajalle minun syynättäväksi, koska Nuppu oli jäljellä kävellyt suoraan käärmeen päälle. Ei siis ollut tietoa oliko käärmes purrut koiraa vai ei. Onneksi koirassa ei näkynyt purujälkiä ja se oli edelleen ihan oma itsensä kun räpelsin sitä läpi ja liikutin sitä. Loppupäivä meni kuitenkin huolestuneena Nupun vointia kytäten ja sihteerinhommia naputellen. Muuta siinä ei ehtinyt juuri miettiä. Ei edes mahdollista tulosta.

Kyykärmeen kohtaamisesta ja paarmojen puremista huolimatta Nuppu oli jäljestänyt kelvollisen ykköstuloksen ja voitti KM pronssia. Itse kokeessa sijoitus oli jaettu viides sija. Kokeessa leivottiin kaksi jälkivaliota ja Nuppukin on nyt yhden ykkösen päässä tuosta tavoitteesta. 

Koejäljellä ikää 21 tuntia 25 minuuttia

Ehdimme edellisen kokeen jälkeen treenata kerran tuoreen lyhyen jäljen, jonka tarkoituksena oli tehdä makaukset ja sorkat mieleisiksi tarkistaa. Sorkan kohdalla tuloksen perusteella treeni kannatti. Tällä kertaa kokeessa oli käytössä, ensimmäistä kertaa meille, peuran sorkat, jotka olivatkin kerrassaan söpöjä kaikessa makaaberiudessaan. Seuraava koe onkin jo tulevana sunnuntaina ja treenit taitavat tälläkin kertaa jäädä ihan vain sorkan nuuskutteluun.

Välillä vähän hymyilyttääkin

Nupun kuulumisia tähän väliin. Kävin sen kanssa hammaskiven poistossa, laajoissa verikokeissa ja selkäkuvissa juhannuksen jälkeisellä viikolla. Alunperin oli tarkoitus vain poistattaa hammaskivi, mutta halusin Nupulle myös viralliset selkäkuvat samalla rauhoituksella. Verikokeet otettiin Nupun nuutuneisuuden ja pitkään jatkuneen syömättömyyden vuoksi. Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa, joten kaikki oireet menivät valeraskauden piikkiin. Nesteyttää Nuppua piti kuitenkin hieman, koska ei ollut juonut sitäkään vähää mitä normaalisti.

Palatakseni niihin selkäkuviin. Nupun selästä on otettu aikoinaan sivukuva lonkkakuvien yhteydessä, mutta tuolloin selkäkuvia ei vielä kennelliitossa lausuttu ja jouduimme tyytymään useamman kuvia katsoneen eläinlääkärin mielipiteisiin. Heidän mukaan selässä ei ollut muutoksia ja nikamia löytyi oikea määrä.

Aika on käytännössä näyttänyt, että useampi epävirallinen mielipide on osoittautunut vääräksi eli epävirallisesti aikoinaan kuvatut selät ovatkin osoittautuneet jollain tapaa viallisiksi kennelliiton eläinlääkärin tarkassa syynissä. Luojan kiitos, sillä eläinlääkäreidemme ajatukset pitivät kuitenkin Nupun kohdalla paikkansa ja tulin käyttäneeksi terveselkäistä koiraa jalostukseen. Asia on minua vaivannut ja helpotuksen tunne oli valtava kun sain lausunnon kuvista. Toki niissä oli sivuhuomautuksena iän tuoma spondyloosi alku T6:n kohdalla ja huomautus LTVn osalta rajataupauksena olevasta viimeisestä lannenikamasta, joka on hivenen lyhyt ja sijainniltaan takana.

Minulta kyseltiin ennen Nupun virallisten kuvien ottoa miksi kuvaan aikuisen jo jalostukseen käytetyn koiran, joka ei oireillut varsinaisesti selkäänsä muutamia jumeja lukuunottamatta. Kysymykseen itsessään jo sisältyi vastaus, eli koska koiraa on käytetty jalostukseen.  Koen äärimmäisen tärkeäksi tiedon keräämisen pumien selkien tilanteesta ja noiden vikojen mahdollisesta periytymisestä. Yllättävän paljon muutoksia on jo löytynyt ja mitä enemmän jalostukseen käytettäviä koiria kuvataan, sitä paremman käsityksen saamme rodun terveystilanteesta myös selkien osalta. Edelleen olen itse sitä mieltä, että kuvaaminen ja sen tulos ei sulje ketään automaattisesti pois jalostuksesta, vaan sen avulla saadaan tehtyä järkeviä valintoja. Kennelliiton tämän hetkinen selkäohje liittyen jalostuskäyttöön ja selkälausuntoihin tukee tätä maallikon ajatustani.

Koen, että on hyvä jo tässä vaiheessa tiedostaa koirani selässä olevan spondyloosin alun. Mikäli Nuppu alkaa oireilla selkäänsä, tiedän mistä se voi johtua ja ottaa tarvittavat tukihoidot käyttöön. Toki nytkin koiran ollessa jo 8-vuotias voin miettiä, mitä olisi tehtävissä, jotta selkä pysyisi oireettomana. Leksun kohdalla ei aikoinaan tullut mieleenkään spondyloosi, kun sillä akoi viimeisen puolen vuoden aikana olemaan vaikeuksia hypätä autoon. Se meni vain ns. vanhuuden piikkiin, mutta niin vain sieltä löytyi selkeä spondyloosi sivulöydöksenä kun etsimme syytä koiran voinnin romahtamiseen. Itse en selkävaivaisena voinut olla miettimättä mitä olisin voinut tehdä toisin jos olisin tiennyt sp:stä.