Pellon PN

Käväistiin Ainon ja Armaksen kanssa mutka Pellossa, lähinäyttelyssä. Yhdistettiin  näyttelyretkeen myös ruska- sekä kulttuuriretki. Katseltiin siis auton ikkunasta upeaa ruskaa ja käytiin ihmettelemässä Pellon kirkon arkkitehtuuria.

Näyttelyssä meillä oli tuomarina Leni Finne ja näyttelypaikkana oli Rohki-halli. Ainon ja Armaksen ensimmäinen hallinäyttely. Heti ovella Aino jäi Armaksen ja jonkin toisen pennun jalkoihin ja oli sitä mieltä että paivästä ei voi tulla hyvä. Hetken hengähdettyä se kuitenkin syttyi rotukehässä, kun ei olisi millään antanut minun esiintyä Armaksen kanssa ihan vain keskenämme.

Armaksella on tällä hetkellä murkkuikä ja suurin osa ihmisistä on sen mielestä epäilyttävän tuttavallisia. Tuomarin se antoi mukisematta tutkia itsensä ja patsasteli mallikelpoisesti. Liikkeissä näki ettei olla treenattu. Tuomarin kanssa hetken pähkäiltiin pumi uroksen maksimi säkäkorkeutta, mutta mittatikkua kun ei ollut niin totesi vain Armaksen olevan suuri. Lenihän on aikoinaan mitannut Mimmin ylisuureksi, joten osasin odottaa että Armaksen jalkavuudesta tulee sanomista.

Kaiken kaikkiaan Armaksesta lausuttiin seuraavaa:

"Kookas. Ei saa kasvaa enää yhtään. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Kauniit tummat silmät. Oikein taittuneet korvat. Säkä saisi olla korostuneempi. Niukat etukulmaukset ja eturinta. Vielä matala rintakehä. Niukat takakulmaukset. Turhan tiukkaan kiertyvä häntä. Oikea askelpituus." KP, VSP-Pentu

Aino tuntui olevan tuomarin mieleen ollen pieni ja kompakti paketti. Aino tervehti tuomaria hyvin avoimesti, mutta hampaat olisi mielellään pitänyt omana tietonaan. Tuomari sai kuitenkin katsottua purennan ja harjoituksen vuoksi halusi katsoa sivuhampaatkin. Sehän sopi meille. Aino malttoi liikkua Armasta paremmin, mutta hävetti miten vähän niiden kanssa ehti treenata ennen kehään menoa. Ainosta tuomari loihti lausumaan seuraavaa:

" Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää, joskin melko voimakas otsauurre. Oikein taittuneet korvat. Hyvä kaula. Sään tulee vielä kehittyä. Niukahko eturinta. Ok etukulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä. Ok takakulmaukset. Turhan tiukkakierteinen häntä. Oikea askelpituus."
KP, ROP-pentu

Ryhmäkehässä ei enää hellinnyt sijoitusta väsyneen Ainon kanssa. Liikkeet menivät ihan ok, mutta yleisilmeestä näki, että Ainosta ei ollut niin maailman mukavinta seisoskella muiden pentujen kanssa. Tuomari käsitteli kehässä esiintyneitä pentuja ihanan ymmärtäväisesti ja antoi jokaiselle pennulle aikaan tuoda parhaat puolensa esiin.

Viralliset seisotuskuvat tulevat, jahka keretään ulos vielä valoisan aikaan.

Treeniä veren maku suussa..

..naudanveren nimittäin.

Keskiviikkona heräsimme viikonlopun jäljiltä ja ystävän innostamana oli sovittuna mejätreenit. Nupulle ystävä oli edellisenä iltana käynyt tekemässä jäljen, jonka kulusta minulla ei ollut mitään aavistusta. Siinä oli kaksi makausta ja kulki ennalta arvaamattomasti kuten haavakon voisi kuvitella tekevän. Nuppu teki töitä itsenäisesti ja hyvällä otteella. Se siis jäljesti sopivalla vauhdilla ja vain kerran sen piti tarkistaa missä jälki kulkee, silloinkin se nappasi jäljen ilmavainulla parin metrin päästä. Muutoin se meni pääasiassa maavainulla. Sorkalle se meni reippaasti ja nuuskutteli sitä pitkän aikaa. Aamuruoka tuli sorkalta.

Pentujen jäljet muistuttivat perinteisiä avoimen luokan jälkiä, mutta lyhyillä matkoilla. Alkumakauksella ei ollut nameja, vaan vasta toisella. Toiselta kulmalta oli jäänyt namit pois.
Armas jäljesti vilkkaana, välillä pyörähti takaisinpäin tarkistamaan jäljen ja matkalla ehti napata ihmisen paskaa evääksi. Koko jäljen se kuitenkin selvitti myös kulmat ihan kivasti. Sorkalle se meni reippaasti nuuski sitä hartaasti, söi namuset ja aamuruuan. Makaukset kiinnostivat saman verran kuin emäänsä, eli ne ilmaistiin/merkattiin mutta ei kuhnaillut niissä ylenmäärin.

Aino jäljesti taas ihan toisella tapaa. Se lähti tasaisesti ja varmasti ekaan osioon ja kulki tiukasti jäljen päällä. Jossain kohtaan tuli varvikossa jotain epämiellyttävää vastaan ja Aino poikkesi jäljeltä kiertääkseen sen. Sitten taas takasin jäljen päälle. Makaukset meinasi ensin mennä yli, mutta ne huomattuaan kuhnaille ja nautiskeli niissä pitkän aikaa. Kaivoi ja natusteli makupaloja ja veristä kunttaa. Viimeisellä osiolla Aino hieman harhaili, mutta palasi jäljelle ja löysi sorkan. Sorkka oli kiinnostava ja Ainolla tuntui olevan vaikeuksia päättää syökö ensin sorkan, namit vai aamuruuan.
Aamuruuaksi olikin sopivasti raakaa hirvenlihaa kasvistattarihöysteellä.

Usva pääsi viimeistelemään pentujen jäljet. Laskin sen autosta laittaakseni sen valjaisiin ja liinaan. Mummeli otti ja lähti siltä seisomalta Armaksen jäljelle ajoi sitä yksikseen hetken ja lähti sitten loikkumaan metsään omaksi hyviksi. Minua ei ihan kamalasti huvittanut siinä vaiheessa loittoneva mummokoira. Huutelin mutta tuntui, että vain metsä kuuli minut. Usvallahan on taito löytää porot ja puput ihan sama missä se on irti. Ne vain yhtäkkiä ovat aina tupsahtaneet sen eteen. Onneksi ei kuitenkan tällä kertaa niin tapahtunut. Usva jatkoi leikkiään hetken kunnes totesi alueen joko vapaaksi pupuista tai minun olevan jo sopivalla tuulella hänen paluulleen. Siitäpä sitten läksimme Ainon jäljelle. Usva jäljesti selkeästi Ainon kulkua jäljellä, koska teki kaikki samat mutkat ja liikkeet mitä Ainokin. Vikan osion harhalla pyysin Usvan oikealle jäljelle ja se siirtyikin sinne heti. Tiesi mokama koko ajan missä se menee. Sorkalle Usva meni reippaasti ja alkoi natustaa sitä samantien. Usvan ruuan unohdin autolle ja tarjosinkin sitä sille autossa, mutta ei kelvannut sillä hetkellä.

Treenien jälkeen oli ohjaajien vuoro saada apetta ja sattumalta ruokapaikan molemmin puolin oli eläinkaupat. Siitä tulikin sitten kallis treenireissu.

Kotona ehdimme hengähtää hetken ennen kuin oli pentuja Peto-kurssin vuoro. Armaksen ohjastajalla oli muita kiireitä joten päädyin menemään Ainon kanssa aikaisempaan ryhmään ja Armaksen kanssa meidän normiryhmään. Aino oli treeneissä aktiivinen ja innokas itsensä, meillä oli vain jäänyt edellisen kerran kotiläksyt saamatta ja saimme sitten treenailla vanhoja juttuja. Tällä kertaa tehtiin ohituksia ensimmäistä kertaa kontkatikävelyssä ja pääsin samaistumaan oppilaideni asemaan. Aino oli kovasti mukana, mutta se ei aina ollut ihan varma miten päin missä kohtaa sen tulisi kävellä kontaktissa. Hauskaa oli kuitenkin. Edelleen Aino saalistaa ja taistelee lelusta kuin vimmattu ja pääsi myös taistelemaan vieraan ihmisen kanssa.

Armaksen kanssa saapastelimme kentälle seuraavaksi ja se kulki mukana hipihiljaa ja räyhäämättä muille. Edellisen kerran keskustelu oli mennyt perille sen verran hyvin että Armasta hiukan hirvitti tuijottaa minua silmiin kun kontaktia treenailimme alkuun. Vilkuili vain sivusilmällä, mutta hyvin pian huomasi että meidän välit on kentällä yhtä ok, kuin kotonakin ja rentoutui ja alkoi tehdä töitä normaalilla innolla. Ohitukset menivät Armaksen kanssa yli odotusten. Niin hyvin, että pitää alkaa hiomaan sen kontaktikävelystä jo oikeaa seuraamisliikettä.

Treenien jälkeen oli vielä kauppa-asioita ja niiden aikana alko mieletön ukonilma. Pennut loikoilivat autossa rentoina ja kotiin saavuttua kävimme vielä pikapissit räiskeessä ilman kummenpia reaktioita. Kotona olevat olivat reagoineet Nuppua lukuunottamatta. Leksu haukkui jokaiselle jyrähdykselle ja Usvaa oli ahdistanut niin että se oli yrittänyt pois talosta ovenkarmien kautta. Se oli pistetty kevythäkkiin turvaan, mutta oli sitten repinyt häkin ovikankaaseen kuonon mentävän reiän. Tulin juuri kotiin uuden kevythäkin kanssa, jonka ostin edellisen rikkoutuneen tilalle. Taas on ehjiä kevythäkkejä yksi liian vähän. Usva rauhoittui kun muu lauma laittoi sen ympärille nukkumaan ja heti äänien lakattua se oli valmis lähtemään iltalenkille. Nupun ja pentujen kanssa kävimme tekemässä iltakävelyn jo hieman aikaisemmin.