perjantai 29. maaliskuuta 2013

Äitikoiran aamupäivä

Aamu-ulkoilu alkaa pentujen ruokkimisella. Nuppu imettää edelleen aamuisin ja iltaisin pienen hetken. Ruokaa ollaan Nupulta vähennetty ja pyritään saamaan imettäminen loppumaan. Nupun emä imetti edellisiä pentuja kuuleman mukaan kolmikuisiksi. Kaukana ei olla siitä..
Pentujen ulkoilua helpotettiin laittamalla aitaus alkamaan heti rappusista. Verkotin kaiken varalta rappusten kaiteidet kolot, etteivät tipahda vahingossakaan kellariin meneville rappusille. Siinä ei kävisi hyvin. Nuppu vahti ja tuki pentujen harjoituksia portaissa kulkemisessa. Se ramppasi pentujen nähden rappusia edestakaisin ja pentujen yrittäessä alaspäin se oli koko ajan kyljessä kiinni. Pennuilla meni aamupäivä, että hoksasivat miten päästään parhaiten alaspäin portaissa. Nyt ne ravaavat niitä ylös ja alas kuin oppimisen riemusta.
Välillä pennut saavat emältään pienoista hivutusta. Narttupentua se koulii hieman kovemmalla tassulla kun taas urospentu tuntuu pääsevän vähemmällä. Sama tuli aikoinaan huomattua afgaanilaumassa, missä lauman ainoaa urosta käsiteltiin pentuna kuin suurinta aarretta vanhojen narttujen toimesta.


Kaiken koulimisen välissä pentuja pitää helliä, töniä ja tökkiä. Sekä niitä pitää myös pussailla, kirputtaa ja putsata.

Emokoiran pitää selkeästi olla myös koko ajan kartalla mitä maailmalla tapahtuu. Naapurin göötti tykkää roikkua aidalla ja ihmetellä pentuja. Nuppua  hieman ottaa päähän moinen uteliaisuus.

Tarvittaessa pennut pitää tyyrätä sisälle turvaan. Aino ja Armas eivät kuvanottohetkellä olleet lainkaan kartalla, mikä mukavaara niitä uhkaa. Leksu oli tehnyt hälytyksen saman kadun uroksesta ja Nuppu katoi parhaaksi siirtää lapset hetkeksi sisälle.

Karkasivat sieltä kyllä heti ulos ihmettelemään..



Välillä ihmetellään pentujen kanssa yhdessä. Tässä kuvassa on menossa lintubongaus.

Nupun mielestä parasta pennuissa on niiden kanssa leikkiminen. Pentujen ollessa pienempiä se yritti välillä tökkiä nukkuvia pampuloita hereille vain saadakseen peuhata niiden kanssa.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Ulkoilun riemua

Nyt säät suosivat meitä ja pyrimme olemaan joka välissä ulkona. Tietenkin, nyt kun minulla on taas yötyöputki, se syö minun päiväunia. Pentujen riemua katsellessa univelat unohtuvat.


Armas kuuntelee Leksun juttuja.

Aino on liikettä ja korvia myöten kuin pieni nuoli, joka kiitää alati jokaiseen ilmansuuntaan


Emo keksii leikkejäm ja osaa olla sekä jahdattavana että jahtaajana.


Armas astelee ja Aino valmiina pinkaisemaan uuteen mielenkiintoiseen paikkaan.