Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä

Me ollaan suhteellisen nopeita käännöksissämme mitä tulee isoihin juttuihin. Talokaupat on yksi, missä ei nokka kauaa tuhise. Löydettiin kiva rinuli Rantavitikalta ja tehtiin tarjous. Yllättäen tarjous meni läpi ja piti pistää oma myyntiin. Siitä tuli "kerran elämässä" tarjous, ja pakkohan se oli sitten myydä. Uudessa talossa ollaan asuttu viikon verran ja päivä päivältä olo on kotoisampi. Koiratkin tykkäävät. Rintamamiestaloissa on yleensä alakerta tehty niin, että kuljetaan huoneesta toiseen läpi talon. Koirat tykkäävät sitten juosta rallia ympäri alakertaa.

Alue on mukava, jokiranta on kivenheiton päässä. Koskenkylässäkin joki näkyi koko ajan, mutta sinne ei ollut mistään pääsyä. Agihalli on vielä hetken muutaman kilometrin päässä, mutta kohta matkaa tule sitten toistakymmentä kilometriä. On ihana olla ihmisten ilmoilla. Katuvalot tuntuvat nyt luksukselta.

Taloon pitää peruskorjata, mutta edetään turhia stressaamatta. Stressiä tässä on kyllä riittänyt viime aikoina ihan tarpeeksi. Usvan jalka on parantunut hyvin, mutta yllättävän paljon se vei voimia hoitajilta. Jotenkin tuntuu, että aika seisahtuu kun jollain on jokin vikana ja vaatii erityispalveluja.



Usvan haava on viimein kiinni. Arpi siihen jää, eikä karvat varmasti kasva polven kohdalle ikinä, mutta eipä sitä varmasti tule Usvan turkissa huomaamaan. Fysioterapeutti kävi heti tikkien poistamisen jälkeen ja totesi parantumisen lähteneen hyvin käyntiin. Usva sai hierontaa, liikuttelua, lymfahoitoa ja akupunktiota polveensa. Tuli taas sellainen olo, että todellakin sai rahoilleen vastinetta. :)

Rahaa Usvan hoitoon on nyt mennyt 78€ alkututkimukseen, leikkaus ja pattien poisto + pattien lähettäminen ulkomaille sekä rtg teki 720€, fysioterapiaan on mennyt vasta 40€. Vakuutus korvasi kaiken muun ( miinus omavastuu) paitsi fysioterapian. Itselle jäi/jää lystistä maksettavaksi 180 € sekä kaikki fyssarikäynnit. Mie kyllä liputan eläinlääkärivakuutuksen puolesta, vaikka kyllä tuollaiset hoidettaisiin ilman sitäkin.

Usvan paraneminen on tosiaan lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt se jo tarvittaessa kävelee itse portaat neljänteen kerrokseen. Mökillä oli livahtanut juoksemaan rallia Nupun kanssa. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki. Agihallissa käytiin liikuskelemassa matolla ja Usva kovasti kinusi esteille, mutta pidin pääni. Nyt on siis seuraava kk fleksiulkoilua ja sitten sen jälkeen saa olla vapaana.

Fysioterapeutti ei myöskään nähnyt estettä agilityn jatkamiselle, kunhan pitää treenaamisen ja kisaamisen kohtuudessa. Se kyllä onnistuu. Nyt odotellaan ja toivotaan Usvan ohjaajalle onnistunutta kuntoutumista. Sattuikin, että molemmat rikkoivat polvensa samoihin aikoihin..

Mimmille kuuluu hyvää. Se voi kirjaimellisesti paksusti. Kamalaa miten muori ehtiikin huijaamaan ihmisiä ja kerjäämään itselleen naposteltavia pitkin päivää. Painon kanssa taistelusta huolimatta se on varsin pirtsakka. Se on skarpannut todella paljon nyt kun Usva on ollut puolikuntoinen. On ihan eri tavalla arjessa mukana.

Nupulla on ollut todella tylsät  pari viikkoa. Meiltä jäi parit agitreenit väliin, mutta tänään taas päästiin. Mie en jaksaisi aina hehkuttaa, mutta kun toinen pistää aina parastaan. Hitsi, että siitä tulee nopea.. Nyt pitää alkaa panostamaan irtoamiseen. Päästiin hyvään alkuun siinä tämän päivän treeneissä. Nuppu teki jo seitsemän esteen pätkiä. Meidät "pakotettiin" harjoittelemaan persjättöä ja valsseja. Hyvä niin. Nuppu alkoi pikkuhiljaa tajuamaan mitä haluan siltä. Paikallaan se pysyi älyttömän hyvin. Ei tainnut varastaa yhdelläkään kerralla, jolla käskytin sitä kunnolla.

"Uusina" esteinä otettiin pituutta ja muuria. Molemmista pääsi jyvälle, vaikka emme ole tehneet niitä kuin muutan kerran per este. Keinu on vielä kokonaan kokeilematta. Se on jotenkin jäänyt. Rengasta ollaan otettu parisen kymmentä toisto kolmisen kk sitten. Pitäisi sitäkin tässä.. Ihme ja kumma, selkäni kesti juoksemisen ja liikkumisen radalla. Nyt illalla on sellainen olo, että tietää omistavansa selän, mutta aikaisemmin se on estänyt treenaamisen lähes kokonaan. Fysiterapeutille soitto ja ajan varaus selvästi auttoivat. :D

Leksulle kuuluu myös hyvää. Odotellaan malttamattomina joen jäätymistä, jotta pääsisimme viilettämään potkukelkalla.



Tosiaan nyt on koirien treenaus, opiskelut= gradu ja muu elämä jäänyt aika heikolle tämän osto-myynti-muutto-työ-sairastelu rumban keskellä. Gradustressi kehityy varmaan seuraavaksi, niin pysyy kauhun tasapaino yllä. 

Usvan koipea, Nupun treeniä

Usva leikattiin tosiaan viime keskiviikkona. Polven ristiside ei ollut mennyt poikki, eikä edes revennyt. Se oli sinkunut! Se selittää sen miksi koira pystyi yhtäkkiä kävelemään mukanormaalisti. Liikkeet olivat leikkauspäivänä melkein puhtaat. Hetken keskustelimme leikkauksen tarpeellisuudesta, mutta polvi edelleen liikkui ihan liikaa väänneltäessä. Usva tosiaan oli keksinyt miten pystyi kävelemään ontumatta. Olinkin välillä ollut näkevinäni, että se pitää polveaan jotenkin kierossa. Kipeältä se myös vaikutti, eli päädyttiin joka tapauksessa leikkaukseen. Ell olisi tosissaan tai ainakin hyvin toiveikas uskoessaan, että koirasta tulisi vielä kisakuntoinen. Se on meillä tavoitteena, mutta ei elämää suurempi asia. Pyrin siis kuntouttamaan Usvan mahdollisimman hyvin agility tavoitteena, mutta ei ole sanottua että se enää kilpailee. Siihen vaikuttaa niin moni asia koiran kuntoutumisessa ja siinä mikä on järkevää.

Röntgenissä polvet paljastuivat erittäin hyväkuntoisiksi, eli eivät olleet keränneet nivelrikkoa. Lonkat ell arvioi E:ksi nivelrikkomuutosten vuoksi. Totesi myös, että tuskin tulevat vaivaamaan kun eivät ole tällä käytöllä vaivanneet. Agility ja koiran aktiivisuus on hänen mukaansa ollut lonkkien pelastus. Usvalla tosiaan pää vetää nytkin liikkumaan ja leikkimään, vaikka polvi on noin 12 cm matkalta tikattuna.

Oli tarkoitus pitää tarkkaa päiväkirjaa Usvan toipumisesta, mutta en sitten ehtinyt. Parantumistahti on ollut yllättävän nopeaa, esimerkiksi siihen nähden miten itse podin nilkkaani. Vaikka kyllä sitä itsekin lähti liikkeelle jo paljon ennen kuin olisi luvattu. Kepitkin jäivät käytännössä turhiksi hyvin aikaisessa vaiheessa..

Pienenä vastoinkäymisenä tuli Usvan omatoiminen tikinpoisto. Oli peijakas riisunut sairaspukunsa ja makoili ylen tyytyväisenä sohvan tavararöykkiön päällä (laitettiin esteeksi, ettei hyppäisi sohvalle..) reilun metrin metrin korkeudessa yksi tikki vähempänä. Jatkettiin siis antibioottikuuria, ettei polvi pääse tulehtumaan. Haava on kuitenki lähtenyt paranemaan suhteellisen siististi.

Nuppu on kärsinyt tylsyydestä kun sillä ei ole ollut leikkikaveria. Usvan kanssa ne leikkivät yleensä pitkin päivää. Olen sitten yrittänyt keksiä sille ylimäärästä tekemistä, mutta heti huomaa miten turhautuminen muuttaa sen käyttäytymistä. Viime viikolla kävimme tekemässä kontakteja kentällä useampana päivänä. Meni ihan hyvin, jos malttaisin olla pysäyttämättä koiran liian aikaisin. Nupulla ei edelleenkään ole samanlaista viivettä käskyn noudattamisessa kuin muilla. Tekee heti.

Eilen uskaltauduttiin ekaa kertaa ohjattuihin agilitytreeneihin. Emmin ja epäilin, että mitenkähän mahtaa onnistua täpötäydessä hallissa. Käytiin vielä ennen halliin menoa hankkimassa yksi ei-niin-mukava koirakokemus. Nuppu ei tosin tuntunut olevan milläänsäkään vaikka noutaja sinkosi iholle, mutta minulle se kasvatti ½+*=%& otsaan ja sain kunnon adrenaliinipuuskan treenejä ajatellen.

Nuppu yllätti taas ja käyttäytyi kuin unelma hallissa. Pelkäsin sen olevan jotain ihan päinvastaista, vaikka hyvin meillä on tässä mennytkin jo aika pitkään. Treenaus, aika ja ymmärrys ovat tuottaneet tulosta. Nuppu toimi myös esteillä juuri niin hyvin kuin osasi. Sehän ei edelleenkään osaa kuin jotain. Kivaa oli, vaikka mie olin kankea ja hukassa. Käskytyksessä onnistuin, eli kehyt ja käskyt tulivat oikein ja koira oli kuulolla. Treenien jälkeen selkä tosin huusi taas hoosiannaa.