Kuulumisia ja tuloksia

Aloitetaan meidän kuulumisista.

Usva ontuu pahasti. "Hoitoraportin" mukaan se oli tippunut sängystä, mutta oli myös kaatuillut rappusissa. No, tässä olikin ihmeen pitkä aika, ettei kukaan mennyt rikki. Minun ei näemmä kestä lähteä hupireissuille tai millekään vastaavalle, kun jotain sattuu heti.

Jos jotain positiivistä hakee Usvan ontumisesta, niin se ei aina muista kumpaa jalkaa pitää ontua. Ontumisen aste riippuu myös siitä kuinka paljon sillä on yleisöä. Huolestuttavaa on sitten se, että ontuminen vaikuttaisi olevan polven seuduilla, eikä se hellitä kevyen remmijaloittelun aikana, kuten monesti lihasperäiset ontumiset ovat tehneet. Seuraillaan tilannetta.

Viikko takaperin olin Usvan ja Nupun kanssa Hyvinkäällä. Nuppu on todella kivaa matkaseuraa, sillä sitä ei tunnu ressaavan mikään. Usvan autopelko on selkeästi pahentunut iän myötä.  Hyvinkään reissu alkoi lupaavasti uuden auton mentyä epäkuntoon. Sillä oltiin ehditty ajaa juuri liikkestä ulos. Varautolla päästiin sitten retkelle. Järvenpäässä minulla meni kannettava tietokone rikki ja päivää ennen näyttelyä puhelin tippui koirien vesikuppiin. Luulin menettäneeni senkin lopullisesti. No, epäonnesta seuraa yleensä jotain positiivistä, ainakin jos jaksaa odottaa tarpeeksi kauan.

Hyvinkään näyttely oli tosiaan 19.8 ja tuomarina Elina Haapaniemi.

Nuppu yllätti erittäin positiivisesti minut. Pöydällä Nuppu ei aristellut yhtään ja tuomarin ensimmäinen kommentti koirasta oli " Onpas vain koppava narttu". Nuppu esiintyi välillä ihan kiitettävästi. Liikkumista pitää minun treenata lisää, mutta ollaan tyytyväisiä tuloksiin. Tuomari oli erittäin tarkka ja tiukka.

" 1,5-vuotias kookas nuori narttu, joka voisi esiintyä hieman temperamentisemmin. Hyvä tyyppi. Hyvän pituinen ja muotoinen pää. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Sopiva luusto. Riittävä runko. Kohtuullinen takaosa. Hieman ahtaat takaliikkeet. Hyvä pituus sivusta, mutta edestä vielä löysät."  JUN EH, JUK 1

Usva esitti parastaan, ja hyvin se menikin.

"9,5-vuotias hyvin kauniin tyyppinen tummanharmaa veteraani narttu, jolla on paljon tyyliä ja tyyppiä. Erinomainen ilmeikäs, sopivan pituinen pää. Ihastuttavat silmät. Hyvin kannetut korvat. HYvä kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Sopiva runko. Hieman löysä edestä, mutta liikkuu sivusta hyvin kauniisti. Hieman kookas, mutta monin tavoin miellyttävä." VET ERI, VEK 1,  PN1, ROP, ROP-VET

Syyskuun alkupuolella pääsimme Nupun ja Lexun kanssa tekemään ekat mejä-jäjet. Ihastuimme Nupun kanssa hommaan heti. Lexukin oli jäljestänyt ihan hyvin, itselleen tyypillisen vauhdikkaasti. Nupun eka jälki oli n. 300 metriä pitkä, siinä oli kaksi suoraa kulmaa ja makauksia muutama. Nuppu ajoi jäljen niin itsenäisesti ja tarkasti, että minun tehtävän oli vain kulkea liinan päässä. Yllätyin eritysesti siitä, ettei Nuppunen kaivannut minulta mitään tukea tai apuja jäljellä. Minä ymmärsin kerrankin antaa koiralle tilaa suorittaa itsenäisesti ja onnistua. Ehkäpä tulevana viikonloppuna pääsisi taas läträämään verellä.

Syyskuun aikana olemme käyneet Nupun kanssa treenaamassa agia suhteellisen säännöllisesti. Usvalla puolestaan pääsi tokoryhmään.  :)

ja syksy treenausta varten

Elokuun loppupuolella alkoi meidän syyskausi.



Innostuin itsekin taas agilityn treenaamisesta kun Saana ja Usva kävivät muutaman kerran ennen kisoja hiomassa yhteistyötä. Ihmeellistä miten kolmella treenikerralla saa hyvä ohjaaja koiralle toimivat kontaktit!! Kisat parilla menivät myös yli odotusten.

A kisa:  rv 5,00 aika + 0,81 tulos: 5,81  sijoitus 2/12

B kisa:  rv 0,00 aika -5,43  sijoitus 1/12 luva, sert ----> siirto 2-luokkaaan!!!!

C kisa: rv 0,00 aika +0,88 tulos 0,88 sijoitus 1/5

D kisa(hyppy): rv 5 aika -7,32  sijoitus 2/5

Arvatenkin olen äärimmäisen onnellinen Usvan luokkanoususta. Erityisen tyytyväinen olen parin hyvään yhteistyöhön. Usva sopii todella hyvin Saanan käsiin. Hymyilylle ja tyytyväiselle myhäilylle ei taida tulla loppua. ;)

Parin treenatessa on hauska katsoa, miten Usva unohtaa täysin muun maailman ja keskittyy Saanaan täysillä. Välillä sille tulee oivalluksen hetkiä, kun se huomaa minunkin vielä olevan kentän laidalla. :D

Tässä lempparikuva kisoista:



Nyt hieman harmittaa, että Usvalla menee syyskuun lähikisat ohi kaiken maailman näyttelyiden ja muiden höpsötysten kanssa ;).

Höpsötyksistä pääsee aasinsillan kautta Nuppuun. Nupulla alkoi Saanan ja Usvan treenauksen kautta myös koulu. Agia ollaan taas tehty niin paljon kuin minun selkä antaa myöten. Tottista puuhataan joka välissä. Agin suhteen ollaan edelleen keskitytty kontakteihin ja paikalla oloon. Aa:n kontaktit miellyttävät minua tällä hetkellä eniten.





Tiistaina Nuppu sai ahaa-elämyksen agilityn kanssa ja syttyi lajiiin totaalisesti. Usva ja Saana treenasivat taas keskiviikkona, eikä Nupun valituksesta meinannut tulla loppua kun joutui odottamaan välillä autossa Mimmin kanssa.

Koirat ovat nyt päässeet kolmen viikon aikana kentälle ja hallille melkeinpä joka päivä treenaamaan jotain. Olemme myös ryhtyneet sosiaalisiksi ja alkaneet taas tavata ystäviämme. Ihme, että tunsivat meidät vielä. Meillä on siis ollut mukavia metsäretkiä puli, vehnä+ käppänä sekä pumi ystäviemme kanssa. Nuppu  tulee todella mukavasti eri-ikäisten narttujen kanssa toimeen. Kuviakin on todisteena "uudesta" elämästämme. Sosiaalisuuden ja aktiivisen treenaamisen on siis mahdollistanut uusi työni, jossa illat ja viikonloput ovat vapaana.









Jälkitreeneihin emme ole ehtineet surukseni mukaan, mutta 7.9 on jo sovittuna ekat mejätreenit. Sinne olisi menossa Nuppu ja Leksu.

Mimmille kuuluu hyvää, huolimatta trimmauspöydältä alas muksahtamisesta. Harmillinen onnettomuus sattui kun trimmasin mummelin takaosaa, ja vetreä vanhus päätti että "kiitti nyt riitti" sinkoutuen pöydältä alas. Naamalleen muksahtamisesta seurasi seuraavana päivänä eläinlääkärireissu, jossa poistettiin kolme etuhammasta. Etujalan lihas oli hieman revähtänyt alastulossa, mutta sitä Mimmi ei ontunut kuin pari ekaa päivää. Suu on nyt kunnossa ja mummeli tuskin muistaa tapahtunutta enää seuraavan trimmin yhteidessä ;).

Jännitin rauhoitusta, koska noista mummeleista ei koskaan tiedä. Mimmi ei rauhoittunut hampaan poistoon kevyestä rauhoituspiikistä, eikä edes mummo-annos nukutusainetta riittänyt. Nukahti vasta normaalilla annostuksella ja heräsi sitten salamana herätyspiikkiin. Kopsakassa kunnossa siis sen suhteen. Lääkäri kävi taas kaikki patit läpi, ja ennen kainaloiden pikkupatteja  oli sitä mieltä, että voitaisiin tutkia koepaloilla mitä patit ovat. Kainalossa on siis imusolmukkeet suurentuneet/patteja imusolmukkeiden yhteydessä. Näiden pattien kopeloinnin jälkeen saatiin kehoitus nauttia elämästä onnellisen tietämättömänä se aika mikä on jäljellä.  Lääkärikäynti vahvisti omaa näkemystäni siitä, mikä on järkevää. Elämästä täysillä nauttiminen onkin ollut Mimmin kohdalla tavoite jo pitemmän aikaa.

Mimmi tosiaan liikkuu taas hyvin ja on hyvin energinen. Selän liikkuvuudesta pidämme nyt erityisesti huolta. Minusta ei ole pitämään Mimmiä toimettomana eläkkeellä, joten taas treenailemme tokojuttuja, niitä liikkeitä joita mummokoira rakastaa. Agiakin tehtiin taas tällä viikolla. Putkea ja keppejä, ne kun ovat lempparit.

Vietin 14.-15.8  viikonlopun valkoistenpaimenkoirien luonnetestissä aitiopaikalla, koetoimitsijana ja sihteerinä. Viikonloppu oli mukava. Erityisen mielenkiintoista oli nähdä useampi valkkari samoilla tuomareilla ja pari saksanpaimenkoiraa. Muitakin rotuja oli, ja tietyt yksilöt jäivät hyvin mieleen. Tässä on muutama satunnainen kuva, mikä kameraan tallentui.