Kuttukuu 8.-10.6

Kävimme Usvan kanssa kokeilemassa paimentamista Vehmersalmella Kuttukuun tilalla 8.-10.6.

Reissu oli mahtava. Pakko päästä uudelleen!

Usva ei ensin meinannut oikein kiinnostua paimentamisesta, sillä se on ikänsä tyydyttänyt viettiään metsän eläinten jahtaamisella. Lampaat ja vuohet eivät siis sitä oikein sytyttäneet verkkaisella liikkeellään. Viimeisenä päivänä Usva alkoi paimentamaan, kun siltä ensin vähän vaadittiin työntekoa. Usva on siis pilalle passattu, eli se normaalisti tekee töitä vain sen verran kuin sitä itseään huvittaa. Olipa mukava nähdä miten koira muuttui kun siltä vaati hieman normaalia enemmän. Emäntäkin joutui siinä samalla vähän ahkeroimaan. Lammaslauman edessä peruuttaminen on yllättävän rankkaa!

Suuri Kiitos Sinikalle ja Helenalle leirin järjestämisestä!









Usva yllätti minut siinä, miten rauhallinen se oli eläinten kanssa. Se ei ollut aikaisemmin nähnyt lampaita ja vuohia niin läheltä. Myöskään Paavi-pässin uhkaillut ja puskemisyritykset eivät Usvaan pahemmin vaikuttaneet.

Matkustaminen Usvan kanssa on aivan älyttömän helppoa. Kuopioon mentäessä se oli alkuun hieman rauhaton junassa. Takaisin tullessa meillä oli Oulussa vaihto. Usva on kamalan tärkeänä junaan menosta, ei siis ole pelkoa, että se jäisi pois matkasta ;).

Mimmi ja Nuppu jäivät äidilleni reissun ajaksi. Molemmat olivat varsin onnellisia Usvan paluusta. Mimmi osoitti ensimmäisen illan minulle mieltään, kiersi vain minut kaukaa aina kun meni ohi tai jos yritin pyytää luokseni...

Nuppu painoi 4,8kg 12.6. Kasvaa hyvää vauhtia.

Treeniä

Tänään käväisimme kentällä pumien kanssa. Seuraksemme saimme Jonnan koirineen. Tarkoituksenani oli ottaa Usvan kanssa ihan pikkuisen agia ja treenata bh:n liikkeestä istumista. Usva ontui vielä hieman edellisenä päivänä, emmekä sen vuoksi sitten lähteneet bh-treeneihin. Tänään se ei enää valitellut tassuaan. Ilmeisesti jokin oli tosiaan vain pistänyt/tökännyt/purrut (Nuppua yhtään syyllistämättä ) sitä tassun pohjasta. Toissapäivänä vielä luulin sillä olevan jotain vakavampaa, kiitos Usvan dramaatiikan tajun. Se näemmä, että mitä enemmän valittaa sitä enemmän saa hoitoa ja hellyyttä.

Agikentällä huomasin hyvin pian treenaamisen olevan mahdotonta, mikäli Nupun jättää valvomatta. Se nimittäin pyrki kauhomaan agilitykenttää kitusiinsa. Jonna joutui pitelemään pentua sen aikaa, että sain tehtyä Mimmin kanssa muutamat toiston keppejä ja Usvalle parit puomin kontaktit ja kepit. Mimmin kepit olivat kovasti sinnepäin, mutta kuitenkin niin kivat, että pääsin hihkumaan sille onnesta. Mummeli oli onneissaan ja sisäänmenot olivat taas paremmat kuin ikinä sen kisauralla. Usva otti puomin kontaktit nätisti molemmilla kerroilla, saatiin onnistumisprosentti pysymään korkeana kun ei treenattu sen enempää ;).

Häkkikentällä otin muutaman liikkeestä istumisen, ja olin erittäin tyytyväinen Usvan suoritukseen. Seuraamista otin jonkin verran juoksusta. Sekin toimi riittävän hyvin. Nuppu sai odotella sen aikaa autossa Mimmin kanssa. Yllättävän hyvin pieni pumi kulkeutui etupenkiltä takapenkille ja takaisin, vaikka ajattelin sen olevan mahdotonta "esteen" vuoksi.

Mimmi teki vuorollaan kaikkea kivaa nopeaa yhtäaikaa. Nuppua autoin namilla oikeille paikoille eteen, sivulle ja seuraamisen aloitukseen. Luoksetulo pienellä on mainio. Se on vielä tällä hetkellä kiinnostuneempi minusta kuin Mimmistä ja Usvasta. Nyt pitää vain vahvistaa lisää kontaktia ja lähellä olemista. Naksuunkin olemme ehtineet jo tutustua muutaman kymmenen namin verran. Pikkuhiljaa..