Sitten viime päivityksen olemme ehtineet puuhailla yhtä sun toista.
Viime sunnuntaina 22.2 olin järjestämässä mätsäriä ja samalla käväisin omieni kanssa kehässä. En halunnut jättää niitä kotiin tylsistymään. Meno oli hieman kankeaa kehässä kipsistä johtuen. Sennuissa onnistuin nilkuttamaan toisen sijan, parikilpailun voittivat pumpeloiseni ja vetskuissa Usva oli toinen ja Mimmi neljäs. Hirvittää ihan miten omat handlaustaidot ovat totaalisen ruosteessa, samaten koirien esiintyminen on varsin vallatonta. Juokseminen kehässä helpottui loppua kohden, sillä kipsin pohja murtui. Ihmisten poistuttua treenasin koiren kanssa vielä jääviä liikkeitä, sekä paikallaanoloa. Agia otin myös hieman, siis sen mitä pystyin liikkumaan.
Maanantaina sain luvan jättää kipsin pois. Olipa vain jännää kulkea ulkona ilman kipsiä. Jalka rasittuu huomattavasti nopeampaa nyt kuin kipsin kanssa.
Uutta potkukelkkaa piti sitten heti päästä kokeilemaan, mutta potkuttelu ei oikein vielä onnistunut. Leikatulla jalalla ei kestänyt oikein potkia, mutta siihen ei voinut myöskään tukea. Mimmi oli haltioissaan uudesta lelusta, Usva suhtautui hieman penseästi ja kulki vierellä sen matkan minkä potkuttelin sinnillä. Lexu on päässyt toteuttamaan itseään lähes joka päivä pitkillä potkurilenkeillä, ei tarvitse isännän kuulema juurikaan vauhtia potkia.
Keskiviikkona kävimme Salmijärvellä lenkillä. Ilma oli mahtava ja aikaa vierähti mukavasti toista tuntia. Torstai ja keskiviikko menikin sitten kipeää jalkaa kiroten.. Kelkkareitti ei kuitenkaan ollut niin tasainen ja kova kuin olisin suonut. Pumit eivät onneksi kelkkoihin reagoi, mutta muutaman kerran U. innostui juoksemaan Verkun kanssa pieniä pyrähdyksiä. Kelkkoja enemmän Usvaa kiinnosti vähän matkan päässä juoksennellut hevonen.
Tänään taas pääsimme metsälenkille, mutta pahaksi onneksi kamera jäi pois matkasta.
Tokotreenit ovat nyt tauolla, mutta itsenäinen treenaaminen jatkuu.
