Pikavisiitti mökille

Mejäkokeen jälkeen suuntasimme koko porukka mökille viettämään sunnuntai-iltaa. Pumit pääsivät uimaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Riemu oli rajaton, Armas nappasi ensimmäisen mahdollisen lelun ja juoksi suoraan veteen uimaan. Nuppu ja Armas pörräsivät yhtä kiihkeinä rannalla lelujen kanssa kuin sääsket, jotka kyttäsivät meitä. Valitettavasti Nuppu oli niin virtaisa kokeen jälkeen, että siitä ei tullut yhtään terävää kuvaa.

Usva olikin jo viettänyt koko viikonlopun mökillä ja tyytyi nyt vain kahlailemaan rantavedessä. Kotiin tultuamme huomasin koko koiran olevan keltainen siitepölystä. Mänty on pölyttänyt nyt todella ahkerasti ja rantavedet ovat keltaisena. Männyn ei pitäisi aiheuttaa allergiaoireita, mutta minä en silti tohtinut vielä mennä uimaan, vaikka mieli tekikin. Tosin ei tuo lämpötilakaan ollut ihan uimista varten.

Ainolla oli omaa kivaa rallatellen mutaojassa ja suon reunalla. Yhden vesilelunkin se onnistui kaapata itselleen ja suollistaa sen pitkin rantaa. Ainoa ei vielä tällä kertaa kiinnostanut uiminen, vaikka viime kesänä sekin oli varsinainen vesipeto.

Leksa malttoi odottaa omaa uintivuoroaan ihan rauhassa. Veteen päästyään se alkoi itselleen tyypillisesti uida omia mutkiaan välillä jahdaten kuplia. Lopputolos vastaa aina mallia hylje, eli koira vaikuttaa olevan ääriään täynnä vettä. Toisaalta hyvä, että on mistä pissata, mutta liika veden ahmiminen ei ole tervettä. Leksulla pari viikkoa sitten taas alkoi pissa kulkea vain tipottelemalla ja se sai taas tutut lääkkeet suurentuneeseen eturauhaseensa. Lääke auttoi vaivaan nopeaa ja pissa taas kulkee. Lääkehoito on vain sen verran kallista, että laskeskelin varovaisesti, että olisin kohta jo kahteen kertaan kastroinut koiran niillä rahoilla.

Pumien jäljiltä vesilelut olivat enemmän tai vähemmän rikki ja hukassa. Yksi keltainen pallo (kuvassa) oli ajelehtimassa ulottumattomiin. Koetimme moneen kertaan saada Leksua hakemaan pallon, mutta se siitä viis veisasi. Lopulta kun olin jo luovuttanut pallon suhteen ja laskenut sen hävikkiin kävi Leksu sen jalosti hakemassa. Pallo oli kuitenkin menetetty tapaus, sillä Leksu viipotti sen kanssa pihalle ja kävi tuttuun tapaansa hautaamassa sen jonnekin. Sillä on aina ollut tapana kerätä mökin sisältä ja pihalta kaikki lelut ja piilottaa ne pitkin tonttia. Pumien kanssa saan sitten etsiä niitä, mutta moni lelu jää löytymättä.

Iloksemme Hau-Hau:lta tuli paketti, jonka sisältö paikkaa vesileluhävikin ja lähtee testattavaksi heti kun aurinko taas vähänkään näyttäytyy.

Mejäviikonloppu

Nuppu ja Mika olivat viikonloppuna mejäkokeissa Mukkajärvellä. Heidän ahertaessa minä nukuin kuola poskella yövuoron jäljiltä. Iltapäivällä minäkin sitten toinnuin koepaikalle. Edellisenä päivänä oli satanut vettä ja mäkäriä oli ollut metsä mustana. Koepäivä koitti viileänä ja tuulisena, eli ötökät eivät ihan joka paikassa kupanneet mejäilijöitä verettömiksi. Olin valinnut huolella Nupulle hyönteismyrkyn, siis sellaisen mikä ei tuoksuisi yhtään ja Mika oli sen myrkyttänyt aamulla hyvissä ajoin. Tuuli pisti Nupun pyörimään jäljellä tavanomaista enemmän. Tosin sille on aina ensimmäinen suora vaikea, koska se starttaa jäljelle niin kovalla vauhdilla, että meinaa polttaa itsensä loppuun ennen ensimmäistä kulmaa. Yleensä jos siitä selvitään niin koe menee hyvin. 

Tällä kertaa yksi hukka tiputti palkintosijaa ja makauksen merkkaamista täytyy treenata ajatuksella. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen kakkostulokseen, sillä parisko ei harjoitellut yhtään sitten edellisen kokeen. On ylipäätään hienoa saada tulos voittaluokasta ei-perinteisellä mejärodulla. Nyt löytyi jarrua hihnan yläpäästä ja arvostelun ensimmäinen lause oikein lämmittää mieltä. Aikaisemmissa kokeissa lähtöjämme on kuvailtu "hätäisiksi". Kaadon ilmaisun treenaaminen on tuottanut tulosta ja siitä Nuppu sai täydet pisteet. Tälle vuodelle yritämme vielä päästä muutamaan kokeeseen, mutta koepaikkojen saaminen on hyvin epätodennäköistä. Jahka pahin mäkäräsuma hellittää jatkamme myös Ainon ja Armaksen kanssa mejätreenausta. Tällä hetkellä ei tee mieli viettää yhtään ylimääräistä aikaa pusikoissa. Viimeksi muistan olleen näin kamalasti verenimijöitä silloin kun Nuppu oli pikkupentu.

Voiko saksalaislapsi olla enää söpömpi?