 |
| Ikäeroa yli 13 vuotta! |
Pääsiäisviikko meni töissä, mutta tämä viikko onkin sitten pyhitetty koirille ja niiden kanssa puuhasteluille. Maanantai meni vielä yövuoroista toipumiseen, mutta tiistaina pääsimme Ainon ja Armaksen kanssa jo ryhmätreeneihin. Treenit olivat antoisat ja sain taas uusia oivalluksia nuorison eteenpäin viemiseen. Päätin lopettaa paikoillani polkemisen. Mitä siitä, vaikka eivät vieläkään osaa kaikkia esteitä (pussi ja keinu puuttuvat ja liekö Aino ikinä tehnyt pituutta). Eteenpäin on mentävä ja vaikeutta lisättävä treeneihin.
Keskiviikko oli odotettu päivä, koska saimme taas pumiseuraa Pudasjärveltä. Kasevalaiset tulivat treenaaman kaveriksemme. Saimme aikaan varsin aikaansaavat treenit ja lopulta pääsimme palkitsemaan itsemme shoppailun ja ruuan merkeissä..
 |
| Kuva: Rkkry/agilityjaosto |
Ainon ja Armaksen kanssa hinkutin esteitä 1-6 ja muutamia onnistumisia tuli kera uusien ajatuksien. Seuramme kouluttajat olivat taas kerran tehneet houkuttelevan radan valmiiksi. Keskityimme hetkeksi myös A-esteen hinkkaamiseen. Olipa vain taas tuskallista katsoa itseään videolta, kun ohjaaminen on mennyt jo liian eleettömäksi. Tosin, tällä kertaa pääsin hallista pois ilman hillitötä tuskaa selässä, eli olen oppinut viimein ohjaamaan kivun rajoissa. Näillä eväillä siis nyt mennään, eikä auta kuin opettaa koirat irtoamaan ja hakemaan itse esteitä. Kaihoisasti muistuu mieleen vielä se aika kun sai juosta ja tarvittaessa jopa vedättää koiraa perässäni.
Tiistain ja keskiviikon treeneissä käytin pitkästä aikaa patukkaa palkkana ja täytyy todeta sen olevan todella motivoiva molemmille. Nyt vain käymme keskustelua siitä, milloin sitä on sallittua yrittää ristää minulta ja onko siitä pakko päästää irti jos ei tahdo. Namilla on siis saanut tosi kivasti pidettyä vireen hallinnassa, mutta taas patukalla löytyisi se kunnon motivaatio ja hinku tekemiseen. Mielenkiintoista on, ettei kumpikaan nuorista pallokorvista ole pallojen perään, mutta kunnon taisteluleikki taas sytyttää heti.
Usva oli ihan mahdoton treeneissä, mutta asettui kun lopulta sai tahtonsa periksi ja pääsi tekemään agia. Hetken jo luulin, että intoilee itsensä hengettömäksi. Vanhana agikoirana se veti heti tutun kiihkon päälle kun näki minun tutustuvan rataan. Siitä muistinkin elävästi mitä päätin kisauramme aikana opettaa Usvan seuraajille. Rauhallisesti odottamisen on kultaakin kalliimpi taito. Kasevalaiset voivat todistaa miten olenkaan muistanut opettaa sen koirilleni. Tässäkin olisi taas kovasti petrattavaa.
Eläinkaupoissa vältin yllättävät ostokset ja muistin kerrankin mitä piti ostaa. Mustissa ja Mirrissä oli hyvät alennukset valjaissa, Lemmikin Valinnasta sain hakea Racinel-säkin facebookin kampanjakoodilla ja Jäljestä löytyi loput tarpeelliset asiat edullisemmin kuin muualta. Ilta meni sitten mukavasti kesän ryhmänäyttelyn kokouksessa ja myöhemmin kirppistavaroiden kasaamisella. Kovasti löytyi taas hävitettäävää koirakampetta ja muuta roinaa. Pitänee minunkin laittaa niitä tänne blogiin myyntiin, jotta voin taas ostaa uutta tilalle.
 |
| Itseasiassa ostin kolmet valjaat, mutta punaiset Ainon kokoa saapuvat hieman myöhemmin. Täydellisten valjaiden metsästyksestä täytynee tehdä oma postaus sekä siitä kuinka paljon koiriini oikein uppoaa rahaa. |
Torstaina olisi sitten ohjelmassa taas lisää agilitya ja näyttelytreenit, jos vain jaksan kahteen otteeseen hurauttaa hallille. Tosin, eihän tuossa kerry kuin 22 kilometriä suuntaansa, mikä on vähän verrattuna ystäväni tämän päivän treenimatkaan.
