keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vuosi kuolemasta


Eilen tuli täyteen vuosi Mimmin kuolemasta, tai kuten mieheni asian ilmaisi niin "Kaatuneen muppettin muistopäivä". Vuosi meni muiden koirien vauhdittamana, mutta Mimmi on ollut usein ajatuksissani. Vuoden aikana muistoja tulvi esiin enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Ajoittain oli hyvinkin nostalginen olo, erityisesti kun sain viimein purettua viimeisetkin muuttolaatikot vuosilta 2005-2007. Noista laatikoista paljastui Mimmin koko aktiiviura kuvineen ja muistoineen. Oli tallennettuja lehtileikkeitä ja Timanttiset Ranking listoja (ei oltu kovin korkealla, mutta oltiin kuitenkin listoilla ja se merkitsi silloisen puurtamisen jälkeen paljon) muiden muistojen ohella. Ruusukkeiden 1998-2006 läpikäyminen toi mieleen kaikki kisat ja kissanristäiset. Oikeastaan tuli käytyä läpi koko se matka, minkä sain kulkea Mimmin kanssa melkein 16 vuoden ajan.


Tästä lähdettiin

1997 Riihimäen asemalla pohjoisen junaa odotellessa
Onni on oma koira


Mimmi oli alusta loppuun kaikessa elämässä mukana

Tämän lasken jo aarteeksi, eli muisto agilityn alkeiskurssista 1998

Ensimmäinen 0-tulos








Ja tähän päädyttiin
Mimmi viimeisenä päivänään 4.2.2013
 15 vuotta ja 11 kuukautta
Menetyksen tuskan hellittettyä on jäljelle jäänyt kiitollisuus ja lämpimät muistot.


maanantai 3. helmikuuta 2014

Viime viikon verikokeet


Päivittäminen jäi viime viikolta Ainon treenien jälkeen, mutta tässä tulee lyhyt muistelo. Alkuviikosta uskaltauduin jo varata hallivuoroja siten, että Armas pääsi myös mukaan. Mitään ei ollut tarkoitus vielä treenata Armaksen kanssa, vaan mahdollistaa kakaroille ja aikuisille lämpimässä leikkimisen. Armas jaksoi hyvin riekkua ja kaiken puolin oli oma vauhdikas itsensä. Agilityä se olisi kovasti halunnut tehdä ja koko ajan oli tarjoamassa a-estettä. Toivottavasti kohta uskalletaan jo revitellä vähän enemmänkin.


Perjantaina kiiruhdimme heti yövuoroni jälkeen klinikalla antamaan verinäytteen. Sitten kotiin nukkumaan ja odottamaan tuloksia. Tuovilta tuli tekstiviesti iltapäivällä ja unihiekka karisi hetkeksi silmistäni. Hematokriitti oli pienemmällä kortisooniannostuksella 38%, valkosolut, munuaisarvot, elektrolyytit ja toinen maksa-arvo normaali, toinen 141 (viikko sitten oli 301). Saatiin ohjeeksi taas pudottaa lääkitystä ja viikon päästä uusiin verikokeisiin. Hematokriitti oli laskenut pari pykälää, mutta sain vastaukseksi, että se vaihtelee kehon nestemäärän kanssa ja korkeampi kortisooni annos nostaa sitä. Ht arvo on normaali 28 asti, joten ollaan reilusti normaalin puolella. Jännittää kuitenkin taas seuraava verikoe. Koira on kuitenkin hyvinvoivan oloinen, ahne ja runsaasti pissaava, mutta täynnä elämää. Kauhtuneeltahan se näyttää kynityssä turkissaan etujalat kaljuina. Laskeskelin, että tähän mennessä Armaksen hoitoon on mennyt nyt reilu 1500 euroa, (messarin virustaudista lähtien) mutta koira on sen ja enemmänkin arvoinen.