Lunastettu lupaus

Mimmi 7.3.1997-4.2.2013

Jos sua ei ois ollut, olisin keksinyt sut..

Nyt tuli vastaan se pelätty aika, jolloin huonoja hetkiä oli enemmän kuin hyviä, ja Mimmin silmien loiste ja palo oli himmentynyt merkittävästi. Vielä keskiviikkona haettiin uudet särkylääkkeet, hoidettiin korvat ja kynnet kuntoon. Päätös oli jo tehty, mutta ajankohta varmistui vasta illan aikana koiraa hoitaessa. Kiirettä ei kuitenkaan ollut ja päätimme odottaa, että pääsemme Mimmin oman  lääkärin vastaanotolle. Ulla on nyt hoitanut Mimmin ekasta rokotuksesta viimeiseen palvelukseen.

Usva pääsi mukaan vastaanotolle saattamaan Mimmiä, muutama nuuskaisu ja se totesi siskonsa olevan poissa. Kotonakaan Usva ei enää etsinyt eikä kaivannut toista. Sain aikaa hyvästellä Mimmin ihan rauhassa ja viimeisen suukon kirsunpäähän annettuani olimme valmiit kotimatkalle. Viimeinen muistikuva koirasta on rauhallinen hahmo lääkärin pöydällä. Nyt Mimmin on hyvä olla, kuten loistonsa aikoina. Olen onnellinen siitä, että saimme tehtyä päätöksen juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Silti...

...ei löydy sanoja kuvailemaan menetyksen tuskaa.

Kiitos kaikesta rakas..

Silmien avautumista

Teen tällaisen pikapäivityksen ennen yövuoroon lähtöä. Onkin muuten kiva päästä käymään ihmisten ilmoilla. Kontaktit ulkomaailmana ovat olleet tässä parin viikon ajan aika minimaalisia, jos ei sosiaalista mediaa lasketa mukaan.

Emo omalla ajallaan, pienen hetken hengähtämässä

Pentujen kanssa on tullut puljattua paljon. Tarkoituksena on, että ne oppisivat luottamaan ihmisen käsittelyyn ja rentoutumaan kun niitä pidellään. Se auttaa tulevaisuudessa niiden kanssa puuhailussa jo ihan pelkästään turkin laittoa ja kynsien leikkaustakin ajatellen.

Toissapäivänä saivat kaikki pennut jo jalat jotensakin allensa ja eilen kakkospoika alkoi jo siristellä silmiään ja tänään ne oliva jo hieman enemmän raollaan. Muut seuravat omaa tahtiaan perässä. Tässä vaiheessa kaikilla on korvat alkaneet jo elää omaa elämäänsä. Pentulaatikko alkaa tuntua päivä päivältä pienemmältä ja ihmettelenkin miten sinn olisikaan mahtunut isompi joukkio.

Parempia kuvia on taas luvassa kun mieheni pääsee kameransa kanssa vauhtiin. Pentupakettia olen nyt kasaamassa maailmalle lähtijöille hyvissä ajoin ja tientenkin ruuan, ohjeiden yms. lisäksi sinne mukaan lähtee,  pantahullu kun olen, jokaiselle oma Angry Birds-panta teiniajaksi. Näitä kuuluisia yön pimeiden tuntien askarteluja..