Kevät

Tästä tulee tällainen joutava kuvapostaus, sillä meille ei juurikaan ole tapahtunut muutamaan viikkoon mitään mullistavaa. Treenailtu ollaan tavallista vähemmän, sillä minulle iski yllättäen työsuma, eli sainkin taas tehdä töitä ihan riittämiin. Saunaremppa vie myös ison osan vapaa-ajasta. Niin, ja se Gradu..mitähän sitä sitten elämällään tekee kun on saanut gradun tehtyä?

Sen verran ollaan itsekseen käyty hallilla, että saatiin pussi jollekin mallille. Teki hieman työtä miettiä miten opettaa pussi yksin, kun jonkun pitäisi ohjata koiraa ja toisen avustaa kankaassa. No, sekin onnistui putken painojen avulla. Nyt Nuppu tekee putkea täyttä päätä, mutta yhteistreeneissä tietenkin testataan todellinen taso. Muista esteistä rengas ja muuri ovat myös ihan hyvällä mallilla. Keinua pitää vielä pohdiskella kovasti. Nuppu ei pelkää keinun alastuloa, mutta ylösmeno mietityttää kovasti, sama tuli sitten eteen puomilla. Puomin tehotreenillä se on nyt toivottavasti oppinut erottamaan kumpi on kumpi. Tyypillisiä aloittelevan koiran ongelmia.



Perjantai ja lauantai menivät mökillä mukavasti. Sää oli ihan surkea, mutta päästiinpä ainakin kokeilemaan Nupun uutta välikaudentakkia, jonka tein sille talvella. Hyvin istui ja Nuppukin näytti hyvin tyytyväiseltä päivystäessään tiluksia räntäsateessa. Mummokoirat ovat näemmä jättäneet sille kaikki vahtivuorot, jotka sattuvat huonolle säälle.





Totisen pihavahdin asusteesta puuttuu vaaleanpunainen Hello Kitty-kaulapanta, minkä sille taannoin askartelin. Malinois olisi ehkä pumia tehokkaampi vahti noin ulkonäöllisesti, mutta meidän malinoisille on annettu siihen hommaan liian paljon hyväntahtoisuutta ja sinisilmäisyyttä. Eikä se viihdy yksin pihalla ilman isäntäänsä. Pumit vahtikoon, niin ei pääse vieraat edes vilkaisemaan porttia päin ilman hälytystä. Eikä kyllä portista sisään ilman isäntäväkeä.

Lex oli hyvin tyytyväinen reissuun, sillä se pääsi kahdelle pitkälle hiihtoretkelle ja sai jousta pihalla lumipallojen perässä sielunsa kyllyydestä. Nyt löytyi se liikuntamäärä millä saa malinoisin väsymään..











Usva alkoi taas mökillä ontua. Pitää miettiä vielä uudelleen näyttelyihin menoa. Onneksi Ristijärven viimeinen ilmoittautumispäivä on vasta huomenna. Ehtii vielä käydä koiran läpi ja ihmetellä mikä nyt aiheuttaa ontumisen. Polvestahan se todennäköisesti johtuu, ainakin välillisesti. Ei siis klinkkaa jalkaa vaan kävelee takajalat alla selkä köyryssä, eli selkä saattaisi olla jumissa. Polvileikkauksen jälkeen Usva alkoi liikkua väärin kuormittaen selkäänsä toispuoleisesti. Sama vika emännällä ja koiralla. No, kellä tahansa 10-vuotiaalla koiralla olisi mennyt paikat jumiin niinkin järjettömän rallauksen jälkeen, minkä Nuppu houkutteli Usvan juoksemaan umpisessa hangessa.



Mimmi tuntuu taas vilkastuvan kevään korvalla.





 

Juhlaa pukkaa..

Mimmi täytti  14 vuotta maanantaina 7.3! Juhlimme tietenkin asiaankuuluvasti voileipäkakulla. En ole tullut aikaisemmin tehneeksi koirille kakkuja, enkä kyllä ihmisillekään voileipäkakkua. Nyt sitten löysin ohjeen voileipäkakkuun, jonka aineksia koiratkin kestäisivät maistella hillitysti. Vieraita kävi, Mimmi nautti huomiosta ja kakku maistui kaikille. Pidän itseäni onnekkaana saadessani mahdollisuuden nauttia vanhan koiran viisaudesta ja kaikista sen ihanista pikku oikuista, joihin se katsoo ikänsä oikeuttavan. Toivottavasti mummo jaksaa vielä heilua seurassamme pitkän aikaa.



Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Mimmi sitten alkoi oksentelemaan rankasti. Sitä jatkui sitten koko päivän. Sen verran olen Mimmistä oppinut ettei se oksentele pikkujutuista, ja että se kuivuu todella nopeaa. Sehän ei juo vettä kuin keskimäärin pari kertaa viikossa. Kaikki nesteet tulevat ruuasta. Lääkäriin tilasin sitten ajan jo samalle päivälle, ihan senkin vuoksi ettei muori ole ollut ihan parhaassa vedossa noin viikkoon. Verikokeet osoittivat jo selkeää kuivumista, eli laitettiin saman tien tippaan. Voi mummoa ,kuinka reippaasti se kestikään tipassa odottelun ja verikokeet. Huimasihan Mimmiä selvästi, mutta pysyi rauhallisena kun olin liki sitä. Hankalaa, kun ei voi enää sanallisesti toiselle kertoa, että pitää pysyä paikoillaan ja huilia. Nesteytys teki ihmeitä ja mummo oli jo illalla taas hyvässä vedossa. Mikälie äkäinen vatsatauti iski. Kakusta ei johtunut, kun ei saanut siitä kuin maistiaiset ;). Verikokeiden tulokset saatiin perjantaina ja seerumin alkalinen fosfataasi (onneksi on google) oli selkeästi koholla. Maksa-arvot olivat muuten ihan normaalit. Minulla heräsi epäilys josko arvojen kohoaminen johtuisi jostain kasvaimesta, mutta eläinlääkärin mielestä ei kannata huolestua. Tutki taas kaikki patit, ja niiden puolesta pärjätään kyllä. Sydän ja keuhkot olivat myös kunnossa. Tulipa siinä samalla tehtyä terveystutkimus, niin tiedetään sitten missä vanhan kanssa mennään.

Lex täytti 6 vuotta 11.3. Kummasti sekin on aikuistunut ja kypsynyt kivasti lauman jäseneksi vuosien saatossa. Varmaan yhdestäkään käyttömalinoisista ei voi käyttää adjektiivia helppo, mutta eipä tuosta enää raskisi luopua millään. Lexun tarjoamasta seikkailusta malinoisien ihmeelliseen maailmaan on tullut opittua paljon. Juhlan kunniaksi Lexu pääsi mökille hiihtelemään.



Usva täytti maanantaina 14.3 kokonaiset 10 vuotta! Uskomatonta miten kauan se on ollut ilonani. Usvan kohdalla ei vanhenemista ole huomannut, kun sitä on pitänyt ikuisena kakarana. Syntymäpäivää juhlittiin hillitysti siankorvilla. Mökkireissun jälkitautina Usva ontuili maanantaina hieman. Taisi tulla reviteltyä hieman liikaa Nuppusen kanssa. Tänään ontumista ei ollut enää laisinkaan.



Nuppu täyttää 22.3 huikeat 2 vuotta. Niistä juhlista kun selvitään, niin tässä kuussa on sitten tullut juhlittua yhteensä 72 vuoden edestä. Riittää yhdelle kuulle.





                                         **************************************************



Kävimme joku aika sitten lenkillä pumiporukalla. Mummo- ja vaarikoira jaksoivat hyvin mukana. Mimmi viuhahteli niin lujaa, että pelkäsin sen saavan jonkun kohtauksen. Tosin onnellisena olisi lähtenyt, jos niin olisi käynyt.











Mimmi, Nuppu, Usva, Ferrari, Ressu ja Ransu