Juhlaa pukkaa..

Mimmi täytti  14 vuotta maanantaina 7.3! Juhlimme tietenkin asiaankuuluvasti voileipäkakulla. En ole tullut aikaisemmin tehneeksi koirille kakkuja, enkä kyllä ihmisillekään voileipäkakkua. Nyt sitten löysin ohjeen voileipäkakkuun, jonka aineksia koiratkin kestäisivät maistella hillitysti. Vieraita kävi, Mimmi nautti huomiosta ja kakku maistui kaikille. Pidän itseäni onnekkaana saadessani mahdollisuuden nauttia vanhan koiran viisaudesta ja kaikista sen ihanista pikku oikuista, joihin se katsoo ikänsä oikeuttavan. Toivottavasti mummo jaksaa vielä heilua seurassamme pitkän aikaa.



Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Mimmi sitten alkoi oksentelemaan rankasti. Sitä jatkui sitten koko päivän. Sen verran olen Mimmistä oppinut ettei se oksentele pikkujutuista, ja että se kuivuu todella nopeaa. Sehän ei juo vettä kuin keskimäärin pari kertaa viikossa. Kaikki nesteet tulevat ruuasta. Lääkäriin tilasin sitten ajan jo samalle päivälle, ihan senkin vuoksi ettei muori ole ollut ihan parhaassa vedossa noin viikkoon. Verikokeet osoittivat jo selkeää kuivumista, eli laitettiin saman tien tippaan. Voi mummoa ,kuinka reippaasti se kestikään tipassa odottelun ja verikokeet. Huimasihan Mimmiä selvästi, mutta pysyi rauhallisena kun olin liki sitä. Hankalaa, kun ei voi enää sanallisesti toiselle kertoa, että pitää pysyä paikoillaan ja huilia. Nesteytys teki ihmeitä ja mummo oli jo illalla taas hyvässä vedossa. Mikälie äkäinen vatsatauti iski. Kakusta ei johtunut, kun ei saanut siitä kuin maistiaiset ;). Verikokeiden tulokset saatiin perjantaina ja seerumin alkalinen fosfataasi (onneksi on google) oli selkeästi koholla. Maksa-arvot olivat muuten ihan normaalit. Minulla heräsi epäilys josko arvojen kohoaminen johtuisi jostain kasvaimesta, mutta eläinlääkärin mielestä ei kannata huolestua. Tutki taas kaikki patit, ja niiden puolesta pärjätään kyllä. Sydän ja keuhkot olivat myös kunnossa. Tulipa siinä samalla tehtyä terveystutkimus, niin tiedetään sitten missä vanhan kanssa mennään.

Lex täytti 6 vuotta 11.3. Kummasti sekin on aikuistunut ja kypsynyt kivasti lauman jäseneksi vuosien saatossa. Varmaan yhdestäkään käyttömalinoisista ei voi käyttää adjektiivia helppo, mutta eipä tuosta enää raskisi luopua millään. Lexun tarjoamasta seikkailusta malinoisien ihmeelliseen maailmaan on tullut opittua paljon. Juhlan kunniaksi Lexu pääsi mökille hiihtelemään.



Usva täytti maanantaina 14.3 kokonaiset 10 vuotta! Uskomatonta miten kauan se on ollut ilonani. Usvan kohdalla ei vanhenemista ole huomannut, kun sitä on pitänyt ikuisena kakarana. Syntymäpäivää juhlittiin hillitysti siankorvilla. Mökkireissun jälkitautina Usva ontuili maanantaina hieman. Taisi tulla reviteltyä hieman liikaa Nuppusen kanssa. Tänään ontumista ei ollut enää laisinkaan.



Nuppu täyttää 22.3 huikeat 2 vuotta. Niistä juhlista kun selvitään, niin tässä kuussa on sitten tullut juhlittua yhteensä 72 vuoden edestä. Riittää yhdelle kuulle.





                                         **************************************************



Kävimme joku aika sitten lenkillä pumiporukalla. Mummo- ja vaarikoira jaksoivat hyvin mukana. Mimmi viuhahteli niin lujaa, että pelkäsin sen saavan jonkun kohtauksen. Tosin onnellisena olisi lähtenyt, jos niin olisi käynyt.











Mimmi, Nuppu, Usva, Ferrari, Ressu ja Ransu

Blogissa hiljaiseloa..

..mutta ei me ihan jouten olla oltu. Ollaan nimittäin treenailtu aika ahkeraan. Keskimäärin on tullut kolme kertaa viikossa treenailtua agia ja välilä vähän tokoakin. Kaikki treenit on tallennettu yksityiskohtaisesti, mutta minulla on käytössä sen verran hyvä treenikalenteri, ettei ole ollut tarvetta kirjoittaa tänne kaikkea muistiin.



Pieni mainos sallittakoon, kun kyse on seurakaverin kehittämästä tuotteesta.

Nuppu on mennyt tosi hyvin eteenpäin agilityssä. A:n ja puomin kontakteihin olen erityisen tyytyväinen. Toki niissä on vielä kovasti hienosäätöä ja treenaamista. Tuntuu, että tässä voisi olla ensimmäinen koira, jolle saan tehtyä hyvät kontaktit. Toivottavasti. Omassa treeniasenteessa on vielä kovasti kehitettävää. Meinaan sortua pehmoiluun, vaikka se on ehdottaman kiellettyä tässä tapauksessa.  Nuppu tuskin kilpailee vielä pääsiäisenä, mutta kesäkuu voisi olla edelleen realistinen tavoite.

Sitten seuraavaan asiaan eli Usvaan. Usvalta poistui liikuntarajoitukset tammikuun puolessa välissä. Saatiin kehoitus alkaa tekemään pikkuhiljaa myös hyppyjä.  Liike on ajoittain hivenen toispuoleista, mutta pikkuhiljaa mennään koko ajan kohti normaalia pumiravia. Edelleen minulla olisi toiveissa, että Usva saataisiin siihen kuntoon, että se voisi silloin tällöin kisata. Mitään kisatykkiä siitä ei ehdottomasti saa, mutta jotain kuitenkin. Tiedossa on, että vaikka polven korjaus onnistui todella hyvin, saattaa se siltikin ajoittain tulla ontumaan. Tiedän sen omakohtaisesti nilkkaleikkauksen jäljiltä, ettei kerran operoidusta välttämättä saa täysin kivutonta, eli jalka voi kipuilla erityisen kovan käytön jälkeen. Fysioterapeutin viime käsittelyn aikana testattiin myös lonkat. Edelleenkään niissä ei ole mitään viitteitä kipuilusta tai tulehduksesta. Vaikka en tule Usvaa pumpuliin ikinä säilömään, niin sen liikkeiden tarkkailu varmasti jatkuu minulla loppuun asti. Kohta kuusi vuotta aamulenkit ovat alkaneet ajatuksella "Onko Usvan liikkeet puhtaat?". Muutenkin ihan sama minkä koiran näen, niin tulee ensimmäiseksi katsottua miten se liikkuu...valitettavasti niitä epäpuhtaasti liikkuvia näkee todella paljon.

Mimmi puhkuu intoa silloin kun pääsee treenaamaan. Eilen agilitytreeneissä se oli todella vauhdikas. Kotosalla lenkeillä se kulkee perässä ja on innokas kävelemään vain kotia kohti. Pakkaset selkeästi vie siltäkin ulkoilusta ilon ja innon. Yläkerran portaat on tuottaneet nyt tuskaa. Mimmi pyytää apua ekalle portaalle ja kulkee kyllä itse ylös, kunhan se vain nostetaan toiselle rappuselle. Meillä onkin jonkin todellisen insinöörin suunnittelemat rappuset. Niissä ei ole mitään logiikkaa, ja koira joka näkee huonosti ei vain voi ymmärtää miksi jokainen porras ei voi olla saman korkuinen tai syvyinen. Paljastettakoon, että emäntäkin on muutaman kerran ollut nenällään kun on kiireessä mennyt vintille. Mimmin lempiasu on tällä hetkellä fleecehaalari ja -tossut. Ne ovat vintilläkin ollessa päällä. Ulkona on nytkin -30 astetta pakkasta ja yläkerran työhuoneissa + 14,9 lämmintä.

Lexulle kuuluu myös hyvää. Posti hukkasi sen uudet vetovaljaat ja hiihtonarun. Harmittaa kun ei saatu tuotteita edelliselle viikonlopulle, mutta nyt on taas niin käsittämättömät pakkaset, ettei voi ajatellakaan lähteä revityttämään potkurin ja koiran kanssa jäälle.

Pahuksen pakkaset. Tänään hyytyi auto ensimmäistä kertaa ja samalla loppui minun kulkemiset sekä huumorintaju. Koirat on pysyneet kasassa, kun ovat päässeet hallille riekkumaan edes joka toinen päivä. Toivottavasti huomenna pääsisi liikkeelle..

Laitanpa muutaman kuvan taannoisista toko-treeneistä.

Mimmi



 Nuppu aloittelee