Juoksutauko

22.11 oli taas agilitytreenit. Tällä kertaa Saanan opissa. Kyllä oli kivaa, kun sai suoraa palautetta. Saana on tarkkanäköinen ja armoton koutsi, ja minun onnekseni tietää mitä kaikkia kämmejä voin koiralleni opettaa. Nyt päästään siis kunnolla vauhtiin ja meistä saattaa jopa tulla vielä jotain. :D

Pitkästä aikaa opin jotain uutta agilityssä, eli sylikäännöksiä. Joskus muinoin kokeilin niitä Usvan kanssa, mutta niiden treenaaminen jäi. Nyt ymmärsin viimein liikkeen hienouden ja sen miten se opetaan alusta lähtien. Usvan kanssa meidän vain käskettiin tehdä niitä, mutta ei opastettu ymmärrettävästi. Vieraileva kouluttaja ;).

No, varasin sitten hallin seuraavaksi keskiviikoksi ja juuri ennen hallille lähtöä  huomasin, että Nupulla oli alkanut juoksu. Kukaan ei ollut vihjannut mitään. Lexukin oli ollut hipihiljaa asiasta. No, selvisi sitten miksi Nuppu oli hieman poissaoleva maanantain treeneissä.

Nämä on sitten toiset juoksut Nuppuselle. Väli oli yli 7kk, eli ihan hyvä. Ennakoin, totta puhuen, juoksun alkamisen. Nuppu oli viikon ennen juoksua hieman hankala laumanjäsen. Nyt taas se on normaali, oma itsensä. Siis se kiva Nuppu. Tosin melkeinpä rasittavan kainaloinen. Gradun kirjoittelu meni pari iltaa sitten Nuppuloinen kainalossa. Totesin, että helpommalla pääsen kun sylitän, entä kuin kuuntelen halipulaisen valitusta ja raapuilua syliin. Tosin pääsi syliin vasta kun malttoi olla kinuamatta ;). Ei kuitenkaan  passaa pilalle passata, vaikka söpö onkin.

Fysioterapeutti kävi katsomassa Usvan jalkaa. Kipua ei ole polvessa, mutta muualta alkoi olla jumissa. Käsittelyn jälkeen alkoi kävellä huomattavasti normaalimmin. Tilasin fyssarin ajateltua aikaisemmin, koska Usva ei alkanut käyttää jalkaa sisällä ja ulkona ontui koko kroppaa kiertäen. Nyt kävelee ulkona paremmin, jumppaamme jalkaa päivittäin. Pitkät lenkit väsyttävät ja vieläkin näyttää menevän sisällä levon jälkeen kolmella jalalla. Kuulema menee 90 päivää leikkauksen jälkeen, että liike palaa normaaliksi. Ei siis vielä hätää. Tilasin pumpeloille yhteisen back on track verkkoloimen. Skeptinen kun olen kaiken uuden suheen, niin haluan ensin testata yhdellä. Tulisi nyt vain, niin päästäisiin tekemään tutkimusta loimen tehosta.

Mimmi on alkanut taas leikkiä Nupun kanssa. Johtuu kyllä puhtaasti Nupun juoksusta, ja siitä että Nuppu osaa nyt olla varsin valloittava mummeleiden kanssa. Muorille ostettiin Hurtan fleecehaalari ja tykkää siitä kovasti. Nyt ollaan sitten päästy oikeille lenkeille -20 asteen pakkasissa, kun mummelikin on tarennut olla.

Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä

Me ollaan suhteellisen nopeita käännöksissämme mitä tulee isoihin juttuihin. Talokaupat on yksi, missä ei nokka kauaa tuhise. Löydettiin kiva rinuli Rantavitikalta ja tehtiin tarjous. Yllättäen tarjous meni läpi ja piti pistää oma myyntiin. Siitä tuli "kerran elämässä" tarjous, ja pakkohan se oli sitten myydä. Uudessa talossa ollaan asuttu viikon verran ja päivä päivältä olo on kotoisampi. Koiratkin tykkäävät. Rintamamiestaloissa on yleensä alakerta tehty niin, että kuljetaan huoneesta toiseen läpi talon. Koirat tykkäävät sitten juosta rallia ympäri alakertaa.

Alue on mukava, jokiranta on kivenheiton päässä. Koskenkylässäkin joki näkyi koko ajan, mutta sinne ei ollut mistään pääsyä. Agihalli on vielä hetken muutaman kilometrin päässä, mutta kohta matkaa tule sitten toistakymmentä kilometriä. On ihana olla ihmisten ilmoilla. Katuvalot tuntuvat nyt luksukselta.

Taloon pitää peruskorjata, mutta edetään turhia stressaamatta. Stressiä tässä on kyllä riittänyt viime aikoina ihan tarpeeksi. Usvan jalka on parantunut hyvin, mutta yllättävän paljon se vei voimia hoitajilta. Jotenkin tuntuu, että aika seisahtuu kun jollain on jokin vikana ja vaatii erityispalveluja.



Usvan haava on viimein kiinni. Arpi siihen jää, eikä karvat varmasti kasva polven kohdalle ikinä, mutta eipä sitä varmasti tule Usvan turkissa huomaamaan. Fysioterapeutti kävi heti tikkien poistamisen jälkeen ja totesi parantumisen lähteneen hyvin käyntiin. Usva sai hierontaa, liikuttelua, lymfahoitoa ja akupunktiota polveensa. Tuli taas sellainen olo, että todellakin sai rahoilleen vastinetta. :)

Rahaa Usvan hoitoon on nyt mennyt 78€ alkututkimukseen, leikkaus ja pattien poisto + pattien lähettäminen ulkomaille sekä rtg teki 720€, fysioterapiaan on mennyt vasta 40€. Vakuutus korvasi kaiken muun ( miinus omavastuu) paitsi fysioterapian. Itselle jäi/jää lystistä maksettavaksi 180 € sekä kaikki fyssarikäynnit. Mie kyllä liputan eläinlääkärivakuutuksen puolesta, vaikka kyllä tuollaiset hoidettaisiin ilman sitäkin.

Usvan paraneminen on tosiaan lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt se jo tarvittaessa kävelee itse portaat neljänteen kerrokseen. Mökillä oli livahtanut juoksemaan rallia Nupun kanssa. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki. Agihallissa käytiin liikuskelemassa matolla ja Usva kovasti kinusi esteille, mutta pidin pääni. Nyt on siis seuraava kk fleksiulkoilua ja sitten sen jälkeen saa olla vapaana.

Fysioterapeutti ei myöskään nähnyt estettä agilityn jatkamiselle, kunhan pitää treenaamisen ja kisaamisen kohtuudessa. Se kyllä onnistuu. Nyt odotellaan ja toivotaan Usvan ohjaajalle onnistunutta kuntoutumista. Sattuikin, että molemmat rikkoivat polvensa samoihin aikoihin..

Mimmille kuuluu hyvää. Se voi kirjaimellisesti paksusti. Kamalaa miten muori ehtiikin huijaamaan ihmisiä ja kerjäämään itselleen naposteltavia pitkin päivää. Painon kanssa taistelusta huolimatta se on varsin pirtsakka. Se on skarpannut todella paljon nyt kun Usva on ollut puolikuntoinen. On ihan eri tavalla arjessa mukana.

Nupulla on ollut todella tylsät  pari viikkoa. Meiltä jäi parit agitreenit väliin, mutta tänään taas päästiin. Mie en jaksaisi aina hehkuttaa, mutta kun toinen pistää aina parastaan. Hitsi, että siitä tulee nopea.. Nyt pitää alkaa panostamaan irtoamiseen. Päästiin hyvään alkuun siinä tämän päivän treeneissä. Nuppu teki jo seitsemän esteen pätkiä. Meidät "pakotettiin" harjoittelemaan persjättöä ja valsseja. Hyvä niin. Nuppu alkoi pikkuhiljaa tajuamaan mitä haluan siltä. Paikallaan se pysyi älyttömän hyvin. Ei tainnut varastaa yhdelläkään kerralla, jolla käskytin sitä kunnolla.

"Uusina" esteinä otettiin pituutta ja muuria. Molemmista pääsi jyvälle, vaikka emme ole tehneet niitä kuin muutan kerran per este. Keinu on vielä kokonaan kokeilematta. Se on jotenkin jäänyt. Rengasta ollaan otettu parisen kymmentä toisto kolmisen kk sitten. Pitäisi sitäkin tässä.. Ihme ja kumma, selkäni kesti juoksemisen ja liikkumisen radalla. Nyt illalla on sellainen olo, että tietää omistavansa selän, mutta aikaisemmin se on estänyt treenaamisen lähes kokonaan. Fysiterapeutille soitto ja ajan varaus selvästi auttoivat. :D

Leksulle kuuluu myös hyvää. Odotellaan malttamattomina joen jäätymistä, jotta pääsisimme viilettämään potkukelkalla.



Tosiaan nyt on koirien treenaus, opiskelut= gradu ja muu elämä jäänyt aika heikolle tämän osto-myynti-muutto-työ-sairastelu rumban keskellä. Gradustressi kehityy varmaan seuraavaksi, niin pysyy kauhun tasapaino yllä.