ja syksy treenausta varten

Elokuun loppupuolella alkoi meidän syyskausi.



Innostuin itsekin taas agilityn treenaamisesta kun Saana ja Usva kävivät muutaman kerran ennen kisoja hiomassa yhteistyötä. Ihmeellistä miten kolmella treenikerralla saa hyvä ohjaaja koiralle toimivat kontaktit!! Kisat parilla menivät myös yli odotusten.

A kisa:  rv 5,00 aika + 0,81 tulos: 5,81  sijoitus 2/12

B kisa:  rv 0,00 aika -5,43  sijoitus 1/12 luva, sert ----> siirto 2-luokkaaan!!!!

C kisa: rv 0,00 aika +0,88 tulos 0,88 sijoitus 1/5

D kisa(hyppy): rv 5 aika -7,32  sijoitus 2/5

Arvatenkin olen äärimmäisen onnellinen Usvan luokkanoususta. Erityisen tyytyväinen olen parin hyvään yhteistyöhön. Usva sopii todella hyvin Saanan käsiin. Hymyilylle ja tyytyväiselle myhäilylle ei taida tulla loppua. ;)

Parin treenatessa on hauska katsoa, miten Usva unohtaa täysin muun maailman ja keskittyy Saanaan täysillä. Välillä sille tulee oivalluksen hetkiä, kun se huomaa minunkin vielä olevan kentän laidalla. :D

Tässä lempparikuva kisoista:



Nyt hieman harmittaa, että Usvalla menee syyskuun lähikisat ohi kaiken maailman näyttelyiden ja muiden höpsötysten kanssa ;).

Höpsötyksistä pääsee aasinsillan kautta Nuppuun. Nupulla alkoi Saanan ja Usvan treenauksen kautta myös koulu. Agia ollaan taas tehty niin paljon kuin minun selkä antaa myöten. Tottista puuhataan joka välissä. Agin suhteen ollaan edelleen keskitytty kontakteihin ja paikalla oloon. Aa:n kontaktit miellyttävät minua tällä hetkellä eniten.





Tiistaina Nuppu sai ahaa-elämyksen agilityn kanssa ja syttyi lajiiin totaalisesti. Usva ja Saana treenasivat taas keskiviikkona, eikä Nupun valituksesta meinannut tulla loppua kun joutui odottamaan välillä autossa Mimmin kanssa.

Koirat ovat nyt päässeet kolmen viikon aikana kentälle ja hallille melkeinpä joka päivä treenaamaan jotain. Olemme myös ryhtyneet sosiaalisiksi ja alkaneet taas tavata ystäviämme. Ihme, että tunsivat meidät vielä. Meillä on siis ollut mukavia metsäretkiä puli, vehnä+ käppänä sekä pumi ystäviemme kanssa. Nuppu  tulee todella mukavasti eri-ikäisten narttujen kanssa toimeen. Kuviakin on todisteena "uudesta" elämästämme. Sosiaalisuuden ja aktiivisen treenaamisen on siis mahdollistanut uusi työni, jossa illat ja viikonloput ovat vapaana.









Jälkitreeneihin emme ole ehtineet surukseni mukaan, mutta 7.9 on jo sovittuna ekat mejätreenit. Sinne olisi menossa Nuppu ja Leksu.

Mimmille kuuluu hyvää, huolimatta trimmauspöydältä alas muksahtamisesta. Harmillinen onnettomuus sattui kun trimmasin mummelin takaosaa, ja vetreä vanhus päätti että "kiitti nyt riitti" sinkoutuen pöydältä alas. Naamalleen muksahtamisesta seurasi seuraavana päivänä eläinlääkärireissu, jossa poistettiin kolme etuhammasta. Etujalan lihas oli hieman revähtänyt alastulossa, mutta sitä Mimmi ei ontunut kuin pari ekaa päivää. Suu on nyt kunnossa ja mummeli tuskin muistaa tapahtunutta enää seuraavan trimmin yhteidessä ;).

Jännitin rauhoitusta, koska noista mummeleista ei koskaan tiedä. Mimmi ei rauhoittunut hampaan poistoon kevyestä rauhoituspiikistä, eikä edes mummo-annos nukutusainetta riittänyt. Nukahti vasta normaalilla annostuksella ja heräsi sitten salamana herätyspiikkiin. Kopsakassa kunnossa siis sen suhteen. Lääkäri kävi taas kaikki patit läpi, ja ennen kainaloiden pikkupatteja  oli sitä mieltä, että voitaisiin tutkia koepaloilla mitä patit ovat. Kainalossa on siis imusolmukkeet suurentuneet/patteja imusolmukkeiden yhteydessä. Näiden pattien kopeloinnin jälkeen saatiin kehoitus nauttia elämästä onnellisen tietämättömänä se aika mikä on jäljellä.  Lääkärikäynti vahvisti omaa näkemystäni siitä, mikä on järkevää. Elämästä täysillä nauttiminen onkin ollut Mimmin kohdalla tavoite jo pitemmän aikaa.

Mimmi tosiaan liikkuu taas hyvin ja on hyvin energinen. Selän liikkuvuudesta pidämme nyt erityisesti huolta. Minusta ei ole pitämään Mimmiä toimettomana eläkkeellä, joten taas treenailemme tokojuttuja, niitä liikkeitä joita mummokoira rakastaa. Agiakin tehtiin taas tällä viikolla. Putkea ja keppejä, ne kun ovat lempparit.

Vietin 14.-15.8  viikonlopun valkoistenpaimenkoirien luonnetestissä aitiopaikalla, koetoimitsijana ja sihteerinä. Viikonloppu oli mukava. Erityisen mielenkiintoista oli nähdä useampi valkkari samoilla tuomareilla ja pari saksanpaimenkoiraa. Muitakin rotuja oli, ja tietyt yksilöt jäivät hyvin mieleen. Tässä on muutama satunnainen kuva, mikä kameraan tallentui.

Kesä on lomailua varten..

Mökkeilyä, uimista ja hauskanpitoa. Treenailu on ollut pientä puuhastelua heinäkuun aikana. Olen  ollut saikulla selkäni kanssa jo melkein kaksi ja puoli viikkoa. Selkä jumi niin totaalisesti, etten pariin päivään päässyt juurikaan liikkeelle, edelleenkään en pysty nostamaan mitään. Vika selvisi viimein, eipä tuo olekaan vaivannut  vasta kuin reilut 10 vuotta. Onneksi paljon pystyy korjaamaan lihashuollolla.

Mitä me ollaan sitten tehty?

Nuppulle ja Usvalle aloitin metallisen noutokapulan työstämisen. USva ottaa jo sen suuhun, mutta väärästä kohdasta. Metalli ei sinänsä tuota sille ongelmia kun opetin sille noutamisen alunperin pikkulusikoilla. Nuppu jo kokeilee kapulan ottamista. Pitää vielä vähän itse miettiä miten jatkan tuota. Tokon vaikeampien liikkeiden opettaminen kiinnostaa nyt enemmän. Alo-luokasta olisi tietenkin järkevin aloittaa Nupun kanssa, jos kilpailemaan joskus haluan.

Agin ajatteleminenkin sattuu. Ennen saikkua kävin Nupun kanssa tekemässä kontakteja. Minulla oli agivire pois, koira oli hyvä. Saana kävi tällä viikolla Usvan kanssa ma ja ke esteillä. Usvalta alkaa vieraskoreus pikkuhiljaa karista ja kokeileekin jo vähän josko Saana antaisi periksi. Saana onneksi osaa käsitellä Usvaa. :) Harmittaa, etten saanut Kemin kisoihin vapaata, joten ne jäävät nyt sitten parilta väliin. Itse tulen kisaamaan seuraavan kerran varmaan Nupun kanssa hamassa tulevaisuudessa. Saanalla ja Usvalla seuraavat kisat onkin varmaan elokuun lopulla.

Usvan treenatessa Nuppu on päässyt harjoittelemaan rauhoittumista, noutoa ja 6 millistä starttipyssyä. Ampumisen kuuli ( ei ole kuuro ;) ) ja katsoi äänen suuntaan ja jatkoi sitten leikkimistä. Usva teki ke treeneissä loppujen lopuksi töitä vaikka pk-kentällä ammuttiin. Agi voittaa pelon ja auttaa kun vähän vaatii koiralta enemmän. Ei siis lähde pelkoon mukaan, vaan töitä on tehtävä vaikka hirvittäisi. Nuppu oli osan ampumisesta autossa Mimmin kanssa ja kumpikaan eivät reagoineet mitenkään.

Ukkosella ovat myös viilipyttyjä. Neljäs kuva on uintireissulta kun ukkonen tuli päälle. Nuppu ei edes huomannut jyrinää ja salamointia. Mimmi oli onnellinen omassa hiljaisessa maailmassaan. Usvakaan ei selkeästi pelkää enää niin älyttömästi kun Mimmi ei reagoi yhtään mitenkään paukkeeseen. Ja jos kiviä heittelisi veteen niin ei ehtisi miettiä asiaa senkään vertaa.

Fysiotetapeutti tulee perjantaina käsittelemään mummot. Mimmi ei pääse enää jännittämättä portaita alas. Koko ajan pitää valmistautua ottamaan kiinni mummelista jos näyttää vähänkään epävarmalta. Takajaloista on jo lihakset hävinneet. Vanhuus ei valitettavasti tule yksin.

Perjantaina onkin viimeinen vapaa arkiaamupäivä. Elo-joulukuun tietää mitä tekee aamusta iltapäivään. Pitää nauttia siitä senkin edestä. Josko lähtisimme Nupun kanssa kaupungille, mummot voisi jättää kotia nukkumaan.

Leksu on nauttinut kesästä ilman paineita. Kesäloman ohjelmaan kuuluvat  joka iltaiset uimareissut. Tekisi itsekin mieli pulahtaa mukaan näillä helteillä.