Kuulumisia

Viikko sitten treenailimme suhteellisen ahkerasti. Usvan maanantain agitreenit olivat todella kivat. Ainoa murheenkryyni oli A:n alastulo. Usva ei tiennyt miten haluan sen tekevän sen. Pysähtyi lopulta kun kunnolla huudahdin. Treeniä treeniä..

Nupun keskiviikon käytöskoulu ei mennyt nyt sitten niin kovin hyvin. Kävimme kunnon lenkin ennen treeniä ja ruokin ipanan. Käväisi mielessä josko on liian väsynyt treeneihin kun herätin "Nukun" mukaan. Hirveä into halliin, mutta alkoi sitten väsyään kärttyilemään muille. Erityisesti setterit ovat edelleen mustalla listalla. Työskentely pennulla ojn edelleen hyvää (kontakti on hyvä), mutta nyt otti tosiaan häiriötä eri koirista kuin viime kerralla.

Tällä viikolla kaikki meni sitten pieleen. Varasin hallin ma aamupäiväksi, mutta hammaslääkärin jälkeen olin niin pökkyrässä lukuisten puudutuspiikkien jäljiltä ettei treenaamisesta tullut mitään. No, Nuppu ja Usva käyttivät hallivuoron hyödyllisesti leikkien.

Illalla oli sitten Usvan agilitytreenit. Usva tempoili odotellessaan takajalkansa kipeäksi. Eipä tullut treeneistä sitten mitään kun jalalle ei pystynyt varaamaan. Leksu pääsi tottistelemaan Usvan agivuoron jälkeen. Seurauksen käännökset alkavat sujua hyvin, mutta muuten malinoisin tukirangan tilalla oli tällä kertaa velttoa makaroonia. Koira ei millään  pysynyt istualtaan vaan valahti koko ajan velttona lattialle..nuuskuttamaan. Joku ihana juoksuinen narttu haisee edelleen matossa.

Usva ei tosiaan onnu nyt lainkaan, oli ilmeisesti kolauttanut vain jalkansa johonkin. Maanantain treenien yksi teema tuntui olevan jalkojen telominen ;)

Keskiviikkona olisi ollut Nupun Käytöskoulun viimeinen oppitunti, mutta minä olin sitten mukavassa kuumeessa.. Perjantaina on Kontaktiryhmän treenit. Sinne on mentävä vaikka pää kainalossa.

Ehkäpä tuleva viikko olisi parempi..

Pakkasviikon pelastus oli aurinko, joka näkyi tänään pitkästä aikaa :).

 Aurinko n. klo 12.00..jihaa..

Treeniä ja elämää mörköikäisen kanssa

Usvan ja Lexun maanantain treenit oli pakko jättää väliin minun linksautettua taas selkäni töissä. Maitokorien nosteleminen voi olla vaarallista jos tekniikka ei ole hallussa :P. Ilta meni viihtyisästi Nupun turkkia laittaessa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan homma oli suhteellisen vaivatonta. Turkki on nyt sitten hyvin lyhyt. Pakkasten vuoksi käytetty haalari ehti  aiheuttaa lievää takkuuntumista tiheästä kampaamisesta huolimatta. Jalkakarvojen muutamat takut olisi kyllä saantu suhteellisen vähällä vaivalla auki, mutta ratkaisin ongelman saksilla. Lumen polttama pentukarva sai kyytiä. Pitkästä aikaa tuli sitten ostettua hoitoainetta, vielä kun saisi pestyä koirat.

Tiistaina kävimme hallilla viihtymässä. Nupun treeneissä oli teemana kepit, pituus sekä puomin alastulo. Treenasimme tietysti myös esteen takana odottamista. Hyvä mieli jäi kaikista. Puomista olen erityisen tyytyväinen. Seitsemästä toistosta 6 olivat erittäin hyviä. Nuppu pysähtyy kupille ja ottaa katsekontaktin, mistä vapautan sen.

Mimmin ja USvan kanssa treenasin siinä samalla paikallaoloa. Treenaava Nuppu oli varsin oiva häiriö. Hyvin mummelit pysyivät ja saivat palkkansa. Mimmi varoi joutumasta kaahailevan kaksikon jalkoihin hallissa. Raukkanen jäi mökillä pahasti Nupun jalkoihin ja varoo nyt selkäänsä. Eiköhän se tästä kuntoudu.

Tänään Nupulla oli käytöskoulua. Saavuimme hallille myöhässä ja äänekkäästi. Annoin Nuppusen äännellä siihen asti että sain treenikamppeet kuntoon. Taikasana ja  koira vaihtoa työvaihteen päälle. Edistys edelliseen kertaan oli huima. Kontaktikävelyssä huomasin olevani jäykkä kuin seiväs ja se näkyi koirassa (varoi ja vältteli muita koiria). Hieman virtaa ja intoa minuun ja lelu käyttöön niin koira ei välittänyt muista. Nuppu pitää todella hyvin kontaktia minuun yllä ja jaksaa keskittyä työskentelyyn. Ihanaa kun joku on oikeasti kiinnostunut minusta ;). Treenien lopuksi halliin tuli malinoisuros ja Nuppunen meinasi mennä solmuun onnesta.. Näki kyllä että pentu väsyi loppua kohden sillä alkoi kuulua pientä kiroilua. Kyllä se tästä :).

Nupulla on tosiaan nyt mörköikä ja minä yritän ymmärtää onko sillä mitään kaavaa mörköilyssä. Siis hyvin vähän se puhisee loppujen lopuksi. Naapurin puhelias (usein maistissa) setä ja kehitysvammainen mies saavat reaktion aikaan. Samaten osa meille puhuvista ihmisistä. Onneksi yksi mukava naapuri on tämän vuoksi ottanut asiakseen puhutella meitä säännöllisesti. Pihaa kolaava mies on myös epäilyttävä. Toisaalta taas asiat mitkä luulisi pelottavan eivät aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia Nupussa. Eilen lenkillä meidän perään lähti juoksemaan kaksi isoa miestä mustissa (normi lenkkeilijöitä). Tulivat kovaa vauhtia kohti, mutta Nuppu vain katseli reippaana. Potkukelkkailijat, sauvakävelijät ja muut kummallisuudet eivät myöskään ihmetytä pentua. Onneksi Nuppu viettää ison osan ajastaan keskustassa niin näkee asioita. Pakkaskelit aiheuttivat taluttajissa pientä herpaantumista ja nyt Nuppu ja Usva taas huutelevat toisille koirille. Yksinkertaisesti oli niin kylmä ettei pystynyt nameilemaan yms. Nyt jatkuu taas tiukka linja.

Nuppu hakee nyt kovasti paikkaansa laumassa. Yritää komennella ihmisiä rapsuttamaan yms. ja Usvaa siitä kenen luokse saa mennä. Mimmiä se vain mielistelee. Muutaman kerran ovat nyt ottaneet Usvan kanssa yhteen. Usvalla on ihailtavan pitkä pinna, mutta onneksi on nyt alkanut palauttamaan mukulaa maan pinnalle. Yhteenotot ovat olleet todella lieviä räjähdyksiä ja Nuppu alistuu Usvalle. Juoksua ei näy eikä kuuulu..



Tässä muutama kuva kesältä