maanantai 11. toukokuuta 2009

Nuppu




Kotimatka meni erittäin hyvin. Automatka lentokentälle meni muutamalla piippauksella ja lentomuseon pihalla (pissapaikka) Nuppu itki muutaman kerran. Lentolaukkuun päästyään simahti täysin. Pentu nukkui  koko lennon ajan, joka kerta kun katsoin kassiin sieltä näkyi vain pinkki masu.

Usva oli aluksi kiinnostuneempi Nupun mukana tulleista leluista, kuin pennusta itsestään. Mimmi otti varsin rauhallisesti. Näkyi, että pentua hieman hirvitti uudet isot koirat. Mummelit antoivat pennun pällistellä eteisen pöydän alla kaikessa rauhassa. Nupun kotiutumiseen meni yhteensä pari tuntia paikkäreitä ja kaksi ruokaa. Illalla kaikki makoilivat jo olkkarissa. Nuppu pääsi siis jo illalla esittelemään Usvalle ja ihmisille valloittavia puoliaan. Mimmin pehmittämiseen menee varmasti muuta päivä. Mainio pentu.



maanantai 4. toukokuuta 2009

Kuulumisia


Sitten edellisen merkinnän jälkeen olemme ehtineet puuhailla taas kaikenlaista.

Tärkeimmästä on mukava aloittaa.

Kävin katsomassa uutta lauman jäsentä 25. päivä. Oma löytyi heti, sen kummempia miettimättä. Rakkautta ensi silmäyksellä.



Äitienpäivänä olisi tarkoitus käydä hakemassa penneli kotia, kunhan saan vain lennon sinne ja takaisin. Lentolaukku on vielä hankinta listalla ja pikkukoiran tarvikkeita..oikeasti muuta ei tarvitse hommata kuin tuo laukku. Varusteitä on riittämiin. Usvalle pitää varmaan joku uusi lelu ostaa tuliaisiksi sitten kun  tulen reissusta pennun kanssa..

Ollaan treenattu ahkerasti. KuutamoTOKOilemassa käytiin 22. ja 29. päivä. Kurssi onkin nyt sitten ohi. Viimeisellä kerralla otimme mm. noutoa. Kapulan pitäminen on asia mihin takerrun seuraavaksi, samoin kuin kapulan luovutus. Usvalla oli viimeisellä kerralla jalka kipeä, joten se hieman vaikutti työskentely tarkkuuteen, muttei tippaakaan treeni-intoon. KuutamoTOKOsta sain paljon hyviä vinkkejä ja nyt on itsekseen huomattavasti helpompi jatkaa mm. hypyn treenaamista. Huomattavaa edistystä kurssin aikana tuli paikallaoloon, jääviin ja luoksepäästävyyteen (siis siihen malttamiseen). Seuraaminen vielä teetättää..

Seuraava alkava kurssi onkin BH-kokeeseen valmentava. Sitä odotellessa ja treenatessa.

Agia olemme nyt käyneet muutaman kerran kokeilemassa varovaisesti. Onnistuin tosin metsälenkillä spurttaillessa tekemään jotain kipeää leikatulle nilkalle, joten uskon siis suosiolla lääkärin kehotusta välttää kaikkea vaarallista säntäilyä vielä hetken.

Lopuksi vielä terveisiä etelästä.







Ai niin, se pitkään ja hartaasti tehty kandintyö on nyt esittämistä vaille valmis (5.5). Hetken huilin ennen kuin alan gradua vääntämään. Sitä en kyllä aijo tehdä yhtä pitkään..