torstai 4. joulukuuta 2014

Luukku nro: 4

Arkistojeni helmiä

Tämän luukun takaa paljastuu koirakohtalo Suomen historian pyörteistä. Moni varmasti muistaa kuvassa olevan nuoren herran historiantunneilta ja muutama varmasti myös muistaa koiran, eli englanninsetteri Lucaksen. Kuva on aikalaisia, eli otettu ennen 16. kesäkuuta 1904.

Kuvassa oleva herra on siis Eugen Schauman, joka oli tekijänä yhdessä Suomen tunnetuimmista poliittisista murhista. Hän varmasti osaltaan muutti hieman historian kulkua. Näitä kuvia myytiin lähes jokaisessa paperikaupassa teon jälkeen. Ne olivat osaltaan nostattamassa vastarintahenkeä ihmisissä.

Lucas-koirasta tuli jonkinlainen uskollisuuden symboli dramaattisten tapahtumien jälkeen. Aikalaiset kirjoittavat koiran etsineen isäntäänsä hänen kuoleman jälkeen pitkin Helsingin katuja. Koiran kohtaloksi koitui lopetus ystävällismielisten ihmisten toimesta. Pelkona oli ilmeisesti ollut, että Lucas olisi joutunut vihaisten santarmien käsiin. Koiran viimeinen leposija kerrotaan olevan Pornaisissa koiralle tutun metsästysmajan lähettyvillä.

Minua on lapsesta lähtien kiehtonut koirissa juurikin uskollisuuden myytti, mutta Lucaksen näen lähinnä olosuhteiden uhrina. Lucaksen kohdalla minua kiehtoo koiran merkitys isännälleen. Tiettävästi ennen tapahtumia nuori Eugen oli saanut ns. rukkaset rakastamaltaan naiselta (avioitui hänen ystävänsä kanssa) ja koira on mahdollisesti merkinnyt hänelle enemmänkin kuin olemalla hyvä metsästyskoira.  Tuohon aikaan, kuten aikaisemmin kirjoitin, ei koiria juurikaan valokuvailtu, mutta Lucas on kuitenkin päässyt isäntänsä kanssa useaan kuvaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.