Pulmu valioitui!

                 

            

Pulmu valioitui Posion ryhmänäyttelyssä 23.7.2022, jossa pumien tuomarina toimi Juha Putkonen. Pulmu esiintyi jälleen hienosti, kunnes piti juosta ylimääräinen kierros ja minun huomioni ilmeisesti herkesi koirasta kriittisellä hetkellä. Siitä sitten repesi vanha tuttu riemu. Pulmu alkoi siis pitkästä aikaa tavoitella hihnaa itselleen ja osan viimeisestä kierroksesta juoksikin hihna suussaan. Onneksi tuo hervoton esiintyminen tuntui vain viihdyttävän tuomaria ja Pulmu oli rotunsa paras sertin kera alla olevalla arvostelulla. Tuomari ystävällisesti muistutti, ettei koiran tarvitse olla robotti, kun pahoittelin meidän show'ta ottaessani ruusukkeet vastaan. Lohdutti kovasti, vaikka ainahan tuollainen vähän pistää nolottamaan, kun kuitenkin kumpikin osaisimme homman ihan hyvin. Katsotaan, jos vielä saan videon blogiin kaikille viihdykkeeksi. Turkkia tuomarin tutkiessa Pulmun karva sai kiitosta, sen ollessa tuomarin mielestä yleistä karheampi. Ryhmäkehiin ei jääty koiran ja emännän ollessa jo kaikkensa antaneita.

Oikeat rungon mittasuhteet, erinomainen luusto. Oikea piirteinen pää, jossa hyvä vahvuus. Kauniit korvat, tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä, riittävä eturinta. Riittävän karhea, tiivis karva. Hyvä hännänkiinnitys. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvin halutessaan. Ihastuttava temperamentti. ROP, SERT, FI MVA

Pulmu valioitui samalla myös Ruotsin muotovalioksi, sillä sillä oli jemmassa Överkalixissa Jancik Leosilta saatu serti muutaman vuoden takaa. Valionarvojen vahvistuksessa vain meni kummassakin maassa tavallista kauemmin loma-ajan vuoksi. Pulmun sertien keräämisessä meni myös hieman pidempään. Esiintyminen ja turkki kun olivat lopulta valmiita, niin sertit tulivat lopulta hyvin lyhyellä aikavälillä. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiirettä ja Pulmun kanssa on ollut jännittävää käydä näyttelyissä. Viimeksi nuori Usva on aiheuttanut samanalaisia jännityksen tunteita kehään mennessä, kun ei koskaan tiennyt milloin se keksi kesken ympyrän juoksemisen tarttua kengännauhoista kiinni. Yhdistävänä tekijänä Usvalla ja Pulmulla onkin sama positiivisen röyhkeä elämänasenne, johon kuuluu huomion keskipisteenä paistattelu sekä olan kohauttaminen turhille rajoittaville tekijöille. Ensimmäistä en koiriltani haluakaan karsia pois, niin kauan kuin se pysyy sellaisena ettei siitä aiheutu harmia koiralle tai ympäristölle. Edelleen Pulmun rasittavimmat tavat ovat juurikin tuo kehässä näyttelyhihnan omiminen sekä koristetyynyjen siirtely ja puistelu. Se on kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävää seuraa.

Pulmu 2019 Överkalixissa vielä liki mustana.

Posion näyttelyn jälkeen olemme keskittyneet lähinnä vain pieneen treenailuun ja erityisesti Pumibingon, eli pumien temppubingon haasteiden suorittamiseen. Oli hauska nähdä miten kesällä ahkera temppujen treenaaminen näkyi myös rally-tokotreeneissä, kun pääsimme taas pitkästä aikaa niihin mukaan. Armaksen keskittyminen tekemiseen oli ihan eri ulottuvuudessa kuin edellisellä treenikerralla. Tämä taas vahvisti ajatustani siitä, että mikään mitä koiran kanssa tekee ei ole turhaa. Lisäksi noiden temppujen harjoittelu oli minulle itselleni todella hyvää ja virkistävää tekemistä muuten aika hektisessä ja kuluttavassa kesässä. Temppujen tekemisessä on parasta koiran mahdollisuus vaikuttaa temppuihin ja tekemisen ilo on käsin kosketeltavaa, kun ei tarvitse miettiä sääntökirjan kanssa lopputulosta. Meidän kaikki temppuvidoet löytyvät instasta (@hlpasanen, koirien omista tarinoista), suurin osa on noin 10-15 minuutin harjoittelun tulosta tai naftaliinista kaivettuja eikä välttämättä ihan valmiiksi asti harjoiteltuja. Osa jääkin sille asteelle mitä videoilla näkyy, mutta hauskimpien treenausta jatketaan, siten etteivät vaadi niin selkää ohjausta. Enemmän tempuissa on mennyt aikaa niiden miettimiseen kuin itse naksutteluun, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Armas halusi yhdistää temput "Kumarra" ja "Etujalat korokkeella"

Aino kävi elokuussa hammaslääkärissa ja onneksi suussa oli kaikki pääasiassa hyvin. Vain yksi alaetuhammas oli vain jouduttu heiluvana poistamaan. Olin ennakkoon hieman huolissani, sillä Aino oli ollut tavallista huonompi syömään ja päässyt jopa laihtumaan. Toki se on huono syömään aina kun on hormonitoiminnassa tulossa tai menossa muutoksia, mutta tällä kertaa nirsoilu vain jatkui. Pissanäytteessä oli näkyvissä struviittikiteitä, joten uusi näyte joudutaan vielä viemään tutkittavaksi ja mahdollisesti miettimään ruokavalioon radikaalimpia muutoksia. Nyt olen yrittänyt saada sitä juomaan lisää, mutta määrät ovat silti pieniä. Syysjuoksunsa Aino aloitti syyskuun alussa, mutta se on juoksujensa kanssa vuosi vuodelta huomaamattomampi. Ruokahalu palasi heti kun otimme ruokavalioon takaisin hirvenlihan.

Armaksella on puolestaan ollut taas sen ns. kesäihottumaa heti mäkäräkauden alettua ja olen kesän aikana syöttänyt sille muutaman Apoquel-kuurin ihon ärtyessä näppylöille. Onneksi tuo lääke rauhoittaa nopeasti tilanteen. Armas siis reagoi hyönteisten syömiin samalla tavalla kuin kirppuallergiassa eli se on nyt yleistynyt sillä lintukirpun puremista mäkäräisiin ja polttiaisiin. Onneksi ihon reaktriot eivät ole niin pahoja ja nopeita kuin lintukirpun puremissa.

Syksylle meillä on vielä kovasti suunnitelmia ja toivottavasti pääsemme jo lokakuun alussa Pulmun kanssa tapaamaan lampaita. Lisäksi uudet treeniryhmät tulevat pian hakuun ja toivoakseni pääsemme jatkamaan rallyt-tokon parissa myös ohjatusti.

Kesällä piti kaivaa taas silkkimaalit esille ja jatkaa opettelua

Ensilumi

Niin se vain meillekin satoi ensilumi maahan viime yön aikana. Koirat intoilivat lumesta kun kävimme alkuyöstä puskapissillä ja heti aamusta pääsivätkin sittten takapihalle pinkomaan. Kummasti ei Ainoakaan haittaa kylmä lumi tassuissa, kun märkä nurmikko taas inhottaa ylipaljon. Vielä kaksikon pystyi päästämään valvotusti yhdessä leikkimään, sillä Aino aloitti juoksun viime sunnuntaina. Hieman se jo esittelee takamustaan Armakselle, mutta Armas vartoo vielä eikä suotta intoile. Tästä juoksusta emme tosiaan ole Ainoa astuttamassa, vaan haluamme rauhassa katsoa, että kaikki menee normaalisti. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Aino yrittää keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa: ohikulkevan koiran vahtaamiseen ja namipuheisiin

Karvaa se vain on..

Pumeja katolla

Jotta elämä ei kävisi liian yksitotiseksi..

P.s Ainon juoksu näyttää alkaneen.

Piteån kansallinen näyttely 17.5.2015

Käväisimme sunnuntaina kolean harmaassa Piteån näyttelyssä mutkan. Päivälle kertyi ajoa noin 620 km. Tällä kertaa meille tuli vain kokemusta palkkioksi reissusta, mutta se oli sitäkin parempaa. Aino esiintyi tuoden parhaimmat puolensa esiin eikä Armastakaan tarvinnut hävetä. Ainoastaan liikkeissä se heittäytyi turhan villiksi. Aino onneksi liikkui veljensäkin edestä.

Tuomarina oli Svein Bjarn Helgesen Norjasta. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja hänen arvostelunsa vastasivat koiria, joita niissä kuvattiin. Tykkäsin tuomarin tiukasta linjasta eikä Ainonkaan puuttuva CK/SA jäänyt harmittamaan, koska sille oli selkeä peruste. Aino nappasi nartuista ainoana Excellent- arvosanan, mutta CK ja jatkokilpailut jäivät saavuttamatta tällä hetkellä kaamean turkin vuoksi. Yritin viime hetkellä pelastaa sen turkkia vichyllä, mutta se vain pahensi asiaa.Vichy + tiepöly tekivät myös Armaksen turkista tympeän tahmen. No, saamme hetken odotella parempaa turkkia Ainolle, sillä se päätti aloittaa juoksunsa heti kotiin päästyämme.

Armas esiintyi mukavasti ja melkein tykkäsi käsittelystä pöydällä. Liikkeissä se innostui puskemaan polviini. Varsin raivostuttavaa, varsinkaan kun en voinut kehässä puuttua asiaan ja lopettamaan moista hapatusta kerralla. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin treeneissa menossa. Seuraavaksi pitää siis puuttua tuohon kiilaamiseen ja opettaa koira keskittymään suoraan eteenpäin liikkumiseen.

Tässä päivän pumit Mikan kuvaamina.

Azlandos Braveheart
"Very Good"

Teräsvillan Aina Valmis "Armas"
"Very Good"

Håpsan!

"Mkt god typ, god balans. Maskulint huvud. Mkt bra uttryckt. God hals. Kunde varit ngt mer samlad i kroppen. God svansföring. Normalt vinklar. Inte helt i pälskondition. Rörelse kunde varit friare."

Ylenmäen Obelix "Kirka"
Excellent, CK, BIR, CERT, CHAMPION

Zennovy Sabina
"Very Good"

Azlandos Altenia
"Very Good"

Teräsvillan Ainoa Oikea "Aino"
"Excellent"

"Excellent typ, mkt god balans. Utmärkt huvud o uttryck. Mkt god hals och överlinje. Kompakt kropp. God svansföring. Normalt vinkl. Inte i bästa pälskondition. Mkt bra rörelser."

Photo  © Mika Pasanen

Tapsantanssien jälkeenkin on elämää

Kävimme lauantaina Usvan kanssa mätsärissa hallilla. Muuten oli ihan perusmeininkiä, mutta kennel Kasevan porukka tuli Pudasjärveltä asti tervehtimään meitä ja osallistumaan kisaan. Annoin myös välissä puhelinhaastattelun lehteen ilotulitteista ja koirista. Nyt odotan mielenkiinnolla haastattelun lopputulosta, sillä varsinkin puhelinhaastattelut painetussa muodossa eivät aina vastaa kerrottua. Iloinen mätsäripäivä huipentui hyöryävän tulisen ruuan merkeissä New Bombayssa. Tällaisia lauantaipäiviä lisää!

Mätsäristä löytyi ihana Stara-flätti, joka oli sekä Nastan että Usvan mieleen.

Kotona sitten odottivat tekemistä juoksuinen Aino, joka on jo tyrkyllään, ja tilanteen vielä rauhallisesti odottava Armas sekä Lex suurentuneen eturauhasensa kanssa. Huh, tuleva viikko on taas sekalauman luotsaamisessa sitä haastavinta aikaa.

Luukku nro:20

Tänään käytiin shoppailemassa Haaparannalla. Kotiin tuomisina oli vain koirille joululahjoja ja hieman jotain pientä Candy Worldistä. Leluostokset ovat kaupoista nimeltään Hund & Jakt sekä DjurMagazinet.

Lelujen lisäksi tuli ostettua Ainolle uudet juoksuhousut (violetti mytty). Ovat malliltaan Hurtta Breezy , mutta taitavat sittenkin olla liian pienet, vaikka malli on muuten todella hyvä. Ei tosin olla sovitettu vielä näitä, mutta vertasin pikaisesti olemassaoleviin Top Caniksen pöksyihin. Hintaa ostoksille tuli yhteensä 432 Kr. Pitäisi vielä löytää yhdelle lahja.

Iskin silmäni paikallisessa eläinkaupassa Kongin Elmeri norsuun muutama viikko takaperin, mutta kun olin aikeissa ostaa vinkupehmon niin olivat loppuneet. Saa nähdä löydänkö tätä mistään, sillä olisi kuin tehty eräälle tupsukorvalle.
Koirille, joilla on jo kaikkea, kävisi kyllä ihan vain kuivattu kärsä lahjapaperissa, mutta..

Osaisikohan kukaan arvata mikä lelu menee kenellekin viidestä koirasta?






Ps.

Ainolla alkoi juoksu 19.pvä joulukuuta. Se ehtikin juoksennella juoksupöksyt suussaan viikon verran, ennen niiden käyttöönottoa. Mikä kumma siinä on, että löytävät ( A&A) pöksyt aina jostain ja sitten viilettävät ympäri asuntoa kuin parhaankin lelun kanssa. Viimeksi pinkit pöksyt oli riivitty pyykkitelineestä ja ne löytyivät Armaksen pedistä. Niin tyypillistä...

Nyt on kammattuna pumeista 4/4 ja edelleen pestynä vain 1/4. Trimmistä ei kannata puhuakaan.

Paluu arkeen taas kerran..

..eli Nupun juoksu on ohi. Tällä kertaa Leksu reagoi Nupun juoksuun heti sen alkaessa ja Armas innostui vasta Nupun tärppipäivien ollessa käsillä, eli juoksun 11 pvä. Nuppu lähti sopivasti evakkoon äidilleni pariksi pahimmaksi päiväksi.

Nuppu ei ollut lainkaan kiinnostunut jälkikasvustaan tai Leksasta, mutta Usva-mummelia se ruikutti tekemään jotain asialle. Ajattelin, että Usvakin saa hetken rauhan kun Nuppu on lomailemassa muutaman kilometrin päässä. Armas kuitenkin iski silmänsä Usvaan heti oven sulkeuduttua Nupun jälkeen. Se suukotteli ja seurasi Usvaa kaikkialle ja muutaman kerran yritti selkään. Minun vienolla kiello se lopetti julkiset astumisyritykset, mutta ei päästänyt Usvaa hetkeksikään silmistään. Usvaa ei näyttänyt ylimääräinen huomio haittaavan, sillä kun Armaksen palvova huomio herpaantui mummelista, räpsäytti Usva sitä tassulla naamaan ja pyysi leikkimään. Niin parisko sitten jopa nukkuivatkin vierekkäin. Aino nyt muutenkin on aina iloinen Usvan seurasta ja seurassa, joten mummu oli varsin suosittu. Sama jatkui Nupun palattua kotiin muutaman päivän kuluttua.

Tässä vaiheessa täytyy kiittää siitä, että talossa on huoneita riittämiin koirien tilapäiseen eristämiseen. Tämän kokoista sekalaumaa ei voisi pienissä tiloissa mitenkään eristää koiraystävällisesti. Meillä meni kaikki hyvin kun Nuppu vietti vuoroin aikaa työhuoneessani ja vuoroin muualla talossa. Leksu asusteli makkarissa tai viuhtoi ulkona tarhassaan. Onneksi sattui myös säähaltija suosimaan meitä.

Nupun ollessa juoksutauolla Aino ja Armas keskittyivät treenaamiseen. Armaksella loppui syyskuun aikana peto-kurssi ja nyt palasimme taas tokon pariin. Aino pääsi tekemään sekä agia ja tokoa. Sehän on hieman Armasta jäljessä esteiden opettelussa, joten saa nyt kuroa toisen etumatkaa umpeen. Tässä näkee miten koirat ovat yksilöitä, vaikka niitä kouluttaisi ns. liukuhihnatyönä, eli tekee samat asiat ja saman verran, samalla treenikerralla kunkin koiran kanssa. Toki tässäkin asiassa ihminen on se kuuluisa heikoin lenkki. Huomaan vaativani Ainolta ja Armakselta eri tavalla asioita. Se on ärsyttävää, koska Aino ei mitenkään hyödy ns. "löysäilystä". Onneksi olen tiedostanut tämän asian itsessäni ja työstän sitä.

Aino sai paikan sunnuntain tokoryhmästä ja teinit yhteisen ryhmäpaikan agilityn eskarista. Eskarissa minun on nyt tarkoitus käyttää aluksi vain Ainoa. Armaksen kanssa treenta kahdestaan sitä kuuluisaa hallintaa ja hillintää esteillä, ja tottista kaikkialla missä liikumme. Armaksesta tulee nopea ja innokas, mutta ensin haluan saada sille tekniikan kuntoon matalammassa vireessä ja hallintaa, jotta voimme lähteä rauhallisin mielin ryhmätreeneihin myöhemmin. Tämä koskee sekä agia että tokoa.

Nupulle sain paikan Rally-tokosta, eli sen treenit ovat sitten heti Ainon jälkeen. Tämä viikonloppu menee vielä tasoittuessa juoksun höyryistä, mutta sen jälkeen tulen pitämään Nupun kiireisenä ettei se ehdi kehittää valeraskautta. Sillä on pentujen jälkeen ollut hyvin voimakkaat valeraskaudet ja niihin liittyvää voimakasta mielialan vaihtelua, sen runsaan maidon erittämisen lisäksi.

Leksan ja Armaksen kanssa odotan innolla myös kunnon lumikelejä, jotta voin kaivaa kicksparkin esille. Ehkäpä Ainokin pääsee sitä viimein kokeilemaan, jos löydän sille kunnolla istuvat vetovaljaat jostain.

Usvan kanssa keskitymme pitämään toisemme kunnossa ja hyvällä tuulella, eli seurustelemalla ja hassuttelemalla yhdessä mahdollisimman paljon. Vanhat koirat ovat aarteita ja niitä täytyy vaalia.

Loppuvuoden näyttelyt ja reissut jätän kokonaan välistä ilman pienintäkään tuskaa. Nyt tuntuu, että tärkeintä tällä hetkellä on tasainen ja mukava arki, ilman huonoja uutisia tai ikäviä yllätyksiä. Tämä vuosi on ollut turhan raskas kaikkinensa, vaikka hyviäkin asioita on tapahtunut yhtenään. Tällä hetkellä parhaiten voimaannun perheen/lauman, ystävien ja ihanien harrastuskavereiden seurassa. Kiitos taas kerran kun olette olemassa!