maanantai 12. syyskuuta 2022

Pulmu valioitui!

                 
            
Pulmu valioitui Posion ryhmänäyttelyssä 23.7.2022, jossa pumien tuomarina toimi Juha Putkonen. Pulmu esiintyi jälleen hienosti, kunnes piti juosta ylimääräinen kierros ja minun huomioni ilmeisesti herkesi koirasta kriittisellä hetkellä. Siitä sitten repesi vanha tuttu riemu. Pulmu alkoi siis pitkästä aikaa tavoitella hihnaa itselleen ja osan viimeisestä kierroksesta juoksikin hihna suussaan. Onneksi tuo hervoton esiintyminen tuntui vain viihdyttävän tuomaria ja Pulmu oli rotunsa paras sertin kera alla olevalla arvostelulla. Tuomari ystävällisesti muistutti, ettei koiran tarvitse olla robotti, kun pahoittelin meidän show'ta ottaessani ruusukkeet vastaan. Lohdutti kovasti, vaikka ainahan tuollainen vähän pistää nolottamaan, kun kuitenkin kumpikin osaisimme homman ihan hyvin. Katsotaan, jos vielä saan videon blogiin kaikille viihdykkeeksi. Turkkia tuomarin tutkiessa Pulmun karva sai kiitosta, sen ollessa tuomarin mielestä yleistä karheampi. Ryhmäkehiin ei jääty koiran ja emännän ollessa jo kaikkensa antaneita.



Oikeat rungon mittasuhteet, erinomainen luusto. Oikea piirteinen pää, jossa hyvä vahvuus. Kauniit korvat, tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä, riittävä eturinta. Riittävän karhea, tiivis karva. Hyvä hännänkiinnitys. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvin halutessaan. Ihastuttava temperamentti. ROP, SERT, FI MVA

Pulmu valioitui samalla myös Ruotsin muotovalioksi, sillä sillä oli jemmassa Överkalixissa Jancik Leosilta saatu serti muutaman vuoden takaa. Valionarvojen vahvistuksessa vain meni kummassakin maassa tavallista kauemmin loma-ajan vuoksi. Pulmun sertien keräämisessä meni myös hieman pidempään. Esiintyminen ja turkki kun olivat lopulta valmiita, niin sertit tulivat lopulta hyvin lyhyellä aikavälillä. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiirettä ja Pulmun kanssa on ollut jännittävää käydä näyttelyissä. Viimeksi nuori Usva on aiheuttanut samanalaisia jännityksen tunteita kehään mennessä, kun ei koskaan tiennyt milloin se keksi kesken ympyrän juoksemisen tarttua kengännauhoista kiinni. Yhdistävänä tekijänä Usvalla ja Pulmulla onkin sama positiivisen röyhkeä elämänasenne, johon kuuluu huomion keskipisteenä paistattelu sekä olan kohauttaminen turhille rajoittaville tekijöille. Ensimmäistä en koiriltani haluakaan karsia pois, niin kauan kuin se pysyy sellaisena ettei siitä aiheutu harmia koiralle tai ympäristölle. Edelleen Pulmun rasittavimmat tavat ovat juurikin tuo kehässä näyttelyhihnan omiminen sekä koristetyynyjen siirtely ja puistelu. Se on kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävää seuraa.

Pulmu 2019 Överkalixissa vielä liki mustana.

Posion näyttelyn jälkeen olemme keskittyneet lähinnä vain pieneen treenailuun ja erityisesti Pumibingon, eli pumien temppubingon haasteiden suorittamiseen. Oli hauska nähdä miten kesällä ahkera temppujen treenaaminen näkyi myös rally-tokotreeneissä, kun pääsimme taas pitkästä aikaa niihin mukaan. Armaksen keskittyminen tekemiseen oli ihan eri ulottuvuudessa kuin edellisellä treenikerralla. Tämä taas vahvisti ajatustani siitä, että mikään mitä koiran kanssa tekee ei ole turhaa. Lisäksi noiden temppujen harjoittelu oli minulle itselleni todella hyvää ja virkistävää tekemistä muuten aika hektisessä ja kuluttavassa kesässä. Temppujen tekemisessä on parasta koiran mahdollisuus vaikuttaa temppuihin ja tekemisen ilo on käsin kosketeltavaa, kun ei tarvitse miettiä sääntökirjan kanssa lopputulosta. Meidän kaikki temppuvidoet löytyvät instasta (@hlpasanen, koirien omista tarinoista), suurin osa on noin 10-15 minuutin harjoittelun tulosta tai naftaliinista kaivettuja eikä välttämättä ihan valmiiksi asti harjoiteltuja. Osa jääkin sille asteelle mitä videoilla näkyy, mutta hauskimpien treenausta jatketaan, siten etteivät vaadi niin selkää ohjausta. Enemmän tempuissa on mennyt aikaa niiden miettimiseen kuin itse naksutteluun, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Armas halusi yhdistää temput "Kumarra" ja "Etujalat korokkeella"

Aino kävi elokuussa hammaslääkärissa ja onneksi suussa oli kaikki pääasiassa hyvin. Vain yksi alaetuhammas oli vain jouduttu heiluvana poistamaan. Olin ennakkoon hieman huolissani, sillä Aino oli ollut tavallista huonompi syömään ja päässyt jopa laihtumaan. Toki se on huono syömään aina kun on hormonitoiminnassa tulossa tai menossa muutoksia, mutta tällä kertaa nirsoilu vain jatkui. Pissanäytteessä oli näkyvissä struviittikiteitä, joten uusi näyte joudutaan vielä viemään tutkittavaksi ja mahdollisesti miettimään ruokavalioon radikaalimpia muutoksia. Nyt olen yrittänyt saada sitä juomaan lisää, mutta määrät ovat silti pieniä. Syysjuoksunsa Aino aloitti syyskuun alussa, mutta se on juoksujensa kanssa vuosi vuodelta huomaamattomampi. Ruokahalu palasi heti kun otimme ruokavalioon takaisin hirvenlihan.

Armaksella on puolestaan ollut taas sen ns. kesäihottumaa heti mäkäräkauden alettua ja olen kesän aikana syöttänyt sille muutaman Apoquel-kuurin ihon ärtyessä näppylöille. Onneksi tuo lääke rauhoittaa nopeasti tilanteen. Armas siis reagoi hyönteisten syömiin samalla tavalla kuin kirppuallergiassa eli se on nyt yleistynyt sillä lintukirpun puremista mäkäräisiin ja polttiaisiin. Onneksi ihon reaktriot eivät ole niin pahoja ja nopeita kuin lintukirpun puremissa.

Syksylle meillä on vielä kovasti suunnitelmia ja toivottavasti pääsemme jo lokakuun alussa Pulmun kanssa tapaamaan lampaita. Lisäksi uudet treeniryhmät tulevat pian hakuun ja toivoakseni pääsemme jatkamaan rallyt-tokon parissa myös ohjatusti.

Kesällä piti kaivaa taas silkkimaalit esille ja jatkaa opettelua






torstai 21. heinäkuuta 2022

Tornio Nord 2022

Viime viikonloppuna olimme järjestämässä Pumit ry:n riveissä Tornion Nord koiranäyttelyä, jonne osallistui kaikkiaan 1699 koiraa. Näyttely oli monella tapaa erilainen järjestää kuin Rovaniemen Kv näyttely. Yksi iso tekijä oli näyttelypaikka ja sen tarjoamat valmiit puitteet perusjutuissa. Oli mahtava mennä näyttelypaikalle tietäen, ettei kaikkia sen fasiliteetteja tarvitse rakentaa alusta asti. Näyttelykokouksissakaan eikä siis etukäteen tarvinnut miettiä bajamajojen määriä tms. perustoimintoja, joiden suunnitteluun menee yllättävän paljon aikaa. Minun nakki oli tälläkin kertaa palkinnot, mutta niistäkin selvisin ilman määrien tuskailua etukäteen. Oli mukava vain levittää pöydälle toisten laskemat palkinnot ja luottaa siihen, että kaikkea on riittävästi. Showlinkissä kyllä osataan näyttelyn taustatyöt. 


Yksi ahkera talkoilija



Majoituimme Torandan Villa Merilinnassa, joka oli viihtyisä ja todella ihana Merivartioston vanha tukikohta, joka oli kunnostettu vanhaa rakennusta kunnioittaen. Merilinna olikin pitkästä aikaa paikka, jonne voisi mielellään muutoinkin mennä yöpymään, jos Torniossa vielä on majoittumisen tarvetta tulevaisuudessa. Tässä huoneessa majoittui keveästi kolme pumistia kahden pumin kanssa.

Mukavan viikonlopun kruunasi Pulmun näyttelymenestys sen ollessa VSP sertillä ja Nord sertillä. Pulmu oli taas iloinen häntää heiluttava itsensä kehässä vaikka sunnuntain reippain vesisade sattuikin juuri pumikehän ajaksi. Pumeja oli kaikkiaan ilmoitettu näyttelyyn kuusi ja tuomarina toimi Gunilla Skallman Ruotsista.

"Stor tik. Fina proportioner. Huvud av bra längd. Bra öron, dock någt brett ansatta, mörka fina ögon. Kraftigt bett. Bra rygglinje. Lite bred i sitt frontparti. Mycket bra bröstkorg. Väl ansatt och buren svans. Bra tassar. Typiska rörelser. Ganska bra päls. Trevlig attityd." AVO ERI AVK1, SA, PN1, SERT, NORD SERT, VSP


Napos Rudolf

Kasevan Classic

Napos Olivgeze


Zennovy Minda

Pieni videonpätkä avoimen luokan nartuista



Tässä näyttelyssä minulle kaikista parasta olivat muut järjestäjät ja se hyvä tekemisen henki, mikä taisi parhaimmillan välittyä myös näyttelyvieraille asti. Minulle koiranäyttelytalkoilut ovat aina olleet tärkeä osa oman harrastuksen rahoittamista yhdistystasolla. Esimerkiksi Rovaniemen Kv on tuonut aina omalle seuralle kaikkiin kerhossa harrastettaviin lajeihin rahaa, jolla on mm. uusittu välineitä ja maksettu tiloja. Nyt minulla oli vielä tärkeämpi motiivi osallistua talkoilemaan, sillä tämän näyttelyn tuotto Pumit ry:n osalta ohjautuu pumien terveysrahastoon ja tulee tulevaisuudessa hyödyttämään koko rotua. Talkoiluviikonloput ovat raskaita, sitä en kiellä, mutta toisaalta minulle ne tuovat myös tarvittavaa irtiottoa arjesta. Mikä parasta tämänkin viikonlopun sain viettää loistavassa ja iloisessa seurassa. Vietin siis yövuorojen väliset vapaat Torniossa talkoillen ja kolme vapaapäivää tuntui lopulta kolmelta lomaviikolta kun palasin maanantaina töihin ihan toisesta maailmasta. 

Perjantai-illan puuhana kehien asettelu sekä nurmelle että kartalle.

Niinä hetkinä kun saan kaikista eniten talkoilulta tuntuu samalla hirveän surulliselta tieto siitä, miten talkoilu on kuolemassa koiraharrastuksessa. Osa syy ilmiölle on harrastajien siirtyminen enemmän ja enemmän yhdistyksistä yritysten huomaan, mutta myös harrastajien arvot ovat muuttuneet eli halutaan enemmän vähemmällä työllä. Olen itse kasvanut koiraharrastustalkoiluun ja saanut niissä kaikista parhaat muistot harrastuksestani, sekä ne rakkaimmat ihmiset ja ystävät, jotka kulkevat mukana vuosikymmenestä toiseen. Surulliseksi tulen siis siitä, kun mietin miten paljosta ihmiset voivat jäädä paitsi, erityisesti yhteisöllisyydestä, jos eivät koskaan kokeile talkoilua. Samalla myös valitettavasti kaventuu oma ymmärrys siitä, miten paljon vapaaehtoisten aikaa esimerkiksi koiranäyttelyn järjestäminen vaatii. Asioita osaa aina arvostaa enemmän kun on omakohtaista kokemusta siitä, mitä niiden saavuttaminen on vaatinut. Facebookissa kiertääkin juuri Dogxpress'n hyvä kirjoitus aiheesta, jonka suosittelen kaikkien lukevan. 



maanantai 18. heinäkuuta 2022

Teräsvillan Alati Valpas "Edi" 2013-2022


Tänään meidät tavoitti suru-uutinen. Edi oli jo jonkin aikaa kipuilut ja syytä hankaliin kiputiloihin ei ollut löytynyt eläinlääkäreiden tutkimuksista huolimatta. Siinä kohtaa, kun apua koiran olon parantamiseen ei löydy täytyy ihmisen tehdä ainoa mahdollinen epäitsekäs ratkaisu ja päästää paras ystävä pois.

Edi jää minulle muistoihin rauhallisena ja harkitsevana pikkukoirana, josta kasvoi iso ja komea uros. Olen onnellinen, että sain seurata Edin elämää loppuun asti välimatkasta huolimatta. Suuri kiitos Edin perheelle näistä vuosista ja ennen kaikkea Edin hyvästä hoidosta. Kasvattajana parempaa en voisi toivoa.



"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."

lauantai 9. heinäkuuta 2022

Hetki ennen kehään menoa

Usva 2010 Suomussalmella Rop, Rop-vet, Ryp-2, Bis-Vet-1.
Rakastin noita kiharoita ja sitä miltä ne tuntuivat kädelle.

Sain lisää intoa kirjoittaa pumin turkin hoidosta, sillä minulta kysyttiin tarkennusta siihen, miksi en juurikaan kampaa pumejani juuri ennen kehään menoa. Olen aikaisemmin kirjoittanut vain, että en kampaa koiriani tarpeettomasti auki ennen kehään menoa tai edes sen jälkeen kun olen tehnyt niille näyttelytrimmit noin viikko ennen näyttelyä. Syytä tähän en ole tainnut koskaan kunnolla avata. 

Se, mitä teen ennen kehään menoa/näyttelyaamuna on  turkin viimeistely, eli nukkuessa/matkustaessa painuneiden kiharoiden elävöittäminen kammalla (kiharan rakenne säilyttäen) ja karanneiden kiharoiden saksiminen sekä jalkakarvojen kevyt harjaus vastaamaan koiran muuta kroppaa, jotta kokonaisuus näyttäisi olevan tasapainossa. Tämänkin pyrin tekemään niin ettei koiran kiharat menetä muotoaan jaloissakaan. Poikkeuksen rutiineissani tekee nuoren koiran turkki, joka haastavimmassa vaiheessaan ollessaan voi vaatia kamman ja vesipullon näyttämistä myös juuri ennen kehään menoa, jotta turkki olisi edustavimmillaan.

Nuppu heti kehän jälkeen mökillä. Nupulla oli hyvin rustiikkinen turkinlaatu, joka oikein rahisi hipelöidessä

Tässäkin asiassa on monta koulukuntaa ja makua sekä sitä, mitä sillä kampaamisella ennen kehää tarkoitetaan, mutta myös miten paljon sitä kuuluu tehdä ennen kehään menoa. Itse en kampaa koirien turkkeja auki ennen kehän menoa siksi, että minun mielestä pumin turkki kuuluu olla kihara, kuten rotumääritelmä kuvaa "Keskipitkä ja laineikas karvapeite muodostaa kiharoita". Auki kammattuna turkki ei mielestäni ole enää joustavaa kiharaa, vaan pahimmillaan pörröistä höttöä joka näyttää liian helposti niin sanotusti räjähtäneeltä permanentilta. Näyttelyssä koiran tulee olla takuton, mutta ne takut tulisi hoitaa pois hyvissä ajoin ennen näyttelypäivää. Kihara ei siis ole sama asia kuin takku eikä kihara ole rotumääritelmän mainitsema  nyörimäisyys, jota tulee välttää. Rotumääritelmä kyllä korostaa myös, että turkki ei saa olla sileää, mikä kannattaa pitää mielessä jos oikein tykkää kammatta erityisesti kosteaa turkkia. Onneksi oikeanlaatuisesta puminturkista ei ilman fööniä saa sileää ja suoraa.

Armaksen turkki auki kammattuna, eli millaisena en veisi sitä kehään, koska  minusta tästä puuttuu rotumääritelmän mainitsemat kiharat. Pörröinen ja laineinen se kyllä on, mutta oleellinen puuttuu.

Minulla ennen kehään menoa turkin kampaamattomuudessa ei ole kyse siitä, ettenkö uskaltaisi kammata pumini turkkia ennen kehään menoa tai pelkäisin sen jotenkin menevän huonoksi siitä. Oikealaatuinen turkki ei kärsi kampaamisesta, vaikka toki siinäkin on joku raja erityisesti huonokuntoisen karvan kohdalla, joka voi kulua rikki ja katkeilla. Normaali kampaaminen kuitenkin aukaisee kiharat yllä olevan näköiseksi ja minulle se ei ole toivottu lopputulos näyttelyturkille. Syynä minulla on turkkirutiineihin puhtaasti se, että en koe sitä (turkin auki kampaamista) millään tavalla tarpeelliseksi toimeksi pumille juuri ennen kehään menoa, sillä haluan esitellä pumini karheita kiharoita tuomarille. En ole vielä myöskään kuullut yhtään perusteltua argumenttia sille, miksi pumin turkista pitäisi kammata kiharat auki ennen kehään menoa, jos koira on joka tapauksessa takuton kiharoidensa kanssa. Oman näkemykseni perustan tuon esille tällä kirjoituksella.

Pumi on minulle maatilan yleiskoira. Vaikka trimmaan pumin näyttelyyn, en halua esittää sitä samaan tapaan auki kammatussa turkissa kuten vaikka villakoirat esitetään. Villakoirillakin on luonnostaan kihara karva, mutta niiden näyttelyturkkiin vahvat ja selkeät kiharat eivät kuulu. Haluan säilyttää pumissa alkuperäisen ulkonäön, johon mielestäni kuuluu turkki joka muodostaa kiharoita ja joka saa olla hiukan rakkimainen. Näin olen tehnyt kaikkien koirieni kanssa ja ne onneksi ovat keränneet tittelinsä tästäkin huolimatta tai tämän ansiosta. Tässäkin asiassa minulla on siis ajatuksena se, että pumi ei ole villakoiratyyppisesti näyttelyyn kunnostettava turkkirotu, vaikka toisaalta turkkikoira onkin omilla vaatimuksillaan. Koen omalta osaltani rodun alkuperän arvostamisena ja säilyttämisenä myös sitä, että en esitä pumejani liian puunattuina tai veistosmaisina kehissä. Koira voi olla kaunis myös ilmentäessään alkuperäistä käyttötarkoitustaan ja ulkonäköään. En siis halua luoda väärää mielikuvaa ihannepumistani katsojille, vaan vahvistaa ajatusta vakavasti otettavasta työskentelyyn pystyvästä paimenkoirasta. Sellaisesta, jonka turkkia ei myöskään tarvitse arjessa suojella ja varjella, jotta se kelpaisi myös näyttelykehissä. Olen itse tuota ylitrimmaamistakin joskus nuorena tehnyt, mutta oppinut pois siitä, kiitos mentorieni asiallisen palautteen. 

Tästä jo mietin onko liian muotoiltu. Huomaa selkälinja. Takajalat on koiran itsensä asettelemat, mutta näyttelyseisotukseksi hivenen liian takana ja vaikuttaa rakenteen arviointiin. Seisoo ns. ruotsalaisittain.

Tämä on siis puhtaasti minun mielipide, jonka pohjaan sille mitä (ja miten) rotumääritelmästä luen ja mitä unkarilaiset muualla ovat kirjoittaneet läpi rodun historian. Koen,  jotta turkin oikean laadun voisi tuomari arvostella, tulisi sen  myös olla sen oikeassa muodossa arvosteltaessa. Meillä on myös pumeja, joilla turkki ei varsinaisesti kiharru, vaan karva näyttää auki kammatulta laineelta. Näiden turkkien kohdalla voidaan miettiä, turkin karheutta arvioiden, onko kyse tästä toisesta turkkityypistä, jonka Pál Sarkány ja Imre Ocsag mainitsevat teoksessa Hungarian Dog Breeds (1977), vai vain vääräntyyppisestä silkkimäisestä turkista. Tämän kyllä tunnistaa kokeilemalla turkkia. Alkuperäistä niukkaa ja karheaa turkkityyppiä arvostan kovasti ja sitä on mielenkiintoista trimmata. Sen (ja parrattomuuden) ilmentyminen rodussa kertoo minulle edelleen geenien vaihtelevuudesta rodun sisällä, eli kaikki eivät vielä ole onneksi samaa kiharaa massaa copy-paste-sukutauluilla.

Minulla asiassa on kyse siis siitä, että en koe tukin auki kampaamista tarpeellisena ennen kehään menoa ja haluan kunnioittaa rodun alkuperää sekä rodun kotimaan tapaa tuoda pumit esille. Arvot ja ideologia merkkaa siis tässäkin. Tässä on esimerkiksi Unkarin Pumi klubin kirje tuomareille, jossa saa hyvän kuvan siitä miten unkarilaiset haluavat koiriensa turkit esitettävän ja kunnostettavan. Sekään ei anna suoraan yksiselitteistä vastausta saksien käyttöön, mutta moneen muuhun kyllä ottaa kantaa selkeästi.

Silti, vaikka itse en näe tarpeellisena kammata pumin turkkia auki ennen kehään menoa, niin suon sen niille, jotka sen haluavat tehdä. Sehän ei kuitenkaan pilaa turkkia, vaan on vain toisenlain tapa nähdä ja tuoda esille pumin turkki ja kenties pumi itsessään rotuna. Meillä on onni sen suhteen ettei rotumääritelmä anna tarkkoja rajoja sille mitä tehdä ja miten, vaan kyse on jokaisen tulkinnasta ja näkemyksestä rodusta. Tärkeintä edelleen on, ettei pumin tarvitse kärsiä takkuisessa ja vanuttuneessa turkissa. Koen myös, että turkin trimmaus ja esille laitto ja siinä kehittyminen on prosessi, joka jatkuu koko ajan jos siinä haluaa kehittyä. Kaikille koirille ei esimerkiksi sovi samanlainen leikkaus ja toisaalta muoti muuttuu myös pumin turkissa. Siihen en ota kantaa meneekö muoti aina välttämättä hyvään tai huonoon suuntaan. Omassakin saksijäljessä on tapahtunut kovasti muutosta jo pelkästään kun tarkastelee viimeista kymmentä vuotta, saati sitten viimeistä kahtakymmentä vuotta tarkastellessa. Pumeja olen trimmannut nyt 25 vuotta, mutta lasken käsialani olleen kutakuinkin kelvollista vasta viimeiset 20 vuotta.

Ensimmäisen pumin kanssa kehään menoa turkin suhteen ei tarvitse jännittää, vaikka saatan saada turkkiasiat kuulostamaan vakavilta. Pumin turkin kunnostus on asia, johon jokainen kykenee ja voi oppia. Kannattaa aina kysyä kasvattajalta vinkit turkin laittoon tai sellaiselta harrastajalta, jonka koirien turkit miellyttävät omaa silmää. Välttämättä näyttelyturkilla ja arkiturkilla ei tarvitse olla mitään eroa. Jossain vaiheessa elämää halusin pitää koirani aina sen näköisenä, että olisin milloin tahansa voinut viedä ne näyttelyyn. Se ei vaatinut yhtään sen enempää työtä, vain hiukan tiheämmän trimmausvälin. 

Mikäli itse saksii turkin ensimmäistä kertaa, niin se kannattaa tehdä pienin erin ja laittaa välivaiheista kuvia jollekin kokeneemmalle arvioitavaksi. Itse opin trimmaamaan kasvattajan kommentoidessa koirieni kuvia ja käydessä välillä näyttämässä kädestä pitäen. Tässä asiassa kukaan ei ole valmis, ja aina joku olisi laittanut koiran turkin ehkä eri tavalla esille. Itsekin välillä katson jälkikäteen koirani kuvia ja mietin mitä ihmettä minulla on trimmatessa liikkunut päässä, ja joskus kokonaisuuden hahmottaa vasta monen metrin etäisyydellä koirasta eikä siinä trimmauspöydällä. Välilllä taas saan uusia ajatuksia ja oivalluksia kun katson toisten turkkityöskentelyä läheltä.

Usva (s.2001) vuonna 2004 ROP ja CACIB. Nyt saksisin hieman eri tavalla erityisesti etujalat ja selkälinjan/lavat. Tuolloin oli ROP pytyilläkin vielä kokoa kun koiralla oli säkää 43cm. Tätä ja ensimmäistä kuvaa verratessa myös näkee mitä ikä tekee koiran turkille. 



Teinikoiran turkki, joka vaatii usein vähän enemmän vaivannäköä


Tästä kuvasta mietin jälkikäteen, että mitä ihmettä tein mm. etujaloille. Eli kampasin niitä liikaa AUKI paikoittain juuri ennen kehään menoa. Koira oli paremman näköinen näyttelyn jälkeen, kun oli käynyt suihkussa mutkan ja kihartui luonnollisesti. Tämä muistutti taas katsomaan koiran trimmiä kokonaisuutena hieman kauempaa ennen viimeistelyä.


Tässä toinen kuvakulma samaan trimmiin kuvakaappauksena videolta.
Yksi kuva ei kerro koko totuutta.



keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Jällivaara Nord 1.7.2022


Pohjois-Ruotsin näyttelyissä käyminen on ollut meillä aina kesäinen perinne, siis ennen koronaa, ja tällekin kesällä suunnittelin kolme näyttelyreissua Ruotsiin. Meiltä Piteån, Överkalixin ja Jällivaaran näyttelyihin on enimmillään vain noin 300km, joten pidän niitä lähinäyttelyinä. Piteån toukokuun näyttelyn jätimme suosiolla pois välistä kun sää ja minun vointi eivät kohdanneet näyttelypäivänä. Jällivaarassa olikin nyt sitten päinvastainen sää ja lämpötilä pysytteli koko iltapäivän ja alkuillan + 28 asteen lukemissa. Jälkikäteen ajatellen olisin nauttinyt enemmän Piteån jäätävästi vesisateesta, mutta selvittiin tästäkin.

Meistä on tullut iän myötä mukavuudenhaluisia ja yövymmen hyvin mielellämme reissuillamme. Jällivaaran näyttely oli mukavasti ajoitettu perjantai-iltapäivään, joten ehdimme ennen kehään menoa käydä lepäämässä hotellissa. Tälläkin kertaa hotelliksi valikotui Grand Hotel Lapland, ainoa jossa oli tilaa. Onneksi olin ollut kaukaa viisas pakatessani Pulmun ruokia mukaan. En nimittäin tajunnut huonetta tilatessani varmistaa, että siellä on minibaari. Ei siis sen sisällön vaan jääkaapin itsensä vuoksi. Pulmu on nykyään taas täysin luonnonmukaisella ruokavaliolla ja sen ruoka siis kostuu raa'asta lihasta, pienestä määrästä tattaripuuroa sekä muista lisukkeista. Reissua varten kypsensin lihat ja tein valmiit annospussit, jotka onneksi kaikessa viisaudessani pakastin. Pulmu on ollut taas helteillä hieman huono syömään, joten mukaan lähti myös lihaliemi jonka sain uunissa kypsennetyistä lihoista sekä pari purkkia jäädytettyä raejuustoa. Kylmäkassissa koiranruoka ja meidän eväät säilyivät kylminä aamuun asti muutamalla kylmäkallella.



Pumeja näyttelyyn oli ilmoitettu yhdeksän ja pumit arvosteli norjalainen Anne Livö Buvik. Pulmu esiintyi taas hienosti, vaikka helle hieman veroittikin ja mäkärät kiusasivat. Arvostelu oli ihan Pulmun näköinen.


Napos Rudolf JUN ERI, JUK1, SA, PU1, ROP, SERT, NORD SERT

Zennovy Norton Atlas AVO EH, AVK1
Zennovy Mellon VAL ERI, VAK1, SA, PU2, VARA-SERT, NORD VARA-SERT

Napos Sebes JUN ERI, JUK1, SA, PN1, VSP, SERT, NORD SERT

Napos Olivgeze NUO ERI, NUK1, SA, PN2, VARA-SERT, NORD VARA-SERT

Napos Felhö AVO ERI, AVK1, SA, PN3

Zennovy Belladonna AVO EH AVK 2

Snövallen's Siri AVO H

Zennovy Minda VAL ERI, VAK1, SA, PN4

Kaikista koirista on saatavilla kuvat, joissa  näkyy myös handleri. Kuvat: Mika Pasanen

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Pumin turkin kevennystä ja hoitoa

Ihanaa karheaa kiharaa sekä karvaa, joka huutaa saksia

Nämä juuri alkanet todelliset kesähelteet saivat minutkin liikkeelle Armaksen turkin kanssa. Ainoa ei näytä helle haittaavan, koska se hakeutuu pihalla aurinkoisiin paikkoihin yhtä hanakasti kuin isäntänsä. Pulmu taas on nyt ollut pidemmän aikaa koko ajan niin sanotusti näyttelyturkissa, joten karvaa ei ole yhtään liikaa sen yllä. Armas puolestaan on viihtynyt sisällä pari päivää, vaikka ulos on ollut taas vapaa kulku päivisin. Suurin ongelma sillä ei tosin ole helle ja iso turkki vaan mäkärät, jotka jostain syystä syövät lähinnä vain Armasta ja minua. Lauantaina yövuorojen välinen Suuri Saavutus olikin Armaksen turkin kevennys ja pesu rauhoittavalla lääkeshampoolla kovasti kutisevien hyönteisten puremien vuoksi. Samalla päätin kuvata pienen videon siitä, miten minä normaalisti kampaan pumini turkin. Videon lopussa on myös Coat King käytössä, jota en siis normaaliin turkinhoitoon yleensä sisällytä.



Armaksen turkilla on edelleen verrattain pitkä kampaamisväli, vaikka sen kastraatiosta on pian vuosi aikaa. Sen turkki ei siis ole muuttunut laadultaa miksikään. Toki teen kampaamisen aina perusteellisesti siten, että kaikki irtoava karva ja niiden muodostamat pienet solmut, eli takun alut, lähtevät kerralla pois. Tällä kertaa hyönteisten puremien takia oli Armas parissa päivässä saanut itselleen nivusiin ja reisien sekä säärien sisäpinnalle imeskeltyä takkupalloja. Sääristä takut tippuivat jo kevyellä harjaamisella ja reisien sisäpinnan takut leikkasin suoraan pois ihon ollessa herkempää mitä lähemmäs mahaa mennään.

Tällä kertaa päätin kokeilla uudestaan ottaa kaiken irtoavan pois Coat Kingillä, mikä ainakin minun terävällä ja nyt vasta kaksi kertaa käytetyllä, välineellä tarkoittaa todellakin ihan kaiken irtoavan poistamista. Käytännössä Coat King ottaa pohjavillan sekä pienen osan päälykarvasta niin tyystin pois, että näyttelyyn ei ole hetkeen asiaa, jos siis ei malta lopettaa ajoissa karvaamista. Olen todennut parhaimmaksi eli koiraystävälliseksi tavaksi käyttää Coat Kingiä siten, että ensin aukaisen koiran turkin kiharat harjalla tai kammalla, jotta Coat King ei raatele koiran kiharoita eikä nipistä koiraa ikävästi jäädessään johonkin tiukempaan kiharaan tai takkuun kiinni. Coat Kingiä toki mainostetaan myös takkujen poistamiseen, mutta koen oman tapani sopivan paremmin minulle ja koirilleni. Tarvittaessa siis aukaisen löytyneen takun käsin tai leikkaan sen saksilla pois riippuen takun sijainnista ja karvojen tärkeydestä näyttelyturkkia ajatellen.  Minun Coat king on 8-teräinen, jonka totesin kokeilemisen jälkeen sopivan parhaita kiharaan turkkiin samalla periaatteella kuin muutkin harvat pohjavillaharat ja villakoirakampa. Coat King pohjavillaharoja on saatavilla ainakin 8-20 teräisinä. Terän lukumäärä käytännössä määrittelee terien välisen etäisyyden.

Viimeistään tässä kohtaa on varmaan syytä todeta pumin turkin olevan niin sanottu kaksinkertainen turkki, eli se "muodostuu vahvasta, ei liian runsaasta, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä aluskarvasta". Yhdessä peitinkarva ja aluskarva kihartuessaan saavat aikaan turkin oikeanlaisen ulkoasun ja käsituntuman. Turkki on siis joustavaa, pörröistä ja tiheää kun peitinkarva ja aluskarva ovat oikeassa suhteessa ja pääsevät kihartumaan luonnollisesti. Mikäli turkki tuntuu tumppuiselta ja elottomalta voi syynä olla mm. se, että pohjavilla ei ole päässyt kunnolla vaihtumaan. Toki ravinnolla on myös suuri merkitys koiran turkkiin. Pumin turkin ollessa ihanteellisessa näyttelykunnossa tulisi sillä olla 50% peitinkarvaa ja 50% aluskarvaa. Pumin turkin karkeus ei tarkoita samaa kuin esimerkiksi useimmilla terriereillä, vaan sen turkki tuntuu käsiin karhealta mutta ei ole terrierityyppisesti jäykkää. Pumin turkkia hinkatessa sormien välissä siitä pitäisi kuulua sille ominainen rapina ja tuntua karhealta. Rotumääristelmässä mainittu käsintrimmaaminen ei unkarilaisia haastatellessa ja alkuperäiskielisiä lähteitä tutkiessa tarkoittaisi suoraan terrierityyppistä nyppimistä vaan perusteellista takkujen ja irtoavan pohjavillan ja peitinkarvan pois riipimistä turkin luonnollisen kierron mukaan.

Palatakseni Coat Kingin kaiken poisvievään tehoon. Alla olevassa kuvassa on toisessa turkkipinossa ensimmäisen, niin sanotun normaalin kampaamisen tulos ja viereisessä kasassa kaikki mitä Coat King vielä sai koirasta irti. Lisääkin olisi lähtenyt, jos en olisi malttanut mieltäni. Ensimmäisen pinon jälkeen Armaksen turkki olisi ollut vielä ns. näyttelykunnossa, mutta Coat Kingin jälkeen jäljellä on todellakin lähinnä enää vain karkea päälykarva ja ainakin heti pesun jälkeen iho paistoi läpi turkista (alempi kuva). Voisin ajatella käyttäväni Coat Kingiä, jos minulla olisi tarvetta uudistaa koiran turkki. Esimerkiksi vaikka pentujen tai valeraskauden jälkeen karva olisi kuollutta, tai pohjavilla ei jostain syytä irtoa normaalisti ja tukkii koiran turkin. Pennuilla en näe Coat Kingin käyttöön tarvetta. Lisäks minulla on pieni epäilys ja tuntuma siitä, että väline osin myös katkoo ja kuluttaa karvaa samalla tavalla kuin esimerkiksi Furminaattori Coat Kingin terien ollessa teräviä sisäpinnoiltaan. Erityisesti nuorella pumilla voi olla karvan kypsyessä hyvinkin haastava turkki (osin kulahtanutta pentukarvaa ja osin uutta turkkia) ja sellaista turkkia en välttämättä lähtisi myöskään rikkomaan enempää, vaan hakisin apua hoitavista shampoista sekä normaalista reippaasta ja perusteellisesta kampaamisesta riittävän usein.



Turkki heti pesun jälkeen kosteana. Coat kingin käytän jälkeen ei voi puhua hetkeen rotumääritelmän mukaisesta tiheästä turkista kun iho kuultaa turkin läpi.


Seuraavana päivänä turkki kuivana ja keveänä.

Kampoja minulla on moneen lähtöön kuten kuvastakin näkyy. Videollakaan ei vain näy nyt niin sanottua villakoirakampaa, joka on suosikkini ja luonnollisesti taas hukassa. Oikein tiheää kampaa (vihreä varsi) käytän pahimmissä ongelmakohdissa, joissa villa on tiheää ja lyhyttä sekä usein jo pieninä solmuina. Armaksella esimerkiksi kaikista hienointa villaa löytyy etujalkojen vaaleanharmaista kohdista, ja nämä kampaan erityisesti aina lopuksi tiheimmällä kammalla. Pahimpaan karvanlähdön aikaan käyn monesti koko turkin läpi normaalikampaamisen jälkeen vielä tiheällä kammalla, että saan kaiken irtoavan kerralla pois. Oma suosikkini peruskammoista on tuo videolla esiintynyt punainen, jonka piikit ovat hieman kärkeä kohti kapenevat. Sillä saa hyvän tuntuman tiheään karvaan. Kampaamisen aluksi käytän tosiaan nykyään aika jäykkää suorapiikkistä harjaa. Tapa jäi ajalta jolloin minulla oli vielä mummokoiria, joilla ikä oli tehnyt ihon jo herkäksi eikä niitä voinut enää kammata suoriltaan vaan turkit piti ensin käydä hellävaraisesti harjalla läpi. Käytännössä harjaan siis ensin auki kiharat ja sen jälkeen teen perusteellisen kampaamisen. Harjatessa myös kuulee turkin ongelmakohdat, koska irronnut ja painunut pohjavilla sekä takut ja solmut rahisevat harjatessa, mutta pelkästään harjalla ei pumin turkkia pysty pitämään kunnossa vaan se vaatii aina ihoon asti kampaamisen kammalla. Armaksen turkin perusteellinen läpikäyminen harjalla ja kammalla vie yleensä 30-45 minuuttia, mutta koska turkki on laadultaan oikea ja otan kaiken irtoavan kerralla pois, niin Armaksen turkin kampaamisväli on noin 1kk - 1,5kk. 

POHJ MVA Teräsvillan Aina Valmis "Armas" näyttelyturkissaan. Tosin näyttää toisessa kyynäressä jo olevan "kosteusvaurio" näyttelyn jälkeen..urokset..

Silloin kun Armas vielä kävi näyttelyssä kampasin sen perusteellisesti läpi noin viikko- kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Siihen päälle perusteellinen kastelu ja trimmaus lopuksi. Yleensä kävin vielä pari kolme päivää ennen näyttelyä sen jalat kammalla läpi ja tarvittaessa pesin pissaiset etujalat sekä siistin ääriviivat. Kesällä, jos näyttelyitä oli peräkkäin paljon pesin Armaksen yleensä näyttelykauden alussa ja välissä uitin aina kampaamisen jälkeen. Uimalla tuleekin parhaat luonnolliset kiharat. Tässäkin on sitten montaa eri koulukuntaa ja tärkeintä onkin, että jokainen löytää omalle pumilleen sopivimman turkinhoitotavan kokeilemalla. Jonkin verran puhutaan myös pumien pesuvälistä ja minulle merkkinä koirien pesun kaipuusta on käsien likaantuminen koiraa kammatessa tai jos turkki tuntuu ja näyttää latistuneelta tai pölyiseltä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Pumi vai villakoira?


Korona-aika lisäsi yleisesti paljon koiranpentujen menekkiä ja tämä näkyi myös puminpentujen kysynnässä. Itsekin sain paljon yhteydenottoja, koska alunperin suunnittelin pentuetta jo korona-ajalle, mutta päätin sitten siirtää suunnitelmia. Iso osa kyselyistä ja kyselijöistä oli näin pentuetta lähivuosina suunnittelevan näkökulmasta mielenkiintoisia, mutta oli myös pentuja tiedustelevia, jotka eivät selkeästi vielä tienneet mitä haluavat tai mitä olisivat saamassa pumia ostaessaan. Yllättävän monessa kyselyssä tuli esiin, miten pennunostaja etsi itselleen pumin, villakoiran tai espanjanvesikoiran pentua. Näiden vaihtoehtojen välillä puntaroiminen inspiroi minua kirjoittamaan, sillä kaikkia kolmea rotua läheltä seuranneena voin todeta, että yhteistä kaikilla kolmella on kihara turkki, joka laadultaa on erilainen ja se, miten ne ovat koirina jokainen oma yksilönsä. Jokaisessa rodussa on luonteissa vaihtelua sekä samankaltaisuuksia eri rotujen välillä, mutta itse näen pumiin koirana oman lisänsä tuovan sen alkuperäinen käyttötarkoitus. Siis se, mihin rotu on jalostettu ja millaisissa olosuhteissa nuo ratkaisevat jalostusvalinnat on aikoinaan tehty. 

Otsikon mukaisesti keskityn pumin ja villakoiran vertailuun, koska pumia miettivillä on useimmiten villakoira toisena vaihtoehtona. Kirjoitan tätä tekstiä ihan omana itsenäni ilman minkään mahdollisesti muulloin edustamani tahon mandaattia tai muuta edustusta. Tällä bloggauksella minulla ei ole tarkoitus dissata tai väheksyä mitään koirarotua vaan auttaa omaa rotua pohtivia löytämään se itselleen sopivin vaihtoehto. Ajatuksena minulle on, että aina kun ihminen löytää itselleen parhaiten sopivan rodun, myös koira itse hyötyy tästä valinnasta. Oikea koira oikeaan kotiin ja niin edelleen. Kyllä te tiedätte.

Siihen sopivan koiran mietintään. Erityisesti puhdasta kotikoiraa/seurakoiraa näiden kahden rodun välillä miettivän olisi hyvä tiedostaa millä tavalla erilaisia koiratyyppejä villakoira ja pumi edustavat ja mitä se voi tarkoittaa käytännössä kotikoiralla. Terrierityyppisenä maatilan yleispaimenena peruspumi on hyvin erilainen kuin villakoira, jonka jalostus on jo vuosikymmeniä vienyt metsästyskoiraa kohti seurakoiraa. Seurakoiraa kuvaillaan usein kiltiksi ja helpoksi. Siinä, että koira on kiltti ja helppo ei ole mitään pahaa, koska se tarkoittaa sitä, että koiran kanssa saattaa olla vaivatonta elää ja koira todennäköisesti sopii useimman ihmistyypin käsiin. Monesti kiltti ja helppo koira tarkoittaa myös sitä, että koira vaatii vähemmän vaivannäköä ollakseen vaivaton kaveri arjessa. Seurakoiralle on ominaista, että koira on tasapainoinen ominaisuuksiltaan eli tasapainoinen, mutta usein pienellä määrällä kaikkia ominaisuuksia varustettu (taisteluhalu, toimintakyky jne). Toisaalta Käyttö- ja harrastuskoiralta odotetaan enemmän luonteen vahvuutta ja silloin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvät hermot, toimintakyky ja tasapainossa oleva vilkkausaste eli temperamentti. Näiden käyttöominaisuuksien vaaliminen ei tee kuitenkaan pumista huonompaa koiraa kotioloihin, vaan ovat osa sen alkuperäistä monipuolisuutta käyttökoirana, joka sopii myös kotikoiraksi, jos sen tarpeet otetaan huomioon.



Rotujen käyttötarkoituksen ymmärtämisestä on siis hyvä lähteä liikkeelle ja rotumääritelmä on ensimmäinen mitä kannattaa tutkia rotua miettissä. Sitten, kun rotumääritelmä on luettuna kannattaa kahlata rodun jalostuksentavoiteohjelma eli JTO läpi. Tämän jälkeen on helpompi valita itselleen sopiva rotu ja pentue/kasvattaja kun on tiedossa, mihin kasvattajien toivotaan tähtäävän, jotta rotu säilyy rodunomaisena ja elinvoimaisena. 

Rotumääritelmä kuvailee villakoiran käyttötarkoituksen olevan yksiselitteisesti seurakoira. Pumin käyttötarkoitus kuvaillaan hieman useammalla sanalla:  Terrierityyppinen paimenkoira, joka soveltuu myös suurten eläinten paimentamiseen. Hajuaisti on hyvin kehittynyt. Osoittautunut erinomaiseksi petoeläinten ja jyrsijöiden torjunnassa. Mainio kotikoira, sopii hyvin sisätiloihin.Tarvitsee paljon liikuntaa. Erinomainen seura- ja harrastuskoira.

Villakoiran alkuperäinen käyttötarkoitus on vesilinnustukseen käytetty metsästyskoira. Villakoiran jalostuksentavoiteohjelmassa tämä käyttätarkoitus mainitaan, mutta sitä ei enää vahvisteta. Villakoirien jalostutavoitteissa (JTO 2021-2025) on siis maininta käyttöominaisuuksien kohdalla "Villakoiran seurakoiraominaisuudet halutaan säilyttää ennallaan."Pumin jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO 2018-2022) on mainitaan jalostukselliseksi tavoitteeksi pumin käyttökoiraluonteen säilyttäminen ja tavoitteeseen pyritään pääsemään mm. luonnetestejä ja paimennuskokeita järjestämällä. 

Näkisin, että juuri pumin käyttökoiraominaisuudet ovat niitä, jotka tekevät pumista pumin. Ei välttämättä kaikista vaivattominta seurakoiraa, mahtavan seuralaisen kylläkin. Pumi on helppo koira kouluttaa ja se voi tuntua oikeissa käsissä helpolta koiralta, mutta vaivaton koira se ei kuitenkaan ole. Rohkenisin väittää, että vapaalla kasvatuksella villakoira voi aiheuttaa vähemmän ärsytystä ympäristölleen kuin pumi, jonka emäntä tai isäntä joka ei ole pystynyt/osannut/huomannut ohjata söpön puminpennun kasvua kohti yhteiskuntakelpoista koiraa. Itse toivon, että pumi jatkossakin säilyisi tyypiltään ja käyttötarkoitukseltaan ensisijaisesti paimenkoirana ja harrastuskoirana, joka käy myös seuraksi. Eli, ettei siitä tulisi puhdasta seurakoiratyyppistä koiraa. Itse siis näen seurakoirat koirina joilla on ollut alkuperäinen käyttötarkoitus, mutta joiden alkuperäistä tarkoitusta ei ole tavoitteellisesti vaalittu enää viime vuosikymmenien aikana. Pumin jalostuksessa täytyisi tosin tehdä hyvin suuri suunnanvaihto, jotta se täyttäisi yleiset kriteerit puhtaalle seurakoiratyyppiselle koiralle luonteen osalta. Jos otamme pumista pois käyttökoiraominaisuudet, eli emme kiinnittäisi niihin mitään huomiota jalostuksessa, niin millaisia ominaisuuksia meille jää jäljelle? Itse en uskaltaisi ryhtyä moiseen, vaan haluan jatkossakin nauttia elämästä oikean pumin kanssa.

Rotumääritelmä kuvailee villakoiran luonteen olevan "uskollinen, oppivainen ja helposti koulutettava, minkä vuoksi se on erityisen miellyttävä seurakoira". Pumin rotumääritelmä kuvailee luonneosiossa pumin olevan "Varsin eloista paimenkoira, jolla on uupumaton temperamentti. Se on erittäin rohkea, silti hieman varautunut vieraita kohtaan. Järkevän käytöksensä, eloisuutensa ja ilmeikkyytensä ansiosta pumi herättää huomiota aina ja kaikkialla. Se on melko äänekäs. Koko olemus ilmentää toimintahalua; vilkkautensa ja toimeliaisuutensa vuoksi koira on tuskin koskaan paikallaan. Pumi on aina aktiivinen ja valmiina toimintaan. Arka tai flegmaattinen käytös ei ole rodunomaista.
Hylkäävinä virheinä molemmilla roduilla on vihaisuus, mutta villakoiralla sen lisäksi mainitaan myös "liiallinen arkuus". 

Luonneasioista puhuminen on haastavaa, sillä jokaisella meillä on oma ihannekoira ja usein oma sanasto, sille miten me tuota ihannettamme kuvailemme. Luonteista puhumisen vaikeuttaa myös meidän ihmisten haaste olla objektiivinen kun mietimme omia koiriamme tai rotujamme. Luonnetestien osa-alueiden vertailu näiden kahden rotujen välillä olisi hedelmällistä ja mielenkiintoista, mutta villakoiria luonnetestataan vähän rekisteröinteihin nähden. Toki pumejakaan ei testata niin paljon kuin olisi hyväksi, mutta pidän varsin hyvänä jos vuosittain rekisteröintimääriin peilaten noin 20-25% koirista käy testissä. Esimerkiksi vuonna 2019 rekisteröitiin 35 pumia ja samana vuonna luonnetestissä kävi 9 pumia. Villakoirilla vastaavasti vuonna 2019 rekisteröitiin 1001 pentua ja luonnetestissä tuonna vuonna kävi 13 koiraa, eli 1,3% rekisteröidyistä.

Molempia rotuja kuvaillaan varsin vilkkaiksi koiriksi ja omasta kokemuksesta siinä piilee rotujen yksi iso ero. Luonnetestikielellä vilkkaus, eli temperamentti, on koiran huomiokyvyn ja reaktioiden nopeutta sekä kykyä sopeutua ympäristön muutoksiin. Arjessa tämä voi näkyä ja tuntua muun muassa siinä, miten omistaja ehtii reagoida koiran reaktioihin tai tarviiko niihin kiinnittää mitään huomiota. Nopeasti vuoden 2019 ja 2018 luonnetestejä vertailemalla, pieni otos kylläkin, pumeilla on enemmän hajontaa vilkkauden osalta kuin villakoirilla, jotka vaikuttivat olevan pääsääntöisesti (+3) "puhtaan" vilkkaita, pumien ollessa pääsääntöisesti (+1) erittäin vilkkaita tai (+2) kohtuullisen vilkkaita tai myös (+3) vilkkaita. Itselläni on villakoirista muodostunut kuva hillityistä ja järkevistä koirista. Pumit eivät ole sählääjiä, mutta niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on vaatinut nopeasti reagoivan koiran, joka silti pystyy työskentelemään järkevästi. Arjessa nopea tai suuri reagointi asioihin ei välttämättä ole aina etu, mutta kouluttaessa itse pidän sitä yhtenä nopean oppimisen lähtökohtana, kunhan vilkkaus pysyy luonnetestitermeillä "plussan puolella" eikä siten syö koiran keskittymiskykyä. Mutkat suoriksi vetämällä: villakoira voi siis vaikuttaa olevan, ja ehkä onkin, arjessa pumia keskimääräistä rauhallisempi ja vähemmän asioihin kantaa ottavampi ja vaatii siten omistajalta vähemmän aktiivista seurantaa siihen, mitä koira voi seuraavaksi huomata tai keksiä ympäristöstään.


Koiraa miettiesssä jokaisen kannattaa rehellisesti miettiä minkä verran koiraan oikeasti haluaa panostaa ja erityisesti haluaako koiran kanssa harrastaa jotain. Pumien rekisteröintimääriin suhteutettuna niitä on verrattain paljon harrastuskoirina, eli kilpailevat eri lajeissa. Pumin käyttökoiramaisuus näkyy jo lajien suurempana valikoimana, eli villakoiriin verrattuna pumeilla on myös oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin sekä paimennuskokeisiin jo rotunsa puolesta. Toki villakoiria rekisteröidään moninkertaisesti enemmän kuin pumeja vuositasolla, pumeja reilusti alle 100 yksilöä ja villakoiria noin 1000 pentua vuosittain, joten villakoiria myös näkyy pumeja enemmän kisakentillä, tai ihan missä tahansa muuallakin.

Turkki on myös yksi mikä ulkonäöllisesti yhdistää pumia ja villakoiraa, mutta toisaalta erottaa ne voimakkaasti toisistaan. Olen kahdenkymmenen vuoden aikana trimmannut monenlaisia puminturkkeja, mutta myös villakoiria siinä sivussa. Olen nähnyt jonkin verran takkuisia pumeja vuosien varrella, mutta kotikoirissa takkuiset ja huopuneet villakoirat ovat ihan oma lukunsa turkin pituudesta riippumatta. Villakoiran ja pumin turkki näyttää äkkiä katsottuna samalta, mutta tuntuu ja on hoidettavuudeltaan ihan erilainen. Rotumääritelmä sanoo villakoiran turkista: Karva on runsasta, hienolaatuista, villavaa ja hyvin kihartuvaa, kädellä painettaessa joustavaa ja kimmoisaa. Karvan tulee olla tiheää, tuuheaa ja tasapitkää muodostaen tasaisia kiharoita. Villakoiran turkki voi myös olla kiharan lisäksi nyörimäistä. Pumin turkista rotumääritelmä sanoo: Laineikasta ja kihartuvaa, ei koskaan sileää eikä nyörimäistä. Karva on keskimäärin 4 - 7 cm pitkää, joustavaa, pörröistä ja tiheää. Karvapeite muodostuu vahvasta, ei liian runsaasta, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä aluskarvasta. Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mitä eroa sitten on käytännössä villavalla ja vahvalla karvalla ja käydä tutustumassa villakoirien ja pumien turkinhoitorutiineihin, mieluiten ihan omakohtaisesti kokeilemalla.

Jotta pitäisin ajatuksenvirtani maltillisena haluaisin todeta loppuun, että pumin ja villakoiran välillä miettivän tulisi päättää haluaako hän iloisen seurakoiran, josta saa kivan harrastuskoiran vai aktiivisen paimen- ja harrastuskoiran, josta saa kivan seurakoiran kun sillä on tarpeeksi tekemistä arjessa. Pumi ei ole villakoira eikä villakoira ole pumi. Pysyköön kumpikin rotu omanaan ja arvokkaina omine käyttöominaisuuksineen ja löytäkööt ihmiset sellaisen koiran, minkä tarvitsevat elämäänsä.