Pumin turkin kevennystä ja hoitoa

Ihanaa karheaa kiharaa sekä karvaa, joka huutaa saksia

Nämä juuri alkanet todelliset kesähelteet saivat minutkin liikkeelle Armaksen turkin kanssa. Ainoa ei näytä helle haittaavan, koska se hakeutuu pihalla aurinkoisiin paikkoihin yhtä hanakasti kuin isäntänsä. Pulmu taas on nyt ollut pidemmän aikaa koko ajan niin sanotusti näyttelyturkissa, joten karvaa ei ole yhtään liikaa sen yllä. Armas puolestaan on viihtynyt sisällä pari päivää, vaikka ulos on ollut taas vapaa kulku päivisin. Suurin ongelma sillä ei tosin ole helle ja iso turkki vaan mäkärät, jotka jostain syystä syövät lähinnä vain Armasta ja minua. Lauantaina yövuorojen välinen Suuri Saavutus olikin Armaksen turkin kevennys ja pesu rauhoittavalla lääkeshampoolla kovasti kutisevien hyönteisten puremien vuoksi. Samalla päätin kuvata pienen videon siitä, miten minä normaalisti kampaan pumini turkin. Videon lopussa on myös Coat King käytössä, jota en siis normaaliin turkinhoitoon yleensä sisällytä.

Armaksen turkilla on edelleen verrattain pitkä kampaamisväli, vaikka sen kastraatiosta on pian vuosi aikaa. Sen turkki ei siis ole muuttunut laadultaa miksikään. Toki teen kampaamisen aina perusteellisesti siten, että kaikki irtoava karva ja niiden muodostamat pienet solmut, eli takun alut, lähtevät kerralla pois. Tällä kertaa hyönteisten puremien takia oli Armas parissa päivässä saanut itselleen nivusiin ja reisien sekä säärien sisäpinnalle imeskeltyä takkupalloja. Sääristä takut tippuivat jo kevyellä harjaamisella ja reisien sisäpinnan takut leikkasin suoraan pois ihon ollessa herkempää mitä lähemmäs mahaa mennään.

Tällä kertaa päätin kokeilla uudestaan ottaa kaiken irtoavan pois Coat Kingillä, mikä ainakin minun terävällä ja nyt vasta kaksi kertaa käytetyllä, välineellä tarkoittaa todellakin ihan kaiken irtoavan poistamista. Käytännössä Coat King ottaa pohjavillan sekä pienen osan päälykarvasta niin tyystin pois, että näyttelyyn ei ole hetkeen asiaa, jos siis ei malta lopettaa ajoissa karvaamista. Olen todennut parhaimmaksi eli koiraystävälliseksi tavaksi käyttää Coat Kingiä siten, että ensin aukaisen koiran turkin kiharat harjalla tai kammalla, jotta Coat King ei raatele koiran kiharoita eikä nipistä koiraa ikävästi jäädessään johonkin tiukempaan kiharaan tai takkuun kiinni. Coat Kingiä toki mainostetaan myös takkujen poistamiseen, mutta koen oman tapani sopivan paremmin minulle ja koirilleni. Tarvittaessa siis aukaisen löytyneen takun käsin tai leikkaan sen saksilla pois riippuen takun sijainnista ja karvojen tärkeydestä näyttelyturkkia ajatellen.  Minun Coat king on 8-teräinen, jonka totesin kokeilemisen jälkeen sopivan parhaita kiharaan turkkiin samalla periaatteella kuin muutkin harvat pohjavillaharat ja villakoirakampa. Coat King pohjavillaharoja on saatavilla ainakin 8-20 teräisinä. Terän lukumäärä käytännössä määrittelee terien välisen etäisyyden.

Viimeistään tässä kohtaa on varmaan syytä todeta pumin turkin olevan niin sanottu kaksinkertainen turkki, eli se "muodostuu vahvasta, ei liian runsaasta, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä aluskarvasta". Yhdessä peitinkarva ja aluskarva kihartuessaan saavat aikaan turkin oikeanlaisen ulkoasun ja käsituntuman. Turkki on siis joustavaa, pörröistä ja tiheää kun peitinkarva ja aluskarva ovat oikeassa suhteessa ja pääsevät kihartumaan luonnollisesti. Mikäli turkki tuntuu tumppuiselta ja elottomalta voi syynä olla mm. se, että pohjavilla ei ole päässyt kunnolla vaihtumaan. Toki ravinnolla on myös suuri merkitys koiran turkkiin. Pumin turkin ollessa ihanteellisessa näyttelykunnossa tulisi sillä olla 50% peitinkarvaa ja 50% aluskarvaa. Pumin turkin karkeus ei tarkoita samaa kuin esimerkiksi useimmilla terriereillä, vaan sen turkki tuntuu käsiin karhealta mutta ei ole terrierityyppisesti jäykkää. Pumin turkkia hinkatessa sormien välissä siitä pitäisi kuulua sille ominainen rapina ja tuntua karhealta. Rotumääristelmässä mainittu käsintrimmaaminen ei unkarilaisia haastatellessa ja alkuperäiskielisiä lähteitä tutkiessa tarkoittaisi suoraan terrierityyppistä nyppimistä vaan perusteellista takkujen ja irtoavan pohjavillan ja peitinkarvan pois riipimistä turkin luonnollisen kierron mukaan.

Palatakseni Coat Kingin kaiken poisvievään tehoon. Alla olevassa kuvassa on toisessa turkkipinossa ensimmäisen, niin sanotun normaalin kampaamisen tulos ja viereisessä kasassa kaikki mitä Coat King vielä sai koirasta irti. Lisääkin olisi lähtenyt, jos en olisi malttanut mieltäni. Ensimmäisen pinon jälkeen Armaksen turkki olisi ollut vielä ns. näyttelykunnossa, mutta Coat Kingin jälkeen jäljellä on todellakin lähinnä enää vain karkea päälykarva ja ainakin heti pesun jälkeen iho paistoi läpi turkista (alempi kuva). Voisin ajatella käyttäväni Coat Kingiä, jos minulla olisi tarvetta uudistaa koiran turkki. Esimerkiksi vaikka pentujen tai valeraskauden jälkeen karva olisi kuollutta, tai pohjavilla ei jostain syytä irtoa normaalisti ja tukkii koiran turkin. Pennuilla en näe Coat Kingin käyttöön tarvetta. Lisäks minulla on pieni epäilys ja tuntuma siitä, että väline osin myös katkoo ja kuluttaa karvaa samalla tavalla kuin esimerkiksi Furminaattori Coat Kingin terien ollessa teräviä sisäpinnoiltaan. Erityisesti nuorella pumilla voi olla karvan kypsyessä hyvinkin haastava turkki (osin kulahtanutta pentukarvaa ja osin uutta turkkia) ja sellaista turkkia en välttämättä lähtisi myöskään rikkomaan enempää, vaan hakisin apua hoitavista shampoista sekä normaalista reippaasta ja perusteellisesta kampaamisesta riittävän usein.

Turkki heti pesun jälkeen kosteana. Coat kingin käytän jälkeen ei voi puhua hetkeen rotumääritelmän mukaisesta tiheästä turkista kun iho kuultaa turkin läpi.

Seuraavana päivänä turkki kuivana ja keveänä.

Kampoja minulla on moneen lähtöön kuten kuvastakin näkyy. Videollakaan ei vain näy nyt niin sanottua villakoirakampaa, joka on suosikkini ja luonnollisesti taas hukassa. Oikein tiheää kampaa (vihreä varsi) käytän pahimmissä ongelmakohdissa, joissa villa on tiheää ja lyhyttä sekä usein jo pieninä solmuina. Armaksella esimerkiksi kaikista hienointa villaa löytyy etujalkojen vaaleanharmaista kohdista, ja nämä kampaan erityisesti aina lopuksi tiheimmällä kammalla. Pahimpaan karvanlähdön aikaan käyn monesti koko turkin läpi normaalikampaamisen jälkeen vielä tiheällä kammalla, että saan kaiken irtoavan kerralla pois. Oma suosikkini peruskammoista on tuo videolla esiintynyt punainen, jonka piikit ovat hieman kärkeä kohti kapenevat. Sillä saa hyvän tuntuman tiheään karvaan. Kampaamisen aluksi käytän tosiaan nykyään aika jäykkää suorapiikkistä harjaa. Tapa jäi ajalta jolloin minulla oli vielä mummokoiria, joilla ikä oli tehnyt ihon jo herkäksi eikä niitä voinut enää kammata suoriltaan vaan turkit piti ensin käydä hellävaraisesti harjalla läpi. Käytännössä harjaan siis ensin auki kiharat ja sen jälkeen teen perusteellisen kampaamisen. Harjatessa myös kuulee turkin ongelmakohdat, koska irronnut ja painunut pohjavilla sekä takut ja solmut rahisevat harjatessa, mutta pelkästään harjalla ei pumin turkkia pysty pitämään kunnossa vaan se vaatii aina ihoon asti kampaamisen kammalla. Armaksen turkin perusteellinen läpikäyminen harjalla ja kammalla vie yleensä 30-45 minuuttia, mutta koska turkki on laadultaan oikea ja otan kaiken irtoavan kerralla pois, niin Armaksen turkin kampaamisväli on noin 1kk - 1,5kk. 

POHJ MVA Teräsvillan Aina Valmis "Armas" näyttelyturkissaan. Tosin näyttää toisessa kyynäressä jo olevan "kosteusvaurio" näyttelyn jälkeen..urokset..

Silloin kun Armas vielä kävi näyttelyssä kampasin sen perusteellisesti läpi noin viikko- kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Siihen päälle perusteellinen kastelu ja trimmaus lopuksi. Yleensä kävin vielä pari kolme päivää ennen näyttelyä sen jalat kammalla läpi ja tarvittaessa pesin pissaiset etujalat sekä siistin ääriviivat. Kesällä, jos näyttelyitä oli peräkkäin paljon pesin Armaksen yleensä näyttelykauden alussa ja välissä uitin aina kampaamisen jälkeen. Uimalla tuleekin parhaat luonnolliset kiharat. Tässäkin on sitten montaa eri koulukuntaa ja tärkeintä onkin, että jokainen löytää omalle pumilleen sopivimman turkinhoitotavan kokeilemalla. Jonkin verran puhutaan myös pumien pesuvälistä ja minulle merkkinä koirien pesun kaipuusta on käsien likaantuminen koiraa kammatessa tai jos turkki tuntuu ja näyttää latistuneelta tai pölyiseltä.